|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
�Neitsyeen� saapumisen siveellinen vaikutus oli tavattoman suuri.
Rohkeus ja luottamus palasivat asukkaihin ja linnotusv�keen. Mutta ei
siin� kyllin. Kaikki kurinpitositeet olivat jo aikoja sitten k�yneet
h�lliksi ranskalaisten sotajoukkojen keskuudessa. He olivat antautuneet
mit� villeimpiin ep�j�rjestyksiin ja ry�st�ihin. Jokainen johtaja oli
k�ynyt sotaa omasta puolestaan, ry�st�nyt ja raastanut omaksi edukseen,
eik� kukaan ollut ajatellut yhten�ist� kokonaisuutta. Jeanne palautti
j�rjestyksen, tottelemisen ja sotakurin, lujitti rakkautta kuninkaaseen
ja is�nmaahan. Sotamiehet valtasi into luopua vanhoista huonoista
tavoistaan, jotka Jeanne tyynesti selitti syyksi siihen, ettei voitto
ollut langennut heid�n puolelleen. He tahtoivat nyt ponnistaa ��rim�iset
voimansa ansaitakseen sen, ett� neitsyt johtaisi heid�t voittoihin ja
menestyksiin. Yksinp� raaka La Hirekin, jonka solvauksista Jumalaa ja
kirkkoa vastaan monta kertomusta oli liikkeell� kansan keskuudessa,
alkoi nyttemmin vannoa keppins� nimess�, kun h�n ei en�� Jeannen
l�sn�ollessa uskaltanut vedota muihin voimiin. Juuri t�t� siveellist�
voimaa oli Ranskan sotajoukolta puuttunut. Mit� mieslukuun ja kuntoon
tulee, ei se ollut paljoakaan j�lell� englantilaisista. Englantilaiset
sotajoukot Orl�ansin edustalla olivat etenkin k�rsineet talvesta ja
pitk�llisest� piirityksest�. Niiden lukum��r� oli my�skin v�hennyt, kun
Burgundin herttua oli vienyt pois joukkonsa er��n riidan vuoksi
Bedfordin kanssa. Ja sit� paitsi olivat ranskalaiset joukot saaneet
siveellist� voimaa, englantilaiset taas p�in vastoin. Huhu t�st�
ihmeellisest� naisesta ja siit� innostuksesta, joka oli vallannut
ranskalaiset sotamiehet, sotalippu, virret, kaikki t�m� her�tti suurta
pelkoa englantilaisissa. Jeanne oli kummitus, noita; sotamiehi�,
vastaan, jotka olivat lihaa ja verta, uskalsivat he kyll� taistella,
mutta rohkeimmatkin ep�iliv�t ryhty� taisteluun maanalaisten voimien
kanssa. �Ennen kun neitsyt esiintyi, karkotti kaksisataa englantilaista
joka ottelussa kahdeksansataa, jopa tuhatkin kuninkaan miest�, mutta
h�nen tulonsa j�lkeen voi nelj�- tai viisisataa ranskalaista hy�k�t�
koko englantilaisen sotavoiman kimppuun ja pakottaa se pysym��n
varustustensa sis�puolella�, todisti Dunois, er�s Ranskan sotajoukkojen
kyvykk�immist� p��llik�ist�.
Jeanne d'Arc vastusti kaikkea verenvuodatusta. H�n toivoi voivansa vain
l�sn�olollaan saada englantilaiset keskeytt�m��n piirityksen. Kolme
kertaa koetti h�n taivuttaa heit� siihen rauhallista tiet�, mutta sai
ainoastaan ivaa ja solvauksia vastaukseksi. Heid�t voitiin siis pakottaa
vain asevoimalla.
