|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
Ja mies ei puhunut sanaakaan kellek��n, vaan meni yksin kedolle. Koko
iltap�iv�n h�n k�veli edestakaisin hietikolla matalain pensaitten
v�liss�. Ja min� kuljin h�nen vieress��n.
Kun ilta tuli, meni h�n taas kirkkoonsa. Moni oli poissa, mutta
seurakunnan vanhimmat istuivat paikoillaan, ja h�nen vaimonsa oli
my�skin siell�. Ja valo loisti tyhjille penkeille. Kun aika tuli, avasi
h�n taas sen juutalaisten kirjan, k��nsi sen lehti� ja luki: 'Jos sin�
laiminly�t niiden esille antamisen, jotka kuolemaan tuomitut ovat ja
niiden, jotka ovat valmiit surmattaviksi; jos sin� sanot; katso, emme
tienneet sit�! Eik� h�n joka tutkii syd�met ota sit� huomioon? Ja h�n,
joka pit�� vallassaan sinun sielusi, eik� h�n tied� sit�?'
Ja h�n sanoi: 'T�n� aamuna me tutkistelimme sit� pahaa, jota t�m� maa
saa k�rsi� sellaisten miesten k�siss�, joitten tarkoituksena on hankkia
rikkautta ja valtaa. T�n� iltana meid�n tulee katsoa kuinka suuri syy
itsell�mme on siin� asiassa. Luulen ett� tulemme huomaamaan, ett� syy on
meiss�, eik� niiss� miehiss�, jotka me olemme kohottaneet korkealle.'
Silloin h�nen vaimonsa nousi ja l�ksi ulos ja moni seurasi h�nt�. Pikku
miehen ��ni kajahteli tyhjien penkkien seassa, mutta h�n jatkoi
edelleen.
Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa, h�n meni ulos. Ei yksik��n
seurakunnan vanhimmista tullut h�nt� tervehtim��n, mutta h�nen
seisoessaan tuli joku, h�n ei n�hnyt kuka, ja pisti kirjelipun h�nen
k�teens�. H�n nosti sen yl�s ja luki lyhdynvalossa, mit� oli kirjoitettu
siihen lyijykyn�ll�. H�n musersi sen kouraansa niinkuin mies musertaa
esineen, joka on pist�nyt myrkyllisen piston h�neen. Sitten h�n pudotti
sen maahan, niinkuin mies pudottaa semmoisen, jonka h�n tahtoo unohtaa.
Hienoa sadetta vihmoi, ja h�n kulki katua, k�det sel�n takana ja p��
kumarassa. V�ki kulki toisella puolen katua ja h�nest� n�ytti, kuin h�n
olisi ollut aivan yksin. Mutta min� kuljin h�nen takanaan."
"Ent�s sitten," sanoi Peter, huomatessaan ett� vieras vaikeni, "mit�
tapahtui h�nelle sen j�lkeen?"
"Tuo kaikki tapahtui vasta viime sunnuntaina," sanoi vieras.
Oli taas hetkisen ��nett�myys.
Sitten sanoi Peter: "No niin, mutta h�n ei ainakaan kuollut!"
Vieras pani k�tens� ristiin polvilleen. "Peter Simon Halket," sanoi h�n,
"helpompi on miehen kuolla, kuin seist� yksin. Se joka voi seist� yksin,
voi my�skin tarvittaessa kuolla."
Peter katsoi levottomasti vieraan kasvoihin. "Min� en tahtoisi kuolla,"
sanoi h�n, "en viel�. Min� t�yt�n vasta yksikolmatta vuotta ensi
syntym�p�iv�n�ni. Tahtoisin v�h�n n�hd� el�m�t� ensin."
Vieras ei vastannut.
�kki� Peter kysyi: "Ovatko kaikki teid�n yhti�nne miehet k�yhi�?"
Vieras odotti hetkisen, ennenkuin h�n vastasi: "On ollut rikkaita, jotka
ovat tahtoneet liitty� meihin. Oli kerran nuori mies, ja kun h�n kuuli
ehdot, meni h�n pois murheissaan, sill� h�nell� oli paljon omaisuutta."
Taas tuli hetken hiljaisuus.
"Onko siit� pitk� aika, kun tuo yhti� perustettiin?" kysyi Peter.
"Ei ole yht��n olentoa elossa, joka voisi sen i�n m��r�t�," sanoi
vieras. "T��ll� maan p��ll�kin se alkoi silloin, kun n�m� vuoret viel�
olivat nuoria, kun nuo lev�t tuskin olivat alullakaan kallioilla ja
ihminen kohottautui vaivaloisesti yl�sp�in, koska h�nen j�nteens� viel�
olivat heikot. Noina p�ivin�, joita ihmiset eiv�t en�� ota lukuunkaan,
toiset ihmiset n�lk�isin� s�iv�t toisten lihaa, sill� se oli heist�
hyv��. Niin� p�ivin�kin tapahtui, ett� oli yksi nainen, jonka p�� oli
ylemp�n� toisia ja ajatus ter�v�mpi toisten ajatuksia, ja kun h�n nyppi
lihaa ihmiskallosta, h�n rupesi miettim��n. Ja tapahtui sitten
seuraavana iltana, kun miehet olivat koolla valkean ymp�ri ruvetakseen
sy�m��n, ett� h�n hiipi pois, ja kun miehet meniv�t puun luo, johon uhri
oli sidottu, oli se kadonnut. Ja he huusivat toisilleen: '_H�n_,
ainoastaan _h�n_ sen on tehnyt, h�n joka aina sanoi: Min� en pid�
ihmislihasta, ihmiset ovat liian paljon minun kalttaisiani, en voi niit�
sy�d�! H�n on hullu,' huusivat he, 'tappakaamme h�net!' Ja silloin,
noina himmein�, h�m�rin� aikoina, joita ihmiset eiv�t en�� ota
lukuunkaan, joita he tuskin uskovat olleiksikaan, tuo nainen kuoli.
Mutta muutamien miesten ja naisten aivoissa oli syttynyt uusi ajatus. He
sanoivat: 'Emme mek��n tahdo sy�d� h�nt�. Ihmisliha ei maistu hyv�lle.'
Ja sen per�st�kin, kun padat olivat t�ynn� ihmislihaa, n�m� seisoivat
syrj�ss�, ja puoli heimoa s�i ihmislihaa, mutta toinen puoli ei sy�nyt.
Vuosien kuluttua ei kukaan en�� sit� sy�nyt.
Previous Page
| Next Page
|
|