|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
Ja niin�kin p�ivin�, joita ihmiset eiv�t en�� ota lukuun, kun ihminen
helposti kyyristyi k�velem��n nelinry�min, oli meik�l�isi� maan p��ll�.
Ja jos tahdot tiet�� salaisuuden, ilmoitan, ett� ennenkuin ihminen astui
maan p��ll�, niin� p�ivin�, jolloin dicynodontti ja merihirvi�, jota ei
ole olemassa muualla kuin haudattuna kiveen, kutsui rakastaen
puolisoaan, ja linnut, joiden j�ljet n�kyv�t kallioissa, lenteliv�t
auringonpaisteessa iloisesti laulaen ja huudellen toinen toistaan, --
niin�kin p�ivin�, jolloin ihmist� ei ollut, oli t�m�n kuningaskunnan
aamurusko alkanut h��m�itt�� maan p��ll�. Ja yh� viel� auringon
noustessa ja laskiessa ja t�htien kierrelless� avaruudessa, meid�n
lukum��r�mme kasvaa kasvamistaan."
Vieras nousi valkean ��rest� ja seisoi suorana. H�nen ymp�rill��n ja
h�nen takanaan oli pimeys.
"Koko maa on meid�n. Ja se p�iv� on koittava, jolloin t�hdet,
katsellessaan alas t�h�n pyh��n maahan, eiv�t n�e pilkkuakaan, joka
olisi kosteana ihmisverest�, jonka h�nen l�himm�isens� on vuodattanut.
Aurinko on nouseva id�ss� ja laskeva l�nness�, luoden valoaan yli koko
t�m�n pienen pallon, mutta se ei ole miss��n n�kev� ihmist� toisen
ihmisen sortamana. Heid�n pit�� miekkansa vannaaksi tekem�n, ja
keih��ns� viikatteeksi, sill� ei yhdenk��n kansan pid� toista kansaa
vastaan miekkaansa nostaman, eik� silleen tottuman sotimaan. Ja
ohdakkeen asemesta on nouseva havupuu, ja orjantappuran asemesta on
nouseva myrttipuu, ja ihminen ei ole musertava ihmist� koko t�ll�
pyh�ll� maalla. Huomisp�iv�n aurinko on nouseva," sanoi vieras, "ja
noille synkille kallioille on valo loistava, niin ett� kaikki kukkulat
kimaltelevat sen s�teiss�. Auringon nousu ei ole varmempi kuin tuon
uuden p�iv�n koitto. Ja min� sanon sinulle, ett� my�skin t�ss� maassa,
jossa me nyt seisomme, jossa t�n� p�iv�n� haavoitettujen huudot ja
koston kiroukset kajahtelevat, my�skin t��ll�, t�ss� maassa, jossa mies
hiipii salaa haavoittamaan vihollistaan pime�ss�, ja jossa tynn�rin
alasta kultamaata maksetaan tuhannen sielua ja kiilt�v�st� loasta puoli
kansakuntaa, ja jossa kotkat lihoovat ihmislihasta -- t�ss�kin maassa se
p�iv� on kerran koittava. Min� sanon sinulle, Peter Simon Halket, ett�
juuri t�ll� kohdalla, jossa nyt seisomme, on kerran kohoava temppeli.
Ihmiset eiv�t kokoonnu siihen palvelemaan sit�, joka eroittaa, vaan he
seisovat vieretysten, valkoiset ja mustat, vieraat ja maan asukkaat, ja
se paikka on oleva pyh�, sill� ihmiset tulevat sanomaan: Emmek� me ole
velji� ja yhden Is�n lapsia?"
Peter Halket katsoi yl�s ��neti. Ja vieras sanoi: "Muutamat miehet
makasivat kent�ll�, ja y� oli kylm� ja pime�. Ja heid�n nukkuessaan, kun
y� oli pimeimmill��n, yksi heist� liikahti. Kaukana id�ss� h�n n�ki
puoleksi suljettujen silmiluomiensa l�pi aivan kuin heikon viivan,
hienon kuin hiuskarva, vuorien huipuilla. Ja h�n kuiskasi tovereilleen
pime�ss�: 'Se on aamurusko, joka on koittamaisillaan'. Mutta he
mutisivat, silm�t tiiviisti ummessa: 'H�n valehtelee, ei siell� ole
mit��n aamuruskoa'.
Siit� huolimatta p�iv� nousi."
Vieras oli vaiti. Tuli leimusi punaisina kielekkein�, jotka eiv�t en��
v�r�hdelleet sinne t�nne hiljaisessa y�ilmassa. Peter Halket ry�mi
l�hemm�ksi vierasta.
"Milloinka se aika tulee?" kuiskasi h�n. "Tuhannenko vuoden per�st�?"
Ja vieras vastasi: "Tuhat vuotta ei ole sen enemp�� kuin meid�n
eilisp�iv�inen matkamme tai t�m�n �inen valvomisemme, joka nyt jo
l�henee loppuaan. Katso vuoria, joilla me nyt seisomme. Aika on ollut
uusi ja aika on muuttunut vanhaksi sen j�lkeen, kun ne t�h�n asetettiin.
Ei puoltakaan siit� ajasta tule en�� kulumaan, ennenkuin tuo aika tulee.
Min� olen n�hnyt sen aamuruskon h��m�tt�v�n ihmisten syd�miss�."
Peter astui l�hemm�, niin ett� h�n melkein polvistui vieraan jalkain
juureen. H�nen pyssyns� oli maassa toisella puolen tulta.
"Tahtoisin ruveta teid�n yhti�nne mieheksi," sanoi h�n. "Olen v�synyt
Chartered Companyn palvelukseen."
Vieras katsoi alas lempe�sti. "Peter Simon Halket," sanoi h�n, "voitko
kantaa sen painon?'"
Ja Peter sanoi: "Anna minulle ty�t�, ett� koettaisin."
Oli hetken ��nett�myys. Sitten vieras sanoi: "Peter Simon Halket, vie
viesti Englantiin" -- Peter Halket s�v�hti -- "Mene tuon suuren kansan
luo ja huuda voimakkaasti: 'Miss� on se miekka, joka annettiin sinulle,
ett� harjoittaisit sill� oikeutta ja jakaisit laupeutta? Kuinka tulit
antaneeksi sen sellaisten miesten k�siin, joitten himona on kulta,
joitten janona on rikkaus, joille ihmisen sielu ja ruumis ovat
pelimarkkoja vain? Kuinka tulit luovuttaneeksi pois onnenonkijain ja
pelaajain omiksi ne ihmiset, jotka annettiin sinun k�siisi, aivan kuin
he olisivat j�rjett�mi� mets�n petoja, joita voi ostaa ja myyd�?
Previous Page
| Next Page
|
|