|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Jean de Novelonpont, jota tavallisesti kutsuttiin Jean de Metziksi, k�vi
Jeannen luona er��n� p�iv�n�. �Pieni yst�v�ni�, sanoi h�n, �mit�
tekemist� sinulla t��ll� on? Ajetaanko kuningas todellakin pois maasta
ja muutummeko me englantilaisiksi?� Jeanne vastasi: �Min� olen tullut
t�nne kuninkaalliseen kaupunkiin puhuakseni Robert de Baudricourtin
kanssa. H�nen tulisi vied� tai antaa vied� minut kuninkaan luo. Mutta
h�n ei v�lit� minusta, eik� minun sanoistani. Ja kuitenkin tulee minun
ennen puolipaastoa olla kuninkaan luona, vaikka minun tulisi kuluttaa
rikki jalkani polviin saakka, sill� ei kukaan maailmassa, eiv�t
kuninkaat ja herttuat, ei skotlantilaisen kuninkaan tyt�r, eik� kukaan
muukaan voi uudestaan perustaa Ranskan kuningaskuntaa, eik� ole mit��n
pelastusta muutoin kuin minun kauttani. Tosin kehr�isin mieluummin �iti
raukkani luona, sill� t�m� ei ole minun s��tyni, mutta minun t�ytyy
l�hte� ja suorittaa t�m�n, sill� Herra tahtoo, ett� min� sen suoritan.�
-- �Kuka on teid�n herranne?� kysyi Jean. -- �Se on Jumala�, oli
yksinkertainen vastaus.
Jean de Metz oli vakuutettu, ja h�n ei ollut ainoa. Useita tarjoutui
seuraamaan tytt��. Vancouleursin v�est� alkoi k��nt�� h�neen huomiota ja
tahtoi hankkia h�nelle tarpeellisen varustuksen. Baudricourt, jota
tekisi mieli kutsua selv�ajatukselliseksi, viisaaksi mieheksi, mutta
jonka viisaus oli k�rsiv� tappion, kielt�ytyi kauan antamasta
suostumustaan, mutta lopuksi h�n ei en�� voinut vastustaa yleist�
mielipidett�. Jeanne sai vihdoinkin l�hte� matkalle paaston ensim�isen�
sunnuntaina (helmik. 13 p:n� 1429). H�n oli puettu jonkinlaiseen
varustukseen. Ei nimitt�in ollut neuvokasta matkustaa n�in� raakoina
aikoina naispuvussa. H�nell� oli seurassaan kuusi henkil��, kaikki
miehi�. Syrj�teit�, kautta metsien ja poikki jokien, l�pi vihollisten
maan ja kaikenlaatuisten vaarojen uhkaamana, matkusti tytt�
v�h�lukuisine seuralaisineen mahdollisimman suurella nopeudella. H�nen
rauhallinen innostuksensa, h�nen samalla viehke� ja voimakas k�yt�ksens�
her�tti niiss� raa'oissa miehiss�, jotka h�nt� seurasivat, pyh��
kunnioitusta. Vaikkakin yksin�inen nainen, ei h�nt� kohdannut
mink��nlaisia solvauksia. H�nen seuralaisensa vannoivat pyh�sti,
etteiv�t he tunteneet edes mit��n ep�puhdasta ajatustakaan t�m�n
ihmeellisen naisen edess�, huolimatta h�nen nuoruudestaan ja sulostaan.
Sill� Jeanne d'Arc oli kaunis tytt�: vaalea tukka, siniset silm�t,
hienosti muodostuneet kasvonpiirteet ja samalla sek� voimakas ett�
sulava vartalo. Niin kuvaavat h�nt� h�nen aikalaisensa; mit��n
luotettavaa kuvaa h�nest� ei ole.
Maalisk. 6 p:n� saapui Jeanne onnellisesti Chinoniin, jossa kuningas
silloin oleksi. H�nen asemansa oli ep�toivoisempi kuin koskaan. Min�
p�iv�n� hyv�ns� voi tieto Orl�ansin antautumisesta saapua. Kaikki varat
olivat lopussa, h�nen yst�v�ns� olivat ep�toivoissaan ja alkoivat luopua
h�nest�.
