|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
H�n kumartui eteenp�in niin pitk�lle, ett� pieni vaalea kihara, joka
pisti esiin lakin alta, oli melkein k�rventy� tulessa. H�nen silm�ns�
olivat viel� auki, mutta luomet vaipuivat niiden yli ja k�det painuivat
syvemm�lle polvien v�liin. Aivoissa ei ollut mit��n kuvaa en�� j�lell�,
ei muuta kuin h�m�r� tieto tulesta h�nen edess��n.
Sitten ratsumies Peter Halket s�ps�hti. H�n istui ja kuunteli. Tuuli oli
lakannut. Ei kuulunut ��nt�k��n, mutta h�n kuunteli kumminkin tarkkaan.
Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekki� hiljaisessa ilmassa.
Silloin h�n kuuli kallion toisella kyljell� askeleita l�hestyv�n,
paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita.
Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla j�ykistyi verkalleen. H�n ei
ajatellutkaan paeta. H�n oli aivan lamautunut kauhusta. H�n tarttui
pyssyyns�. Kuolon kylmyys hiipi h�nen jaloistaan yl�s p��h�n. H�n oli
k�ytt�nyt maksimikiv�ri��n kerran taistelussa, jossa kaatui muutamia
satoja neekereit� ja ainoastaan yksi valkoihoinen haavoittui, mutta h�n
ei milloinkaan ollut pelj�nnyt. Mutta t�n� iltana h�nen sormensa olivat
aivan j�yk�t pyssyn hanalla. H�n polvistui alas tulen viereen, pyssy
valmiina. Kivi puoleksi suojasi h�nt� jokaiselta tulijalta kallion
toiselta puolelta, ja heti paikalla kun tulija n�ytt�ytyi kiven takana,
h�n aikoi ampua.
Mutta yht'�kki� h�nen mieleens� juolahti, ett� jospa se olikin joku
h�nen omista tovereistaan, joka oli tullut h�nt� hakemaan, eik� mik��n
paljasjalkainen vihollinen. J�nnitys oli aivan tukahuttaa h�net. Sitten
h�n kylm�n kauhun valtaamana huusi: "Kuka siell�?"
��ni vastasi selv�ll�, matalalla englanninkielell�: "Yst�v�."
Peter Halket melkein pudotti pyssyns� tunteittensa vaihdellessa. Kylm�
hiki, jota j�nnitys oli pid�tt�nyt, puhkesi esiin suurina pisaroina
h�nen otsalleen, mutta h�n polvistui yh� viel�, pidellen pyssy�.
"Mit� tahdotte?" huusi h�n v�risten.
Pime�st� kallion laidalla astui esiin henkil� kirkkaaseen tulen valoon.
Ratsumies Peter Halket katsoi yl�s siihen.
Se oli miehen kookas vartalo, puettuna liinaverhoon, joka ulottui
alapuolelle polvia ja liittyi tiiviisti ruumiiseen. H�nen p��ns�,
k�sivartensa ja jalkansa olivat paljaat. H�nell� ei ollut mit��n aseita,
ja h�nen olkap�illeen valuivat paksut tummat kiharat.
Peter Halket katsoi h�neen h�mm�styneen�. "Oletteko yksin?" kysyi h�n.
"Olen yksin."
Peter Halket laski pyssyns� ja nousi yl�s.
"Eksynyt kaiketi?" sanoi h�n, viel� veltosti pidellen pyssy��n.
"Ei. Tulin kysym��n, enk� saisi istua kanssanne tulen ��ress� hetkisen.
"Tietysti, tietysti!" sanoi Peter, katsellen tutkistellen vieraan pukua
ja yh� viel� pidellen pyssy��n, vaikka k�si ei en�� ollut hanalla. "On
viet�v�n lysti� saada joku toveri. T�m� on niin helkkarin kolkko y�, kun
on aivan yksin. Kumma ett� l�ysitte t�nne. Istukaa, istukaa!" Peter
katsoi tarkasti vieraaseen ja asetti sitten pyssyns� vierelleen.
Vieras istui toiselle puolen tulta. H�nen ihonsa oli tumma, h�nen
k�sivartensa ja jalkansa kuparin ruskeat, mutta h�nen kotkannen�ns� ja
h�nen py�re� otsansa eiv�t olleet etel�-afrikkalaista rotua.
"Kai olette niit� sudanilaisia, joita Rhodes toi mukanaan pohjoisesta?"
kysyi Peter, yh� viel� katsellen uteliaasti vierasta.
"Ei, en ole. Cecil Rhodesilla ei ole mit��n tekemist� minun t�nnetuloni
kanssa," vastasi vieras.
"Jaha -- -- --" sanoi Peter. "Ette sattumalta tullut n�hneeksi er�st�
miesjoukkoa, kaksitoista valkoista miest� ja seitsem�n mustaa, joilla
oli mukanaan kolme kuormallista muonavaroja? Meid�n piti menn� suureen
leiriin, ja min� erosin seurastani t�n� aamuna. En ole voinut l�yt��
heit�, vaikka olen siit� l�htien heit� etsinyt."
Vieras l�mmitteli k�si��n hiljakseen tulessa. Sitten h�n kohotti
p��t��n: -- "He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle", sanoi
h�n, osoittaen k�dell��n vasemmalle pime��n. "Huomisaamuna varhain he
ovat t��ll�, ennen auringon nousua."
Previous Page
| Next Page
|
|