|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 20
Lokak. 12 p:n� 1428 saapuivat englantilaiset lujasti linnoitetun
Orl�ansin kaupungin edustalle. He alkoivat heti rakentaa
hy�kk�yslaitoksia ja j�rjest�yty� varsinaiseen piiritykseen. Kaupungin
asukkaat olivat kuitenkin lujasti p��tt�neet puolustautua viimeiseen
saakka. Linnoitusv�ken� oli alussa vain noin 500 miest�, mutta kun
apujoukot olivat tulleet kaupunkiin, nousi koko sotavoima 7,000 mieheen.
Naapurikaupungit l�hettiv�t sen ohessa elatustarpeit� ja ampuma-varoja.
Porvaristo jakautui 34 komppaniaan ja otti huostaansa palveluksen 34
linnoitustornissa, jotka sijaitsivat kaupunkia ymp�r�ivill� lujilla
muureilla. Hy�kk�yksiin ottivat jopa naisetkin osaa. Orl�ansilla oli sen
lis�ksi viel� erinomainen tykist�, jollaista vihollisilla taas ei ollut.
�Maitre Jean� pitkine tykkeineen teki suuria aukkoja englantilaisten
riveihin. Yksinp� heid�n ylip��llikk�ns�kin, lordi Salisbury, sai
surmansa tykinluodista, jonka er��n koulupojan kerrotaan ampuneen,
osaksi vallattomuudesta. N�in jatkui piirityst� nelj� kuukautta. Sill�
v�lin olivat englantilaiset vallanneet k�siins� kaikki tiet ja sillat,
sulkeneet ne ja rakentaneet lujia puuvarustuksia. Oli ilmeist� ett�
heid�n tarkotuksenaan oli keskeytt�� kaiken viennin kaupunkiin ja
pakottaa sen siten antautumaan. Tehtiin koe Orl�ansin auttamiseksi
elintarpeilla, mutta se ei onnistunut. Useat kaupungin huomatuimmista
sotilaista pitiv�t sen j�lkeen puolustautumisen mahdottomana ja
poistuivat kaupungista. My�skin kansleri ja useat ylh�iset hengenmiehet
j�ttiv�t kaupungin. Asukasten asema k�vi yh� ep�toivoisemmaksi. He
tekiv�t kokeen voittaakseen puolelleen Burgundin herttuan, mutta t�m�
osottautui yleens� uskolliseksi Englannille, vaikka h�n samalla piti
silm�ll� my�skin omia etujaan. Turhaan odottivat he apua �le roi de
Bourges'ilta�, kuten Kaarle VII:t� pilkallisesti kutsuttiin. T�m� tuntui
v�linpit�m�tt�m�mm�lt� kuin koskaan ennen. Useat ylh�iset miehet, jotka
aikaisemmin olivat h�neen yhtyneet, alkoivat horjua uskollisuudessaan.
Englanti n�ytti olevan saavuttamaisillaan p��m��r�ns�: Ranskan
kukistamisen.
Mutta pelastus ei ollut tuleva suurien puolelta. S��tyj� puolue-edut
kiinnittiv�t niin heid�n mieli��n, etteiv�t he voineet yhty� toimimaan
maan pelastamiseksi. Se oli varsinainen kansa, joka alkoi huomata, mik�
n�yryytys uhkasi Ranskaa. Yhteys vierasmaalaisten kanssa ja ne
k�rsimykset, joita Ranskan kansan t�ytyi n�iden kautta joka p�iv�
kest��, kehittiv�t maaseudulla is�nmaanrakkauden tunnetta, samoin
kaupungeissakin. Ennen oli oltu porvareita yhdess� kaupungissa, j�seni�
yhdess� maalaiskunnassa tai yhden l��ninherran palvelijoita, eik� mit��n
enemp��, nyt sit� vastoin tunsivat asukkaat maan eri osissa
englantilaisten edess�, ett� he kaikki olivat ranskalaisia. Ritarilaitos
oli luonteeltaan kokonaan kosmopoliittinen. Feodalismi oli hajottanut
kansat ja tuhonnut is�nmaanrakkauden. Sen aika oli nyt lopussa,
yhteiskunta oli uudestaluovan liikkeen alaisena. Oli huomattavissa
pyrint� yhtym��n valtiollisesti ja lujan kuningasvallan halu.
Is�nmaanrakkaus, t�m� tunne, joka tuli n�yttelem��n niin t�rke�� osaa
uudenaikaisessa Europassa, alkoi puhjeta esille v�est�n syd�mess�,
pienten paikallisten harrastuksien t�ytyi v�isty� kokonaisuuden,
is�nmaan, vaatimuksille. Meid�n tarvitsee vain johtaa mieleemme
Engelbrektin kapinan Ruotsissa, osottaaksemme, ett� samanlaisia, samojen
syiden aiheuttamia ilmi�it� n�ytt�ytyi eri tahoilla.
