|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Kolme kertaa sin� p�iv�n� h�n oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan
paikkaan, josta h�n oli l�htenyt. Eik� h�n tahtonut hyvin pitk�llek��n
vaeltaa, sill� h�n tiesi ett� h�nen toverinsa palaisivat hakemaan h�nt�
sinne, miss� h�net oli viimeksi n�hty, kun he illalla leiriss�
huomaisivat ett� h�nt� ei kuulunut.
Ratsumies Peter Halket oli hyvin v�synyt. H�n ei ollut sy�nyt mit��n
koko p�iv�n� eik� ollut paljoa maistellut pienest� viinapullostakaan
povitaskussaan, sill� h�n ei tiennyt, koska h�n sen j�lleen saisi
t�ytetyksi.
Y�n l�hestyess� h�n p��tti laatia lepopaikkansa pienen kallion t�rm�lle,
joka oli hiukan erill��n muista kallioista. Sinne ei kukaan helposti
p��sisi h�nen huomaamattaan. H�n ei pelj�nnyt kovin paljon
alkuasukkaita. Heid�n leirins� oli h�vitetty ja heid�n majansa poltettu
kolmenkymmenen peninkulman piiriss�, ja itse he olivat paenneet, mutta
h�n pelk�si hiukan jalopeuroja, joita h�n ei ollut koskaan n�hnyt, mutta
joista h�n oli kuullut, ja jotka saattoivat piileskell� pitk�ss�
ruohikossa ja pensaikossa kallion juurella. Ja sitten h�n h�m�r�sti
pelk�si jotain, ei oikein tiennyt mit�, odotellessaan ensim�ist� pitk��
y�t�ns� yksin�isyydess� kent�ll�.
Auringon laskiessa h�n oli enn�tt�nyt koota pienen kasan puupalikoita ja
risuja kallion t�rm�lle. H�n aikoi pit�� tulta vireill� koko y�n, ja
pime�n tullessa h�n sen sytytti. Ehk�p� h�nen yst�v�ns� huomaisivat sen
et��lt� ja tulisivat h�nt� noutamaan aikaisin aamulla. Ja villit pedot
tuskin l�hestyisiv�t h�nt�, kun h�n polvistui tulen ��ress�. Ja sen h�n
tiesi, ett� alkuasukkaita ei ollenkaan tarvinnut pelj�t�.
H�n teki tulen ja p��tti pysy� valveilla sen ��ress� koko y�n, jos
suinkin mahdollista.
H�n oli hoikka, keskikokoinen mies, otsa taaksep�in viett�v�, silm�t
vaalean siniset. Mutta leukapielet olivat vankat ja suuren suun ohuet
huulet osoittivat, ett� tuo mies saattoi hartaasti himoita t�m�n el�m�n
ajallisia antimia ja my�skin nauttia niit�, jos ne sattuvat h�nen
osalleen. Alaosassa kasvoja oli siell� t��ll� pehmeit�, vaaleita
haivenia, alkavan miehuuden merkkej�.
Aika ajottain h�n kuunteli tiukasti, kuuluisiko mit��n ��ni� et��lt�,
miss� h�nen toverinsa ehk� olivat leiriytyneet ja mahdollisesti ampuivat
pyssyill��n n�hdess��n h�nen tulensa. Ja viel� tarkemmin h�n kuunteli
��ni� l�helt�, mutta kaikki oli hiljaa, risut tulessa vain silloin
t�ll�in r�iskiv�t ja tuuli humisi vienosti kallioiden kivikossa. H�n
k��ri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen p��llystakkinsa taskuun sek�
painoi p��h�ns� pienen lakin, jonka h�nen �itins� oli kutonut ja joka
k�vi niin tiukasti p��h�n, ett� ainoastaan yksi vaalea kihara p��si
valumaan sen alta h�nen otsalleen. H�n nosti takkinsa kauluksen yl�s
suojatakseen kaulaa ja korvia sek� avasi takin edest�, ett� tuli saisi
l�mmitt�� h�nen rintaansa. H�n oli ennen kokenut monta kylmemp�� y�t�,
istuskellessaan leirivalkean ��ress� toveriensa kanssa, puhellen
neekereist�, joita he olivat ampuneet, tai neekerikylist�, joita he
olivat h�vitt�neet, tahi moittien ruoka-annoksia, mutta t�n� y�n� kylm�
n�kyi tunkeutuvan aivan h�nen ytimeens� asti.
Y�n hiljaisuus h�nen p��ns� p��ll� ja kent�n hiljaisuus h�nen
ymp�rill��n masensivat h�nen mielt��n. Joskus h�n melkein toivoi
kuulevansa shakaalin karjunnan tai jonkun suuremman petoel�imen ��nen
et��ll�; ja h�n toivoi my�skin ett� tuuli puhaltaisi hiukan kovemmin,
eik� noin vain hymisisi kivien lomissa. H�n katsahti alas pyssyyns�,
joka lep�si hana vedettyn� maassa h�nen oikealla sivullaan, ja v�h�n
v�li� h�n kohotti k�tens� konemaisesti ja kosketteli patruunia vy�ss��n.
Sitten h�n ojensi pienet laihat k�tens� tulta kohti, l�mmitt��kseen
niit�. Kello oli vasta puoli yksitoista, ja h�nest� tuntui kuin h�n
olisi istunut t�ss� ainakin kymmenen tuntia.
V�h�n ajan per�st� h�n heitti kaksi suurta puuta tuleen ja veti esiin
pullon taskustaan. H�n tutki tarkkaan tulen valossa paljonko se sis�lsi,
sitten h�n otti pienen naukun ja tutki pulloa taas, n�hd�kseen miten
paljon se oli v�hentynyt. Sitten h�n pisti sen takaisin taskuunsa.
Sitten ratsumies Peter Halket rupesi ajattelemaan.
H�n ajatteli hyvin harvoin. Vahdissa ja leiritulen ��ress� toverien
seurassa ei ollut aikaa semmoiseen. H�n oli ollut huolimaton poika
kyl�koulussa, ja vaikka h�nen �itins� oli koulun loputtua maksanut kyl�n
apteekkarille, ett� t�m� iltasin lukisi oppineita kirjoja h�nen kanssaan
historiasta ja luonnontieteist�, ei niist� ollut paljoa j�lell� h�nen
p��ss��n. Enimm�kseen h�n eli aina sen maailman mukana, joka oli h�nen
l�himm�ss� ymp�rist�ss��n, antoi hetken tapahtumien vaikuttaa itseens�
ja h�vit� j�lleen miten tahansa, ajattelematta paljoa. Mutta t�n� iltana
kallion t�rm�ll� h�n vaipui ajatuksiin, ja h�nen ajatuksensa liittyiv�t
yhten�iseksi sarjaksi.
Previous Page
| Next Page
|
|