Huhu Jeanne d'Arcista oli kulkenut h�nen edell��n. Itse h�nen
matkansakin kautta vihollisten alueen muutamien harvojen seuralaisten
kanssa tuntui ihmeelliselt�. Ei kuitenkaan tietty mit� uskoa. Ei h�n kai
voinut antaa mit��n todellista apua, k�yh�, kiihkomielinen
talonpoikaistytt� muutamine uskollisine ihailijoineen! Oliko kuultava
h�nen sanojaan? Oliko p��stett�v� h�net puheille vai ei? Eih�n
puhelemisesta h�nen kanssaan voinut kuitenkaan olla mit��n vahinkoa.
Kaksi p�iv�� odotettuaan p��si Jeanne sen vuoksi kuninkaan puheille.
T�m� otti p��lleen yksinkertaisen puvun koetellakseen h�nt�, muutamat
hovimiehet esiintyiv�t sen sijaan loistavissa asuissa Jeanne tuli
sis��n, rauhallisena kuten tavallisesti. H�n oli nyt niin monien
vastustusten j�lkeen t�m�n ruhtinaan edess�, josta h�n oli uneksinut ja
haaveksinut, mutta, l�sn�olevien todistajain kertomuksen mukaan, ei h�n
n�ytt�nyt k�yv�n yht��n h�milleen h�nen l�sn�olostaan. H�n teki
tavanmukaiset tervehdykset ja kumarrukset kuin olisi h�n syntynyt
hovissa. Heti tunsi h�n kuninkaan. H�n tervehti h�nt� sanoilla: �Jumala
antakoon Teille onnellista el�m��, rakas kuningas.� Koetellakseen h�nt�
viel�kin, sanoi kuningas: �Min� en ole kuningas, vaan t��ll� h�n on�,
viitaten er��seen hovimieheen. �Jumalan nimess�, rakas ruhtinas, Te se
olette, eik� kukaan muu�, kuului Jeannen tyyni vastaus.
Jeanne vietiin er��seen kunnialliseen perheeseen, jossa h�n
vaatimattomalla, naisellisella olemuksellaan saavutti kaikkien suosion.
H�n puhui innostuneesti kutsumuksestaan, osotti ihmetelt�v�� viisautta
vastauksissaan ja ihmetytti kaikkia tottumuksellaan aseiden
k�ytt�misess�; h�n oli iloinen ja yst�v�llinen seurustellessaan
ymp�rist�ns� kanssa, yksin ollessaan rukoili h�n ja itki.
Kuningas oli viel� ep�ilev�ll� kannalla. Keskustellessaan kerran
yksityisesti Jeannen kanssa tuli h�n kuitenkin vakuutetuksi h�nen
kutsumuksestaan ja p��tti kannattaa h�nt�, kun h�n pyysi tulla viedyksi
Orl�ansiin karkottamaan pois englantilaiset. Ei voi varmaan sanoa, mit�
sellaisia syit� Jeanne esitti, jotka saivat h�net vakuutetuksi. Jeanne
kielt�ytyi aina antamasta t�ss� suhteessa mit��n tietoja, huomauttaen,
ettei se ollut vain h�nen salaisuutenaan. On arvattu, ett� h�n sai
kuninkaan vakuutetuksi t�m�n oikeasta sukuper�st�, josta oli liikkeell�
kaikenlaisia huhuja kuninkaan �idin huonojen elintapojen vuoksi. Olipa
t�m�n asian laita kuinka hyv�ns�, h�nen onnistui lietsoa t�h�n heikkoon,
nautinnonhaluiseen luonteeseen luottamusta ei ainoastaan h�nen, vaan
my�skin kuninkaan omaan kutsumukseen, ja t�m� ei suinkaan ollut v�himm�n
v�ltt�m�t�nt�, jos mieli tehd� jotakin maan pelastamiseksi.
Previous Page
| Next Page
|
|