Koko maassa vallitsi suuri kurjuus. Pitk�llinen sotakanta oli
k�yhdytt�nyt v�est�n, jolta usein puuttuivat v�ltt�m�tt�mimm�tkin
tarpeet. Pienten lasten n�htiin juoksentelevan ymp�riins� ja huutavan,
ett� he olivat kuolemaisillaan n�lk��n, ja vanhat olivat kadottaneet
ty�nhalun, eiv�tk� jaksaneet enemp��. Taudit riehuivat, ja kaikki
kirkkotarhat olivat t�p�sen t�ysin�. Mets�t olivat ry�v�rien
pes�paikkoina, ja sudet kokoutuivat suurissa laumoissa kaikkialla,
uskaltaen tunkeutua jopa Parisin kaduillekin. Mitk��n viranomaiset eiv�t
voineet suorittaa teht�vi��n, herrat tekiv�t kaikenlaatuisia
v�kivaltaisuuksia, ja maanviljelij�t pitiv�t parempana ryhty�
sotapalvelukseen tai el�� ry�st�ist� kuin koettaa kylv�� ja viljell�
peltojaan. Joku syy oli kaikkeen t�h�n h�t��n. Ja syit� oli ep�ilem�tt�
useampiakin. Mutta kansa n�ki vain yhden: englantilaiset. N�iden
vahingoittaminen, karkottaminen, tuhoaminen, saada oma kuningas, p��st�
uudestaan vapaiksi ranskalaisiksi, se oli suuren enemmist�n tietoisena
tai tiedottomana toivomuksena. Vaadittiin kuitenkin henkil�, joka voi
ottaa ajaakseen n�iden onnettomien asiaa, koota pirstoutuneet voimat ja
johtaa ne haluttuun p��m��r��n. Mutta on tunnettu ja tunnustettu
historiallinen totuus, ett� kun suurta miest� tarvitaan suuren aatteen
toteuttamiseksi, ilmestyy sellainen aina. T�ll� kertaa ei kuitenkaan
esiintynyt mik��n suuri mies, vaan k�yh� talonpoikaistytt� Jeanne
d'Arcissa muuttui rakkaus ranskalaiseen is�nmaahan ik��nkuin henkil�ksi,
ja h�nest� tuli Ranskan pelastaja.
* * * * *
Jeanne d'Arc syntyi tammik. 6 p:n� 1412 pieness� Domremyn kyl�ss�,
Champagnen ja Lothringenin rajalla. H�nen vanhempansa olivat Jacques
d'Arc ja Isabelle Rom�e. He omistivat pienen tuvan ja maakaistaleen sek�
el�ttiv�t itse��n rehellisell� ty�ll�. Lapsia oli viisi, kolme poikaa ja
kaksi tytt��. Jeanne oli vanhempi tyt�ist�. H�n kasvoi vanhempiensa
luona ja oppi kaikki, mit� k�yh�n maaty�miehen tyt�r tarvitsee oppia.
H�n ompeli ja kehr�si �itins� rinnalla my�h�iseen y�h�n saakka ja auttoi
t�t� sen ohessa taloustoimissa. V�list� avusti h�n my�skin is��ns�
navetassa tai pellolla, v�list� vartioi h�n yhteisell� niittymaalla
kyl�kunnan karjaa. Aina oli h�n ahkera, huolellinen ja sive�. L�mmin,
syv� usko Jumalaan valaisi ja ilahdutti t�t� yksitoikkoista
jokap�iv�isel�m��. Kodin puutarha oli aivan kirkon ��ress�. Jeannen oli
niin helppo p��st� sinne vapaina hetkin��n ja vaipua pyh�in kuvien
edess� hiljaiseen rukoukseen. Kun kello soi auringon laskiessa, lankesi
h�n aina polvilleen ja kiitti kuluneesta p�iv�st�. Joskus unohti vanha
lukkari soittaa iltarukoukseen. Silloin oli Jeannen tapana nuhdella
h�nt� ja luvata h�nelle hyvi� leivoksia, jos h�n vain muistaisi soittaa,
sill� kellot n�yttiv�t h�nest� taivaallisilta ��nilt�, jotka kutsuivat
h�nt� rukoukseen. Lauvantaisin seurasi h�n kyl�n muita nuoria tytt�j�
er��seen pieneen l�heiseen kyl�n kappeliin, jossa he sytyttiv�t
vahakynttil�ns� Jumalan �idin kunniaksi ja rukoilivat. Jeanne oli
kaikkien yhdenik�istens� suosiossa. Tosin pidettiin h�nt� joskus hieman
liiaksi hiljaisena ja liian ankarana hartaudessaan, mutta h�n oli
samalla kaunis ja reipas tytt�, hyv�ntahtoinen ja avulias.
Ep�yst�v�llist� sanaa ei koskaan p��ssyt h�nen huuliltaan. Kun nuoriso
kokoutui tanssimaan suuren, salaper�isen py�kkipuun ymp�rille
Bois-Chenussa, oli Jeanne mukana; iloisena ja huvitettuna kuten muutkin.
Previous Page
| Next Page
|
|