|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
Sitten se, joka oli tullut ensimm�isen�, lensi toisen el�imen luota
toisen luo, istui heid�n niskalleen ja pisti noukkansa heid�n korviinsa.
Ja se lensi toisen el�imen luota toisen luo, ja se r�p�ytti siivill��n,
niin ett� el�imet sokeutuivat, ja kumpikin luuli toveriaan
vihollisekseen. Ja he rupesivat kesken��n taistelemaan. He viilsiv�t
halki toistensa kyljet, kunnes keto oli punaisena verest� ja maa vapisi
heid�n allaan. Linnut istuivat vieress� katselemassa, ja veren
virratessa he astuskelivat ymp�ri kent�n. Kun molempien el�inten voimat
olivat lopussa, vaipuivat he kent�lle. Silloin linnut istuivat heid�n
p��llens� ja alkoivat herkutella, kunnes heid�n vatsansa t�yttyiv�t ja
heid�n pitk�t, paljaat kaulansa olivat m�rkin� verest�. Noukat olivat
syv�ll� kuolleiden el�imien sis�lmyksiss�, ja ter�v�t, kirkkaat silm�t
vilkkuivat yl�s. Ja se, joka oli kaikkien lintujen kuningas, noukki
silm�t ja s�i kuolleiden el�inten syd�men. Ja kun sen vatsa oli t�ysi,
ettei se voinut sy�d� enemp��, se istui kivelle ja r�p�ytti suuria
siipi��n.'
Peter Simon Halket, lausu Etel�-Afrikan valkoisille miehille ja
naisille: 'Teill� on ihana maa, te ja lapsenne ja lastenne lapset tuskin
voivat sen t�ytt��, vaikka ojentaisitte k�tenne tervetuliaisiksi
jokaiselle muukalaiselle, joka tulee luoksenne asumaan ja ty�t�
tekem��n. Te olette saman puun kaksois-oksa, te olette saman �idin
lapsia. Eik� t�m� ihana maa ole kyllin laaja teille, vai t�ytyyk� teid�n
repi� toistenne lihaa niitten k�skyst�, jotka tahtovat kastaa noukkansa
teid�n molempien sisimpiin elimiin? Katsokaa, ne kiertelev�t ilmassa
teid�n ymp�rill�nne.'"
Peter Halket melkein s�ps�hti ja katsoi yl�sp�in, mutta ei n�kynyt muuta
kuin Mashonamaan tumma taivas h�nen p��ns� p��ll�.
Vieras oli ��neti ja katsoi alas tuleen. Peter Halket puoleksi syleili
h�nen polviaan.
"Mestari," huusi h�n, "kuinka min� voin sen viestin vied�? Etel�-Afrikan
hollantilaiset eiv�t kuuntelisi minua, sill� he sanoisivat ett� olen
englantilainen. Ja englantilaiset sanoisivat: 'Kuka tuo mies on, joka
tulee saarnaamaan rauhaa, rauhaa, rauhaa? Eik� h�n ole ollut t��ll�
vuoden verran, ja h�nell� ei ole osakkeita ainoassakaan yhti�ss�? Voiko
h�n sanoa mit��n, jota ansaitsisi kuulla? Jos h�nell� olisi hiukankaan
kyky�, olisi h�n hankkinut itselleen ainakin viisituhatta puntaa!' Ja he
eiv�t tule kuuntelemaan minua. Anna minulle toinen teht�v�!"
Vieras sanoi: "Vie viesti yhdelle ainoalle ihmiselle. Hae h�net,
olkoonpa h�n hereill� tai nukkumassa, sy�m�ss� tai juomassa, ja sano
h�nelle: 'Miss� ne ovat ne ihmissielut, jotka sin� ostit?'
Ja jos h�n vastaa ja sanoo sinulle: 'En ole ostanut mit��n ihmissieluja!
