|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
Ulkona oli kev�t.
Augusta lienee varmaan ollut hieman kev��n kaltainen.
Luultavasti, koska h�n johtui niin el�v�sti mieleeni.
Minun t�ytyi ajatuksissani v�h�n puhella h�nen kanssaan, j. n. e. -- --
Herttaisella hyv�ntahtoisuudella ja hieman leikillisesti h�n kuvaa
heikkoa terveytt��n ja siit� johtuvia hankaluuksia. -- --
-- "Min� olen kankea ja hyvin lihava ja v�syn v�h� v�li�, sill� minun on
perin vaikea oppia muistamaan, ett� min� olen vanha ja k�mpel� ja koetan
viel� joskus olla toimessa niinkuin ennenkin, mutta minun t�ytyy pian
lakata, koska on mahdoton jatkaa, ja sitten min� olen j�ykk� ja nolo
per�st�p�in." -- --
1850-luvulla noin v:sta 1856 alkaen alkoi Litteraturbladissa ilmesty�
sarja pieni� kyn�elmi�, joiden kirjoittaja oli rouva Runeberg,
nimimerkki --a --g. Ne olivat oikeastaan suorasanaisia runoelmia,
keveit�, henkevi�, surunvoittoisia -- joskus oli kuvauksessa hieman
katkeruutta tahi leikillisyytt�. My�hemmin ne painettiin erityisen�
kirjana nimell� "_Teckningar och Dr�mmar_" (Kuvaelmia ja Unelmia).
N�itten runoelmien p��s�veleen� on my�t�tuntoisuus k�rsivi�, heikkoja ja
unhotettuja kohtaan. Kirjoittaja kuvaa k�rsiv�llist� kotiel�int�, jota
omistaja r��kk��, kukkasta, joka varomattoman k�den katkaisemana kuihtuu
p�iv�n paahteessa, yksin�isyydess� pusertunutta kyynelt�, hiljaisen
k�rsij�n k�tketty� tuskaa -- h�n ei mit��n unhota, kaikki k�rsimyksen
muodot h�n muistaa, elottoman luonnonkin huokaukset n�kyy tuntevan t�m�
nainen, jonka kyn�n my�t�tuntoisuus on terottanut. Tahtoisipa sanoa,
ett� t�m� kirja on tosi naisellinen, sill� se kuvaa kaikkia unhotettuja,
ellei olisi oikeampaa sanoa, ett� se on ylev�sti inhimillinen.
Kirjoittaja on, kuten ensimm�isess�, "Aikyn"-nimisess� kertomuksessa
sanotaan, "etsinyt k�tkettyj� kyyneleit�, jotka kenenk��n huomaamatta
ovat maahan pudonneet -- -- -- sek� niit�, jotka ikuisen lumen maassa
ovat j��helmiksi hyytyneet -- ett� niit�, jotka polttavan kuumina
putoilevat Etel�n hiekkaan." Mutta varsinkin h�n on "etsinyt ja koonnut
kaikki kyyneleet naisen syd�mmen syvyydest�".
T�m� ominaisuus juuri onkin t�m�n kirjan suurimpana merkityksen�.
"Kamtschadalens hustru" (Kamtschalaisen vaimo), "Indianens qvinna"
(Indianinainen), "Odalisken" (Haaremiorjatar), "Hildred", Kuhinanuis
dotter (Kuhinanuin tyt�r), "Qvinnan p� Tongatabu" (Tongatabun nainen)
"Salik Sardar Khans maka" (Salik Sardar Khani'n, puoliso), "Simrith" ja
"Aikyn"-nimisiss� kertomuksissa kuvataan osaksi vaimon kovaa kohtaloa
siell�, miss� moniavioisuus vallitsee, osaksi tuota tuskallista miehen
vallan alaisuutta ja vapauden puutetta, joka ahdisti ja tavallaan
viel�kin ahdistaa naisia sivistyneitten kansojen keskuudessa. Runollisen
kauniilla kielell�, kuvaamataidolla, joka on niin hienoisen puhdas, ett�
lukija tulee ajatelleeksi perhosten leikki� kukkasten keskell�, kertoo
kirjailija Amulamelasta, kamtschalaisen vaimosta, joka vapaaehtoisesti
palvelee rikasta Tummea, jotta h�nen oma miehens� saisi t�m�n tytt�ren,
Shachin, vaimokseen; indiaaninaisesta, joka, vaikka mies oli h�net
vanhuuden t�hden j�tt�nyt, kuitenkin salaa seurasi h�nt� sotaretkill� ja
imi myrkyn haavasta, kun vihollisen myrkytetty nuoli oli tunkeutunut
miehen ruumiiseen; Valista, haaremin orjattaresta, joka haaremin
rautaristikon takaa siunaa valkoista miest�, jota h�n on oppinut
rakastamaan, silloin kuin t�m� mies sotavankina oli h�nen kansansa luona
Kaukasiassa; arabialaisnaisesta, joka kuuliaisena vaeltaa er�maahan
hakemaan l��kitsevi� yrttej� parantaakseen puolisonsa lempikoiraa ja
hevosta, vaikka jalopeurat ja tiikerit h�nt� kiljuen seuraavat ja joka
uskollisuutensa palkaksi saa vastaanottaa telttaansa miehens� uuden
puolison ja tulla h�nen orjattarekseen; Tongatabun naisesta, joka
tuomitaan kuolemaan siit� syyst� ett� h�n varastaa jumalille pyhitettyj�
kokosp�hkin�it� ja niiden nesteell� pelastaa miehens�, joka on janoon
kuolemaisillaan.
"Aikyn" on nuori Samojeedilaisnainen. Nelj�ntoista vuotisena h�n on
my�ty kierosilm�iselle Mirg�n'ille, joka heitt�� h�nen sy�t�v�kseen
kalvetut luut. Kun muukalainen rukoilee, ettei t�m� l�isi vaimoaan, joka
ei jaksa kantaa liian raskasta taakkaa, vastaa mies ylenkatseellisesti:
"mit� varten min� olisin ottanut itselleni vaimon ja maksanut h�nest�
kalliin hinnan, kolmekymment� poroa, ellen sit� varten, ett� minulla
olisi joku, joka kantaa minulle puita ja vett� ja toimittaa askareeni?
Nainenko ihminen? Uh, saastainen el�in!"
Kun vieras surkuttelee Aikyn'i�, vastaa t�m�; -- "oletko sin� vaimosta
syntynyt, onko sinun maassasi naisia, koska minua surkuttelet? Enh�n
min� ole kovaosaisempi muita naisia, sellainen on meid�n kohtalomme. --
Se johtuu siit�, ett� nainen on heikko, ett� h�n on huono. Num on tehnyt
h�nen sellaiseksi. Eih�n poro saa valittaa sit� ett� ihminen h�nt�
r��kk��; ei mets�kana saa valittaa, ett� h�net paulaan pyydet��n; ei
nainen saa valittaa orjanosaansa. Niin on sallittu."
Previous Page
| Next Page
|
|