|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
Hastingsin taistelu 1066 ja se ett� Normandian herttua oli valloittanut
Englannin, oli syyn� sotaan, joka pitempine tahi lyhempine
v�li-aikoineen kesti vuosisatoja Ranskan ja Englannin v�lill�. Se sai
alkunsa l��nityskiistoista, sitten tulivat valta-istuin riidat, ja
vihdoin sai sota kansallisen luonteen. Siit� riippui toisen kansan
olemassaolo tahi olemattomuus. Aseita k�ytettiin erilaisella
menestyksell�. Vaaka painui milloin toiselle, milloin toiselle puolelle.
Urhoollisuutta ja uhrautuvaisuutta, voimaa ja kuntoa oli vaihdellen
kumpaisellakin puolella. Ranskalla oli sodan alkuaikana menestyst�,
mutta Valoisin suvun mukana alkavat sen onnettomuudet. Kuninkaat olivat
heikkoja, valtakunta pirstottu mahtavien l��niherrojen kesken, aatelisto
jakautunut vihamielisiin puolueihin, ja maa k�yhdytetty niiden
pitk�llisten riitojen kautta, joita oli ollut sen rajojen sis�puolella.
Troyesin sopimus 21 p�iv�n� toukokuuta 1420 osoittaa Ranskan suurinta
n�yrtymystilaa. Sopimus tehtiin Englannin kuninkaan Henrik V:nen,
Ranskan kuningattaren Bayerin Isabellan, joka oli ollut
hallitsijattarena mielipuolen Kaarlo VI:nen aikana, sek� Burgundin
herttuan Filip hyv�n kesken. T�m�n sopimuksen mukaan tulisi Englannin
kuningas Henrik V ja h�nen j�lkel�isens� hallitsemaan Ranskaa. Kaarlo VI
saisi kuolemaansa asti olla valta-istuimella, mutta itse asiassa oli
valta Henrik V:ll�. Tosin Troyesin sovinto tarkoitti ainoastaan
personaaliunioonia, mutta huomioon ottaen Englannin voiman ja Ranskan
heikkouden, sis�lsi se kuitenkin suuren vaaran Ranskan itsen�isyydelle.
Englantilaiset omistivat melkoisen osan maata, ja heid�n p�yhke�
k�yt�ksens� osotti paraiten, ett� he pitiv�t itse��n sen varsinaisina
herroina. Ranskalaiset pakoitettiin hyv�ksym��n sopimus. Useat maan
ensimm�isist� miehist�, parlamentti ja Parisin yliopisto eiv�t tienneet
muuta neuvoa kuin allekirjoittaa se. Sek� Bayerin Isabella ett� Filip
hyv�, joiden velvollisuus olisi ollut katsoa Ranskan etua, olivat
kokonaan antaneet persoonallisten ja itsekk�iden vaikutinten johtaa
itse��n.
Oli kuitenkin olemassa puolue, joka uskalsi asettua englantilaisten
vaatimuksia vastaan, mutta t�m� puolue ei nauttinut mit��n arvoa. Se oli
ranskalainen, ja se seikka olikin sen ainoana ansiona. Sen luonnollisena
keskuspisteen� oli Kaarle VI:n poika, Kaarle, joka Troyesin sopimuksen
kautta oli kadottanut vaatimuksensa Ranskan valtaistuimeen. H�n oli
hyvin nuori mies, h�ll� tavoiltaan, ilman viisautta ja voimaa,
ymp�rist�ns� leikkipallo. H�nt� ep�iltiin sen ohessa osalliseksi
Burgundin Juhana Pelottoman murhaan, joka oli tapahtunut edellisen�
vuotena Montereaussa, her�tt�en maassa tavatonta huomiota. �Dauphin�
ymp�r�i itsens� n. k. Armagnacin puolueen j�senill�, joka puolue
kiskomisillaan ja julmuuksillaan useiden vuosien kuluessa oli tehnyt
itsens� vihatuksi, ja sen keskustana ei ollut ket��n voimakasta
henkil��, joka oli kyennyt ottamaan k�siins� Ranskan horjuvan asian.
