|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 31
Jean Beaup�re, muuan oppinut ja viekas tohtori Pariisin kuuluisasta
teoloogisesta tiedekunnasta, taisi tuntikausia k�ytt��
ter�v�j�rkisyytt��n ja skolastisten opintojen kautta harjaantunutta
puhujataitoaan saadakseen t�t� oppimatonta talonpoikaistytt��
takertumaan sanoihinsa. Useampia kertoja onnistui Jeannen saattaa h�net
sanattomaksi terveell� j�rjell��n ja luonnollisella kekseli�isyydell��n.
Kotinsa ja lapsuutensa suhteen ei h�n mit��n salannut, mutta tiedettiin
ennest��n ettei niist� aineista voitu l�yt�� todisteita h�nen
syyllisyyteens�. H�n puhui peittelem�tt� kodistaan, lapsuudenuskostaan
ja ensimm�isist� ilmestyksist��n. Sen ajan k�sityksen mukaan ei h�nt�
suinkaan voitu tuomita taikauskoisuudesta. H�n selitti kammoovansa
loihtulukuja, mets�nhaltijain manausta j. n. e. Jonkinlaisella
ylpeydell� h�n kertoi, ettei kukaan tytt� koko kyl�ss� voinut ommella ja
kehr�t� niin hyvin kuin h�n. H�nen veljens� olivat saaneet h�nen
hevosensa ja kaikki, mit� h�n oli saanut sodan aikana, yhteens� kymmenen
tahi kaksitoista �cus'ta. Ainoastaan Jumalan nimenomaisesta k�skyst� ja
suru syd�mmess� oli h�n l�htenyt kotoaan pois. H�nen esiintymisens�
Ranskassa oli kaikille niin perin tuttu, ettei siin�k��n paljon toivoa
ollut syyt�ksen l�yt�miseen. Kyseltiin h�nen ihmeellisest� keih��st��n,
mutta h�n kielsi sen olevan jollain tavoin tarkoitukseensa vihityn. Se
oli ollut er��ss� kirkossa ja oli pyh�lle Katarinalle pyhitetty, siin�
kaikki. H�n sanoi, ettei h�n koskaan ollut ket��n tappanut ja selitti
pit�v�ns� kaksikymment� kertaa enemm�n lipustaan kuin keih��st��n. H�n
ei ollut voinut ehk�ist� sit�, ett� muut olivat koettaneet lippua
j�ljitell� ja etsi� h�nen apuaan. Useita taruja, joita h�nest�
kerrottiin, niinkuin ett� h�n olisi Orl�ansin edustalla tapahtuneessa
taistelussa ottanut vastaan kaikki nuolet, tahi ett� h�nell� oli
sormuksia, jotka paransivat taudeista, n�ytti h�n v��riksi antamalla
tarkkoja tietoja. Paaviriidasta, josta h�n kuitenkin oli julkaissut
kirjelm�n, n�ytti h�nell� olevan hyvin h�m�r� k�sitys. �En tied� muuta
kuin ett� _yht�_ paavia on toteltava, ja ett� h�n on Roomassa�, oli
h�nen yksinkertainen vastauksensa t�h�n kysymykseen, joka oli pannut
mielet kuohuksiin koko kristikunnassa. Sit�vastoin h�n vastasi siit�
kirjeest�, jonka h�n oli l�hett�nyt Orl�ansin luona ja jossa h�n
ennustaa englantilaisten karkoittamista maasta. H�n selitti uudestaan
tiet�v�ns�, ett� he ennen seitsem�n vuoden kuluttua kokonaan j�tt�v�t
maan, �mutta�, lis�si h�n, �min� suuresti pahastun, jos se kest�� niin
kauvan�. H�n lausui toisella kertaa, ett� h�n olisi kuollut surusta,
ellei t�m� ilmestys olisi yll�pit�nyt h�nt�. Kertomuksessa h�nen
ilmestyksist��n toivottiin helpommin tavattavan syyt�skohtia, mutta
vaikeata oli saada h�nt� niit� kertomaan. Koetettiinpa puhtaasti
jumaluusopillisiakin kysymyksi�, jotta l�ydett�isiin jotain, joka soti
kirkon oppia vastaan. Jeanne vaikeni tahi vastasi ainoastaan lyhyesti ja
ep�m��r�isesti.