Laadittiin suunnitelma hy�kk�ykseksi heit� vastaan. Jeanne ei kuitenkaan
saanut ottaa osaa mihink��n neuvotteluun. H�n sanoi sen sijaan
neuvottelevansa ���niens� kera, ja kun hanketta ryhdyttiin
toteuttamaan, t�ytyi heikkouskoisimpienkin k�ytt�� h�nen apuaan, jotta
taistelut p��ttyisiv�t onnellisesti. Vaikka Jeanne n�in ollen ei ollut
osallisena sodank�yntiin kokonaisuudessaan, n�ytt�� kuitenkin silt� kuin
olisi h�nen neuvoaan kysytty yksityisiin varustuksiin n�hden sek� ennen
ulosrynt�yksi� ett� niiden kest�ess�, sek� ett� h�n aina on saanut
tahtonsa t�yt�nt��n. Osottautuikin edulliseksi noudattaa h�nen
neuvojaan. Horjumattoman rohkeana ratsasti h�n aina etunen�ss� valkeine
lippuineen, rohkaisten, j�rjest�en ja jaellen k�skyj� varmalla ja
selke�ll� ��nell�. H�nen voitonvarmuutensa tarttui my�skin h�nen
ymp�rist��ns�. Vihollinen, joka oli lamauksissa ja kauhuissaan, ei
voinut tehd� mit��n. Valkea sotalippu oli Jeannen p��aseena. Er��ss�
ulosrynt�yksess� haavoittui h�n hiukan, mutta koska h�n oli itse sen
ennustanut, lis�si t�m� seikka vain sotamiesten rohkeutta. Lujuus, jolla
h�n kesti sotilasel�m�n kaikki vaivat, kummastutti kaikkia. H�n voi
istua p�iv�t p��ksytysten ratsunsa sel�ss� ja olla ruo'atta ja juomatta,
osottamatta koskaan mit��n v�symyst�. Aseitaan k�ytti Jeanne taitavasti
ja miellytt�v�sti, ja h�nell� oli sotilaallinen kokemus, joka
h�mm�stytti kaikkia, niit�kin, jotka olivat v�himm�n taipuvaisia
n�kem��n mit��n yliluonnollista h�nen esiintymisess��n. Etenkin hyvin
ymm�rsi h�n tykist�n k�ytt�misen, miten tykit oli asetettava ja
suunnattava, mutta sen ohessa antoi h�n my�skin monta hyv�� neuvoa
joukkojen asettamiseen n�hden. Taistelun p��tytty� ei h�n tahtonut antaa
aikaa ry�st�miseen, eik� my�sk��n pit�nyt suotavana, ett� vihollista
turhanp�iten ajettiin takaa. H�n koetti aina, mahdollisuuden mukaan,
hoitaa sairaita ja vankeja. Uskonnon m��r�yksi�, tahtoi h�n, oli
noudatettava. Itse h�n ei koskaan laiminly�nyt rukoilemista saadakseen
rukouksesta voimaa taisteluihin. H�n vet�ytyi silloin syrj�lle,
kernaimmin johonkin yksin�iseen kirkkoon, jossa h�n mielell��n nautti
herran ehtoollista lasten rinnalla.
Toukok. 4 p:n� olivat j�lell� olevat sotajoukot Bloisista yhtyneet
Jeanne d'Arcin joukkojen ja Orl�ansin linnoitusv�en kanssa.
Englantilaiset olivat katsoneet t�t� yhtymist�, tekem�tt� mit��n sen
ehk�isemiseksi. Upseerit eiv�t uskaltaneet luottaa sotamiehiins�. Pelko
oli vallannut heid�t kaikki. V�hitellen luopui vihollinen pienempien
ottelujen j�lkeen Loiren etel�puolelle rakentamistaan varustuksista,
lukuunottamatta Les Augustinsia ja Les Tournellesia. N�m� linnoitukset
sulkivat ranskalaisilta yhteyden Berryn kanssa, ollen sen vuoksi
suuresta merkityksest�. Niiden edustalla k�ytiinkin kuumia taisteluja.
Jeanne oli ensim�isen� hy�kk�yksess�, h�nelle lankesikin ensi sijassa
kunnia voitosta. Toukok. 7 p:n� hy�k�ttiin Les Tournellesin kimppuun,
joka antautui. Seuraavana p�iv�n� luopuivat englantilaiset my�skin
Loiren pohjoispuolella sijaitsevista linnoituksista, j�tt�en
ranskalaisten k�siin ampuma- ja muonavaroja sek� haavotettuja ja
vankeja. Jeanne kielsi sotajoukkoja ajamasta takaa vihollista, sill� oli
sunnuntai. Orl�ans oli vapautettu, ja viel�kin vietet��n toukokuun 8
p�iv�� siell� joka vuosi juhlap�iv�n�.
Previous Page
| Next Page
|
|