Henrik V katsoikin vastustajainsa kukistamisen vallan helpoksi asiaksi.
Kuolema katkaisi kuitenkin h�nen tuumansa. Kuusi viikkoa h�nen j�lkeens�
p��tti Kaarle VI onnettoman el�m�ns�.
Marrask. 12 p:n� 1422 laskettiin Ranskan kuninkaan ruumis S:t Denisin
hautaholviin, ja valtiokuuluttaja huudahti kuninkaallisella haudalla:
�Suokoon Jumala onnellista el�m�� Henrik VI:lle, Jumalan armosta Ranskan
ja Englannin kuninkaalle, meid�n hallitsijallemme ja herrallemme.�
Samaan aikaan nostivat muutamat ritarit pieness� kaupungissa Berryss�
Ranskan valtiolipun liehumaan, huutaen: �El�k��n kuningas Kaarle,
seitsem�s mainitulta nimelt�, Jumalan armosta Ranskan kuningas.�
S:t Denisiss� julistettu Ranskan hallitsija, Henrik VI, oli tosin vain
kymmenen kuukauden ik�inen lapsi, mutta h�nen sivullaan seisoi h�nen
set�ns�, Bedfordin herttua, tarmokas ja kyvyk�s mies, joka oli lujasti
p��tt�nyt tukea veljenpoikansa vaatimuksia. Englannin hallituksen
etunen��n asetti h�n nuoremman veljens�, Gloucesterin herttuan, ja
p��tti itse omistautua kokonaan Ranskan asioille. Nuorella kuninkaalla
oli huostassaan miltei koko maa Loiren pohjoispuolella ja sen lis�ksi
viel� Guyenne mainitun joen etel�puolella. Vastakuninkaalla, Kaarle
VII:ll�, oli hallussaan vain etel�iset maakunnat. H�nell� oli
neuvostonsa, parlamenttinsa ja yliopistonsa Poitiersiss�. Itse muutteli
h�n hoviaan linnasta linnaan ja ymp�r�i itsens� ep�ilytt�vill�,
kesken��n riitaisilla ritareilla. H�nen sotajoukkonsa muodostivat
p��asiallisesti skotlantilaiset ja lombardialaiset, joiden t�ytyi el��
ymp�rist�n v�est�n kustannuksella ja jotka sen johdosta vetiv�t sek�
omille ett� Kaarlen niskoille yleist� vihaa. Kaarle k�rsikin tappioita
useissa tappeluissa ja, mik� pahempi, n�ytti h�n vastaanottavan
vastoink�ymisens� jotenkin rauhallisesti sek� tyytyv�n hetken tarjoamiin
huvituksiin.
Bedford ei kuitenkaan voinut heti k�ytt�� hyv�kseen niit� etuja, jotka
h�nen vastustajansa huolettomuus h�nelle tarjosi, sill� Burgundin
herttua oli alussa h�nen vastustajanaan. H�nen onnistui kuitenkin
v�hitellen saada t�m� mahtava liittolainen lepytetyksi, liittolainen,
jonka avutta englantilaiset eiv�t koskaan olisi p��sseet herroiksi
Ranskassa. Olot Englannissa vaativat my�skin Bedfordin huomiota. Vasta
1428 olivat h�nen k�tens� taaskin vapaina, niin ett� h�n voi ryhty�
voimakkaasti lopettamaan sotaa Ranskassa. Ratkaiseva isku oli
kohdistettava _Orl�ansia_ vastaan, jonka kautta tie kulki Berryyn,
Bourbonnaisiin ja Poitouhin. Jos vain t�m� kaupunki joutuisi
englantilaisten huostaan, silloin olisi Kaarle VII ainoastaan Dauphinen
ja Languedocin kuninkaana ja h�nen valtaansa voitaisiin pit�� t�ysin
murrettuna.
Previous Page
| Next Page
|
|