|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
Englantilainen nojasi kyyn�sp��t��n maahan. "Ja Union Jack[1] on
kumminkin liehuvinaan meid�n ylitsemme."
[1] Englannin lippu. Suoment. muist.
"Niin on. Mutta siin� on musta viiva merkitsem�ss� Chartered Companya",
nauroi siirtomaalainen.
"Vaivaako sinua koskaan painajainen?" kysyi englantilainen �kki�.
"Minua? Joskus." H�n katsoi uteliaasti toveriinsa. "Kun olen sy�nyt
liiaksi, kiusaa painajainen."
"Minua se on kiusannut yht� mittaa siit� asti, kun t�nne tulin," sanoi
englantilainen. "Tuntuu kuin avara maailma minua painaisi -- kokonainen
maapallo, ja min� olen kuin hyttynen sen alla. Koetan nostaa sit�, mutta
turhaan. Ja siis min� makaan hiljaa sen alla -- ja annan sen musertaa
minut!"
"Sep� omituista ett� painajainen vaivaa sinua t��ll� n�in ylh��ll�,"
sanoi siirtomaalainen, "t��ll� ei sy�tet� liiaksi."
Oli hetken ��nett�myys. Siirtomaalainen nyppi h�yheni� linnusta, ja
englantilainen katseli muurahaisia.
"Muista," sanoi siirtomaalainen vihdoin, "ett� min� en v�it� kapteenin
menetelleen v��rin t�ss� tapauksessa. Halket on ollut pahanp�iv�inen
aasi. H�n ei koskaan tullut oikein entiselleen sen y�n j�lkeen, jonka
h�n vietti eksyksiss� kalliolla. Kun me l�ysimme h�net aamulla, oli h�n
niin sike�ss� unessa kuin kuollut, me emme voineet saada h�nt� hereille,
mutta kylmyys ei ollut niin ankara, ett� h�n olisi paleltunut. H�n ei
ikin� ole tullut entiselleen sen j�lkeen. H�n on hiukan omituinen, antaa
ruokansa neekeripojille ja jakaa viinansa toisille tovereille iltasin.
Itsekseen h�n on paitsi sit� aina, kuten tied�t. Toiset pojat luulevat,
ett� h�neen tarttui kuume, kun h�n silloin k�veli ymp�ri pitk�ss�
ruohikossa. Mutta min� en usko, ett� syy on siin�. Min� luulen ett� se
oli yksin olo kent�ll�, joka h�net muutti. Oletko sin� koskaan ollut
sill� lailla yksin kent�ll� kokonaisia vuorokausia ilman ainoatakaan
el�v�t� olentoa, jolle olisit voinut puhua? Min� olen, ja sen min�
sanon, ett� jos olisin j��nyt sinne viel� kolmeksi vuorokaudeksi, olisin
tullut joko hulluksi tai uskonnolliseksi. Ne y�t sen tekev�t, y�t,
jolloin t�hdet tuikkivat ylh��ll�, ja ymp�rill� on kuolon hiljaisuus. Ja
sin� vain ajattelet ja ajattelet ja ajattelet! Mieleen muistuu
kaikenlaisia asioita, joita ei ole ajatellut vuosikausiin. Min� rupesin
vihdoin puhumaan itsekseni ja uskottelemaan itse�ni toiseksi mieheksi.
Olin ulkona seitsem�n p�iv��, ja Halket oli vain yhden p�iv�n. Mutta
min� luulen varmaan, ett� se oli yksin�isyys, joka h�net muutti. Nuo
t�hdet ovat kamalia ja se hiljaisuus, joka syntyy aamupuoleen!" H�n
nousi yl�s. "On kovin s��li Halketia, sill� h�n on kunnon poika. Mutta
ehk� h�n viel� siit� paranee."
H�n l�ksi astumaan padalle p�in lintu k�dess��n. H�nen menty��n
englantilainen k��ntyi sel�lleen ja makasi k�sivarsi otsalla.
Korkealla, korkealla puitten harvojen oksien lomitse, kirkkaalla
sinisell� Afrikan taivaalla h�n n�ki kotkien lent�v�n etel��n p�in.
Samana iltana miehet istuivat illallistaan sy�m�ss� nuotiovalkeiden
ymp�rill�. P��joukko ei ollut saapunut, ja muulit oli tuotu leiriin.
Aikaisin seuraavana aamuna piti l�hte� matkalle.
Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt h�n oli heitt�ytynyt maahan
hiukan erilleen ryhm�st�, joka istui valkean ymp�rill�.
Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille,
ett� Halketin piti saada olla rauhassa, ja h�nelt� ei saanut kysell�
mit��n. Miehet, jotka pelk�siv�t siirtomaalaisen j�ttil�iskokoa ja
englantilaisen j�ntevyytt�, j�ttiv�t Halketin rauhaan. He nauroivat ja
puhelivat valkean ��ress�, suuren siirtomaalaisen ammentaessa maissia ja
riissi� lautasille, jotka h�n jakeli miehille. H�n ojensi yhden
Halketille, joka makasi melkein h�nen takanaan nojautuen kyyn�sp��h�ns�.
V�h��n aikaan Halket ei sy�nyt mit��n, sitten h�n otti pari lusikallista
ja nojautui taas kyyn�sp��h�ns�.
"Eth�n sin� sy� mit��n, Halket," sanoi englantilainen iloisesti,
katsahtaen h�neen.
"Minun ei ole n�lk� nyt," sanoi Halket. V�h�n ajan per�st� h�n otti
punaisen nen�liinansa ja kaatoi siihen huolellisesti lautasensa
sis�llyksen sek� solmi sen k��r�ksi. Sen h�n asetti viereens� maahan ja
laskeutui taas kyyn�sp��ns� varaan.
Previous Page
| Next Page
|
|