Niinp� kysyttiin esim. kuuliko h�n viel� ��ni�; h�n vastasi my�nt�v�sti.
-- �Mit� ��nenne sanoo?� -- �Ett� minun tulee vastata h�ik�ilem�tt�, ja
ett� Jumala on minua auttava.� -- Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko
��net koskaan puhuivat ristiin. �Ei�, sanoi Jeanne, �ne eiv�t koskaan
puhu ristiin, ne k�skiv�t minua t�n� y�n� vastaamaan rohkeasti.� --
�Ovatko ne kielt�neet Teit� sanomasta kaikkea, mit� Teilt� kysyt��n?� --
�En voi t�h�n kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksi�, jotka
koskevat kuningasta ja joista en puhu.� -- Tuomari kysyi, tuliko ��ni
suorastaan Jumalalta, vai oliko v�litt�j��. Jeanne vastasi kierrellen,
ett� se tuli Jumalalta. H�n pyysi lykk�yst� saadakseen ilmestyksess�
tiet��, saisiko h�n kertoa kaikki: �Luuletteko siis�, sanoi tuomari,
�ett� Jumala paheksuu totuuden lausumista?� -- ���net ovat k�skeneet
minua sanomaan muutamia asioita kuninkaalle, eik� Teille. Juuri viime
y�n� sanoi ��ni minulle moniaita asioita kuningasta varten, ja hyvin
mielell�ni tahtoisin, ett� h�n saisi niist� tietoa. Jos h�n tiet�isi ne,
voisi h�n ilolla ryhty� p�iv�llist��n nauttimaan.� -- �Mutta ettek� voi
taivuttaa ��nt�nne ilmoittamaan kuninkaalle uutista?� -- �En tied�. Se
ei sit� tee, ellei Jumala tahdo. Jumala voisi itse, jos h�n sen hyv�ksi
n�kisi, ilmoittaa sen kuninkaalle, ja silloin olisin kovin iloinen.� --
�Mutta miksi ei ��ni puhu kuninkaalle, kuten Teid�n l�sn�ollessanne?� --
�En tied�, onko se Jumalan tahto; ilman Jumalan armoa en tee mit��n.�
T�m� oli k�ytett�v�ksi kelpaava sana. �Oletteko armotilassa?� kysyi
tuomari. Jos vastaus oli kielt�v�, voitiin sit� k�ytt�� h�nt� vastaan,
jos se oli my�nt�v�, sis�lsi se semmoista ylpeytt�, ett� sit� silloinkin
voitiin k�ytt��, Jeanne vastasi: �Ellen ole armontilassa, pankoon jumala
minut siihen; jos siin� olen, pit�k��n minut Jumala siin� tilassa.�
H�nelt� kysyttiin monta kertaa eksytt�v�ll� tavalla, oliko h�n tehnyt
mink��n kuolemansynnin, ja mik� oli kuolemansynti, mutta h�n vastasi
v�ltellen. Kysyttiin vastaisiko h�n paaville kaikkeen, mit� h�n kysyisi.
�Viek�� minut h�nen luokseen, ja min� olen vastaava h�nelle kaikki, mit�
minun tulee vastata�, kuului varovainen vastaus.
H�n oli j�rk�ht�m�t�n. Er��n� p�iv�n� kysyi Jean Beaup�re aivan
yst�v�llisesti: �Kuinka voitte viime n�kem�st�?� -- �Kuten n�ette, niin
hyvin kuin saatan.� -- �Paastootteko joka p�iv� paaston aikana�, lis�si
h�n. -- �Kuuluuko se oikeudenk�yntiin?� -- �Kuuluu.� -- �No hyv�, kyll�
min� paastoon.� Sitten seurasi kysymyksi� siit� mit� ��net olivat
sanoneet, mutta samat v�lttelev�t vastaukset. Mit� Jeanne oli
kuulevinaan kuninkaasta, ei kukaan koskaan saanut tiet��, eik� my�sk��n,
mit� h�n ensi kertaa esiintyess��n oli sanonut kuninkaalle h�nt�
vakuuttaakseen, vaikka sit� h�nelt� kysyttiin yh� uudestaan. Se ei ollut
yksinomaan h�nen salaisuutensa, eik� Kaarlo VII:nnenk��n tehnyt mieli
sit� ilmoittaa.
Previous Page
| Next Page
|
|