|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
"Etk� tule hiukan l�hemm�ksi tulta, Halket?" kysyi englantilainen.
"Ei, kiitos, y� on l�mmin."
V�h�n ajan per�st� Peter Halket veti esiin vy�st��n pienen jahtiveitsen,
jolla oli karkeatekoinen puuvarsi. Pieni, sile� kivi oli h�nen
vieress��n, ja h�n hieroi veist� edes takaisin siihen, v�h�n v�li�
tunnustellen sormellaan ter��. V�h�n ajan kuluttua h�n pisti sen taas
vy�h�ns�, nousi hitaasti, otti pienen k��r�ns� ja l�ksi astumaan telttaa
kohti.
"H�nell� on ollut kova p�iv�," sanoi siirtomaalainen. "Jopa luulen h�nen
mielell��n l�htev�n levolle."
Sitten kaikki miehet tulen ymp�rill� alkoivat puhella vapaasti t�st�
tapahtumasta. Pit�isik� kapteeni sanansa huomenna? Tottelisiko Halket?
Oliko kapteenilla oikeutta k�ske� yht� miest� yksin ampumaan, eik�
useita, kuten tavallista? Er�s miehist� sanoi, ett� h�n ampuisi hyvin
mielell��n Halketin sijasta, jos h�nt� vain k�skett�isi. Miksi Halket
oli k�ytt�ytynyt kuin hupsu?
Niin he puhelivat kello yhdeks��n asti, jolloin englantilainen ja
siirtomaalainen l�ksiv�t pois levolle. He l�ysiv�t Halketin nukuksissa
aivan teltan laidassa, kasvot kankaaseen p�in. Ja he laskeutuivat
levolle hiljaa, etteiv�t h�iritseisi h�nt�.
Kello kymmenen koko leiri oli nukuksissa, paitsi kaksi miest�, jotka
olivat vahdissa ja astuskelivat toisesta p��st� leiri� toiseen,
pysy�kseen valveilla, tai seisoivat puheskellen suuren nuotiovalkean
��ress�, joka viel� paloi leirin laidassa.
Kapteenin teltassa paloi valkea koko y�n kuultaen ohuen telttakankaan
l�pi ja levitt�en valoa maahan teltan ymp�rill�, mutta muutoin oli leiri
kuollut ja hiljainen.
Puoli yksi kuu oli laskeutunut, ja ainoastaan t�hdet tuikkivat suurella
Afrikan taivaalla.
Silloin Peter Halket nousi yl�s, kohotti hiljaa telttavaatetta ja ry�mi
ulos. Kent�n et�isimm�ll� laidalla h�n nousi pystyyn. H�nen
k�sivarrellaan riippui punainen nen�liinamytty sis�llyksineen. Hetkisen
h�n katseli t�htisiker�it� taivaalla, sitten h�n astui pitk��n
ruohikkoon ja l�ksi kulkemaan poisp�in leirist�. Mutta v�h�n ajan
kuluttua h�n k��ntyi alas virran uomaan. H�n k�yskenteli pitkin sit�
hetkisen. Sitten, v�h�n ajan per�st�, h�n istautui �yr��lle, riisui
raskaat saappaat jalastaan ja heitti ne viereiseen ruohikkoon. Sitten
h�n l�ksi astumaan hiljaa ja varpaillaan pitkin pient� polkua, jonka
miehet olivat polkeneet k�ydess��n hakemassa vett� virrasta. Se johti
suorastaan kapteenin teltalle ja tuon pienen lakkap��n puun luo, jonka
runko kiilui valkeana, ja kaksi kyhmyist� oksaa ojentihe molemmille
puolille. Tultuaan nelj�nkymmenen askeleen p��h�n sielt�, Peter Halket
seisahtui. Kaukana toisella puolen leiri� molemmat vahdissa olevat
miehet seisoivat puhellen leirivalkean ��ress�. Kuolon hiljaisuus
vallitsi muualla leiriss�. Valo kapteenin teltasta valaisi pienen puun
rungon selv�sti, mutta teltasta ei kuulunut ��nt� eik� liikett�.
Hetkisen Peter Halket seisoi liikkumatta ja astui sitten puun luo. Musta
mies riippui valkoista runkoa vastaan, niin tiiviisti siihen sidottuna,
ett� h�n n�ytti yhteenkasvaneelta siihen. H�nen k�tens� olivat sidotut
sivulle ja p�� riippui rinnalla. H�nen silm�ns� olivat kiinni ja kaikki
h�nen j�senens�, jotka kerran olivat olleet voimakkaat, retkottivat
veltostuneina, niin ett� nivelet pullistuivat ulos. Villainen tukka oli
siivoton ja paksu ja riippui hujan hajan pitkin� t�yht�in�. Iho oli
k�ynyt karkeaksi n�l�st� ja ilmasta.
Remmit olivat hiukan hieroneet h�nen nilkkojaan, ja pieni verivirta oli
tehnyt maan mustaksi h�nen jalkojensa alla.
Peter Halket katsoi h�nen. Mies n�ytti kuolleelta. H�n kosketti hiljaa
neekerin k�sivartta ja pudisteli sit� sitten hiukkasen.
Mies avasi silm�ns� hitaasti, kohottamatta p��t��n ja katsoi Peteriin
v�syneiden silm�luomiensa alta. Elleiv�t silm�t olisi liikkuneet, olisi
niit� voinut luulla kuolleen ihmisen silmiksi.
Peter nosti sormensa huulilleen -- "Hst! hst!" sanoi h�n.
Mies riippui tyls�n�, yh� viel�kin katsellen Peteri�.
Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vy�st��n. Yht'�kki�
jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetken� h�n
oli leikannut remmit vy�t�isilt� ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat
maahan k�sivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymm�ll��n, tylsistyneen�
h�n seisoi siin�, p�� viel�kin rinnalla, ja tuijotti Peteriin.
Previous Page
| Next Page
|
|