|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Toukok. 12 p:n� --46.
-- "Sattumatta vanhoja kirjeit� j�rjestelless�ni tulin lukeneeksi useita
sinun entisaikaisia kirjeit�si; syd�mmeni l�mpeni, mieleni valtasi
sellainen kaipaus, ett� minun t�ytyi heitt�� kesken kaikki teht�v�t ja
kirjoittaa sinulle. Muinaisten aikojen muistot elpyiv�t, n�in, miten me
yhdess� istuimme suuressa keinutuolissa ja tuskin uskalsimme menn�
sulkemaan ovea, joka oli auki pime��n kamariin, sillaikaa kuin Runeberg
saattoi kotiin sinun velje�si, johon �skeiset keskustelut hengist� ja
kummituksista olivat tehneet yht� syv�n vaikutuksen kuin meihinkin, ja
h�n ei sen vuoksi uskaltanut yksin menn� hautausmaan ohitse. -- --
-- -- Kukapa t�m�n maailman vaivat v�ltt�nee? Valitettavasti t�ytyy
melkein aina poissa olevia yst�vi� ja omaisia muistellessa olla varma
siit�, ett� heit� paraikaa painaa joku huoli. -- --
-- -- Ah, kuinka min� kaipaan _ilmaa_. Koko talveen en ole jaksanut
monta kertaa menn� ulkopuolelle oman pihan porttia. Seurael�m�st� olen
aivan vieraantunut ja omituiselta tuntuu, ett� taas v�hitellen saan
ruveta ihmisi� n�kem��n. -- -- T�ytyy kuitenkin varoa, ett'ei tulisi
niin kokonaan sulkeutuneeksi lastenkamariinsa, ett'ei vihdoin en�� osaa
iloita omista lapsistaankaan. Olen n�hnyt tuollaisia erakko�itej�, ja
sek��n ei kelpaa. Mutta tunnustaa t�ytyy, ett� ihmisten joukkoon
meneminen kysyy oikeata tahdon ponnistusta." -- --
V�hitellen perheen lapsiparvi lis��ntyi. Milt� rouva Runebergist�
tuntuivat �idin ilot ja tuskat, sit� todistaa seuraavat h�nen sanansa
sen johdosta ett� h�nen yst�v�lleen oli syntynyt pieni tytt�: --
Syysk. 6 p:n� 1850.
-- -- "Ah sinua onnellista, joka olet niin pitk�lle p��ssyt, min� olen
tuollainen raukka, joka, niin usein kuin olenkin sen kest�nyt, kuitenkin
joka kerta odotan tuota kovaa hetke� pelvolla ja kauhulla, jota on
mahdoton hillit�, ja joka hirmun henken� minua ahdistaa ja katkeroittaa
joka ainoan hetkeni."
Toukok. 24 p:n� --56.
-- -- "Iloiseksi tulin, kun tunsin p��llekirjoituksesta sinun k�sialasi.
Kirjeesi saapuessa olin paraikaa sitronakiiseli� vatkaamassa enk�
saattanut j�tt�� ty�t� kesken, vaikka minulla oli palava halu p��st�
kirjett�si lukemaan. -- -- Se jolla, kuten minulla, jo ennest��n on niin
paljon ty�t� ja huolia, ett� huomaa olevansa kykenem�t�n t�ytt�m��n edes
v�h�ist� osaa velvollisuuksistaan, ei oikeastaan toivoisi lapsilauman
lis��ntyv�n, varsinkaan, jos on, kuten min�, aina koko tuon pitk�n
odotusajan niin perin sairas ja kykenem�t�n olemaan liikkeell�, -- --
raukea, laiska, -- siet�m�t�n yhdell� sanalla sanottuna. Mutta siit�
huolimatta nuo pikku lapsukaiset ovat kuitenkin niin ��rett�m�n
rakkaita, ettemme mill��n ehdolla tahtoisi heit� kadottaa, kuin meill�
kerran ne on." -- --
Samassa kirjeess� h�n kirjoittaa jokap�iv�isest� el�m�st��n: -- -- "Min�
el�n enimm�kseen kodissani, jossa min� mielest�ni olen v�h�n samallainen
kuin "entinen eukko", joka makasi p�yd�n alla p�iss��n ja vaikeroitsi:
"t�ss� minun t�ytyy rehki� ja reuhtoa enk� sittenk��n p��se paikaltani
hievahtamaan". Min� kyll� koetan parhaani per��n ahertaa askareissa,
mutta sittenkin minusta tuntuu, kuin en koskaan saisi t�it�ni tehdyksi,
uusia ilmestyy ennenkuin min� enn�t�n saada edelliset pois tielt�.
Muutamia vuosia on kaikki kyn�leikki ollut kokonaan karkoitettuna, mutta
min� kaipasin sit� tosiaan liian paljon, enemm�n kuin kunnolla kykenin
kest�m��n, ja oikeastaan Runebergin kehotuksista min� taas olen joskus,
silloin t�ll�in jonakin yksin�isen� sunnuntai-iltana v�h�n kirjoittaa
tuhertanut. Se on minulle kuitenkin virkistyksen�, sill� miten onkaan,
sit� tulee aivan liian Marttamaiseksi, ellei koskaan saa jakaa
ajatuksiaan muille ihmisille, ja min� varsinkin vajoan hyvin helposti
yksipuolisiin Martan huoliin huonon kuuloni t�hden, joka est�� minua
hankkimasta sis�lliselle olemukselleni vapaata ilmanvaihtoa edes
seurael�m�ss�." -- --
Yh� edelleen yst�vykset vaihtavat ajatuksia kirjallisista kysymyksist�.
M. m. rouva Runeberg kirjoittaa kes�k. 15 p:n� --52:
"Min� vihaan tuota ranskalaisten muotiin saattamaa hakkelusta,
jommoiseksi he muodostavat kaiken, mit� he kirjoittavat: olivat asiat
miten tahansa kiinte�ss� yhteydess� kesken��n, niin pit�� ne sittenkin
silvottaman pieniksi mureniksi ja sirotettaman hajalleen esim. n�in:
Min� l�ksin ulos k�velem��n.
Previous Page
| Next Page
|
|