Ne sielut, jotka ostin, olivat koiransieluja,' silloin kysy h�nelt� t�m�
kysymys: 'Miss� ovat --'
Ja jos h�n keskeytt�� sinut huutaen: 'Se on valhe, se on valhe! Min�
tied�n mit� aiot sanoa. Mit� min� tied�n sanantuojista? Olenko koskaan
pelj�nnyt brittil�ist� hallitusta? Se on kaikki valhetta!' Silloin el�
kysele h�nelt� sen enemp��. Mutta sano: oli kerran virvatuli. Se
leimahteli ja v�l�hteli ja himmeni ja sammui -- eik� kukaan siit�
v�litt�nyt. Seh�n oli vain virvatuli.
Ja oli kerran valo: Ihmiset asettivat sen korkealle tulitorniin, ett� se
levitt�isi valoaan kaikille ihmisille, jotka olivat merell�, niin ett�
he n�kisiv�t sen varman loiston ja l�yt�isiv�t sataman ja v�ltt�isiv�t
kareja.
Ja tuo valo v�l�hti ja hulmuili miten tahansa. Se loisti tuonne, loisti
t�nne. Milloin se kiilui sinisen�, milloin vihre�n�, milloin punaisena,
ja vihdoin se h�visi kokonaan ja sitten lehahti palamaan uudelleen.
Purjehtijat kaukana merell� t�hysteliv�t tarkkaan sit� kohtaa, jossa he
tiesiv�t ett� tulen piti tuikkia, sanoen: 'Ei ole h�t��, se suuri valo
kyll� johtaa meit�, kun l�hestymme kallioita.' Ja pimein� �in� miehet
purjehtivat yh� l�hemm�ksi ja l�hemm�ksi, ja syd�ny�n aikana he
t�rm�siv�t kallioihin tulitornin juurella ja suistuivat pohjaan.
'Mit� on teht�v� tuolle tulelle, koska se ei ollut virvatuli, ja koska
ihmisk�det nostivat sen korkealle loistamaan ja toiset ihmiset luottivat
siihen? Eik� se olisi sammutettava?'
Ja jos h�n vastaa sinulle sanoen: 'Mit� min� v�lit�n ihmisist�? Ne ovat
hulluja, hulluja kaikki! Kuolkoot!' -- kerro heille t�m� kertomus: 'Oli
kerran pienoinen puro. Se puhkesi ilmoille lumen alta vuoren
harjanteella, ja lumi muodosti ensin holvikaton sen yli. Se lirisi
kirkkaana ja sinisen� kuin taivaankansi sen yl�puolella, ja lumi�yr��t
olivat sen kehtona. Se saapui vihdoin paikkaan, jossa lumi loppui, ja
kaksi tiet� oli sen edess� valittavissa sen juoksulle. Toinen kulki
vuoren vieremill� kallioiden ja kivien ohi ja pitkin aurinkoisia
rinteit� alas mereen. Toinen sy�ksyi syv��n rotkoon. Puro ep�r�i. Se
py�r�hteli ja vaahtosi, yritteli ensin toista tiet� ja sitten toista.
_Ehk�_ olisi voinut k�yd� siten, ett� se olisi uurtanut uran ohi
kallioiden ja kukkulain ja pitkin vuorten vieremi�, ja kynt�nyt vaon
itselleen sinne, miss� ei ennest��n mit��n v�yl�� ollut. �yr��t olisivat
ruvenneet vihannoimaan, ja p�iv�nkukka olisi kukoistanut sen
rannikoilla. �isin t�hdet olisivat tuikkineet sen pinnalla ja p�iv�ll�
aurinko olisi l�mmitellyt sen lauhkeita laaksomaita. Mets�kyyhkynen
olisi laatinut pes�ns� puihin sen rantamille, ja tyynt� soittoaan
soitellen puro olisi vihdoin l�yt�nyt laajan meren, jonka et�ist� kutsua
kaikki vedet kuuntelevat.
Previous Page
| Next Page
|
|