|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 11
Keisarinna, jonka hallussa oli p��t�svalta, taipui Kaunitzin puolelle.
T�m� l�hetettiin Parisiin ministeriksi 1750, ja It�valta koetti sen
j�lkeen l�hesty� Ranskaa. T�m�n vallan uskottomuuden voi Maria Teresia
valtiollisesta viisaudesta antaa anteeksi, mutta Schlesian menett�mist�
ei h�n arvellut voivansa eik� saavansa unohtaa. Kuitenkin puhui h�n
suoraan, kun h�n ranskalaiselle l�hettil��lle Wieniss� lausui: �En
tarkoita, etten surisi Schlesian menett�mist�. En my�sk��n sano, etten
aikoisi sit� anastaa takaisin, jos aikojen kuluessa suotuisa tilaisuus
tarjoutuisi. Mutta toistan Teille viel�, ett� nykyhetken� en sit�
ollenkaan ajattele.�
Vuosikausia olikin kest�v� ennenkuin It�vallan onnistui voittaa Ranskan
luottamus ja suurta valtiollista viisautta vaadittiin, jottei ep�luulo
ennenaikojaan her�isi. Vuosisatoja kest�neen eripuraisuuden j�lkeen oli
ranskalais-it�valtalainen liitto uskaliaimpia ja huomiotaher�tt�vimpi�
valtiollisia n�ytelmi�, mit� eurooppalainen valtiotaito koskaan on
esitt�nyt. Siihen p��maaliin pyrki Maria Teresia ja se saavutettiin,
vaikka vasta toukokuulla 1756.
Kaunitz oli silloin jo aikoja sitten j�tt�nyt Parisin. Jo 1753
kutsuttiin h�n takaisin Wieniin ja nimitettiin valtiokansleriksi eli
kuten nyky��n sanottaisiin ulkoasiainministeriksi. Ulfeldt, kuuluisan
Leonora Kristina Ulfeldtin pojanpoika, jolla ennen oli ollut t�m� virka,
sai hoviviran, ja Bartensteinille, jolla my�skin oli ollut
vaikutusvaltaa ulkopolitiikkaan, annettiin ylh�inen virka, joka h�net
kuitenkin erotti h�nen entisest� toiminta-alastaan. Antonius Wenzel
Kaunitzista tuli siit� ajasta alkaen Maria Teresian vaikutusvaltaisin
virkamies, ja h�nen vaikutusvaltansa kasvoi vuosi vuodelta.
Keisarinnalla oli suuri luottamus h�neen, ja siin� kohdin kuten
muissakin osottaa h�n ihmistuntemistaan, sill� Kaunitz oli erinomainen
mies. Ter�v� p��, nerokas itsen�isyys, laajat tiedot ja suuri ty�kyky.
Mutta h�ness� oli monta vikaakin, joita Maria Teresia muuten ei
siet�nyt. H�n oli naurettavan tarkka vaatteistaan ja ulkonaisesta
esiintymisest��n, h�n oli ylen arka terveydest��n, tavoiltaan
kevytmielinen ja lopuksi h�n ihaili liiaksi Voltairi�, jottei olisi
syyt� ep�ill� h�nen oikeauskoisuuttaan. Sit�paitsi oli h�n luonteeltaan
vallanhimoinen ja k�skev�. Mutta Maria Teresialla oli harvinainen kyky
antaa anteeksi vikoja, kun h�n k�sitti ansiot. H�n alkoi senvuoksi
kysell� h�nelt� neuvoja sis�asioissakin. Valtiokanslerin ja keisarinnan
v�lill� syntyi sellainen yhteisty�, sellainen yhten�isyys p��t�ksiss� ja
toimeenpanossa, ett� historia voi n�ytt�� ainoastaan harvoja
samantapaisia esimerkkej�. Heid�n kesken solmittiin mit� jaloin
yst�vyysside, ja Kaunitz ihaili ja kunnioitti Maria Teresiaa yht�
suuresti, kuin Maria Teresia h�nt�. Mutta se, joka ei aina n�ytt�nyt
tyynesti kest�v�n Kaunitzin kasvavaa valtaa, oli keisari. Etenkin
n�ytt�� h�n paheksuneen ranskalaisyst�v�llist� politiikkaa, johon
Kaunitz oli neuvonut Maria Teresiaa. Kerrotaanpa kiivaasta
v�ittelyst�kin valtiokanslerin ja muuten niin tyynen keisarin kesken.
Keisari ei kuitenkaan voinut olla kauvan sopimatta ja lausui piakkoin
katuvansa ajattelemattomasti lausuttuja sanojaan.
Versailles'in sopimus 1756 Ranskan ja It�vallan kesken sis�lsi sen, ett�
Ranska hankkisi Schlesian It�vallalle, joka korvaukseksi antaisi osan
Alankomaista Ranskalle. Sopimuksen tekoa olivat etup��ss� vaikeuttaneet
ne seikat, ett� Ranska tahtoi suunnata liiton Englantia vastaan, ja
It�valta Preussia vastaan, Ranska tahtoi Alankomaat kokonaan, It�valta
tahtoi antaa osan Espanjan kruununperij�lle Don Filipille. Kaunitzin
tahdonlujuus voitti kuitenkin kaikki vastukset ja h�nen onnistui saada
mielipiteit��n puolustamaan kuuluisa markisinna Pompadour. Onpa v�itetty
ett� Maria Teresia olisi alentunut kirjoittamaan kohteliaan kirjeen
t�lle kuninkaalliselle rakastajattarelle, mutta t�m� v�ite on kokonaan
v��r�. Semmoinen teko olisi sotinut keisarinnan luonnetta vastaan.
Maria Teresia sanoi, ettei h�n koskaan niin iloisella mielell� ollut
allekirjoittanut sopimusta, kuin t�t� yll�mainittua Ranskan kanssa, ja
kuitenkin saattoi h�n tuskin olettaakaan ettei siit� olisi seurauksena
suuri sota. Mutta h�n luuli, ett� t�st� sodasta olisi It�vallalle
hy�ty�, ja h�nell� oli suuria voitonvarmoja toiveita.
Yleisesti tunnettua on etteiv�t ne toteutuneet. Vuodesta 1756 vuoteen
1763 raivosi n. s. seitsenvuotinen sota, jossa It�valta, Saksi, Ranska
ja Ven�j� ja lopulta Ruotsi olivat toisella puolen, Englanti ja Preussi
toisella. Fredrik II alkoi itse sodan, kun h�n huomasi, ettei sit�
voinut v�ltt��. H�nen rohkeutensa, h�nen neronsa t�ss� taistelussa
ylivoimaisia vihollisia vastaan her�tti h�nen vastustajissaankin
ihailua. Maria Teresialle oli kova koetus n�hd� vuosikausien
valtioviisaiden ja sotaisten ponnistusten menev�n tyhjiin n�iss�
taisteluissa. H�nell� ei ollut sotap��llikk��, joka sotaisessa nerossa
olisi vet�nyt Fredrik II:lle vertoja. Varmaankin oli h�nest�, ylpe�st�
itsevaltijattaresta katkeraa tuntea vihatun vastustajan edess� voimansa
ja valtansa rajoitetuksi. H�n turvautui Kaunitzin apuun, jonka n�in�
levottomina vuosina t�ytyi antautua sota-asioihinkin. Keisarinnan ja
keisarin huomio oli kiintynyt etup��ss� sodan rahalliseen puoleen. Ei
ollut niink��n helppoa hankkia rahoja ja It�vallan valtiovelka nousi
sodan loputtua 300 miljoonaan guldeniin.
Previous Page
| Next Page
|
|