|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
Maalisk. 14 p:n� 1866.
-- -- Minusta, joka el�n kaukana muusta maailmasta, tuntui omituiselta
�skett�in kuulla kerrottavan, mink�laisiin vaatteisiin ihmiset tuonnoin
Helsingiss� olivat puetut er�iss� kemuissa. Olipa kuin olisin kuullut
kuvattavan naamiohuveja. T�ytyyh�n ihmisell�, t�ysikasvuisella lapsella,
olla jotain leikkikaluja. Jolla ei ole muuta, h�n leikkii vieraissa
k�ynti� ja pukee sek� riisuu nukkeaan, viel� silloinkin, kuin h�nell� ei
en�� ole muuta nukkea, kuin oma itsens� tahi miehill� vaimonsa.
Olenpa min�kin n�ihin aikoihin usein nukkea pidellyt: tarkoitan kyn��ni.
Olen iloinen, kun sill� voin leikki�. En siit� syyst�, ett� luulisin
saaneeni aikaan mit��n, mill� jotain arvoa olisi, mutta, kuten sanottu,
kullakin t�ytyy olla nukkensa rattonaan. T�ss�kin pit�� paikkansa
totuus, ett� ihminen ei el� ainoastaan leiv�st�. Mutta onhan
luonnollista, ettei ��neen lukeminen aamusta iltaan juuri sanottavasti
edist� kyn�n toimintaa, varsinkin jos luettavaksi sattuu sellaisia
kirjoja, jotka eiv�t innostuta mielt�. Kun on sitten h�din tullen saanut
suunnitelluksi sen mink� aikoi sanoa, on vapaa hetki lopussa, ja juuri
kun ajattelee: niin sen pit�� olla! -- silloin on kirjoitushetki
lopussa, ja kun se kenties moniaitten p�ivien per�st� palajaa, silloin
on kaikki unhotettuna, ja kyn�ilij� saa pannuksi paperille vanhasta
varastostaan v�h�n kuivaa ruokaa sen l�mpim�n keitoksen asemesta, jonka
h�n tuoreena luuli tuoksuvan hyv�lt� ja tyydytt�v�n makuaistin
vaatimuksia. Uh, mokomia keitti�vertauksia, sanonet sin� tuskastuneena!
Mutta kukin valitsee vertauksensa oman ammattinsa alalta. Sellaista on
enimm�kseen ollut koko minun kyn�ilyni; erotus vaan oli se, ett�
ommellessa, kehdon ��ress� ja keitti�ss� monta kertaa runouden perhoset
liehuivat ja ne voi saada k�siins�, mutta kun lukee ��neen
kaikenkaltaisia kirjoja, niin ei sellaista saata tapahtua koskaan.
Kaikki kirjailijat valittavat, etteiv�t ne perhoset, jotka he saivat
paperille kiinnitetyiksi, aina ole ihanimpia niist�, jotka heid�n
mielikuvituksensa kukkaistarhoissa liehuivat. Mit� silloin sanoisikaan
se, joka ei ole koskaan mielest��n ollut oikeutettu ajattelemaan: "nyt,
nyt min� tahdon tavoittaa kauneimmat perhosten taajasta parvesta", vaan
ainoastaan: "no, nyt minulla on hetkinen joutoaikaa, sattuisikohan
t��ll� likimailla liehumaan joku sulosiipi, jotta saisin sen kiinni?" ja
silloin ei, totta tosiaan, saa kaikkein kauneimpia k�siins�. Siit�p�
syyst� -- -- -- ei olekaan aivan houkuttelevaa l�hett�� tuollaisia
perhosia maailmalle. Jospa jonakin hetken� her�isikin tuo uhkarohkea
ajatus, ett� muillakin muka voisi niist� iloa olla, silloin kyll� taas
tuntee heikkoa kiusausta, mutta niin uhkarohkeat ajatukset eiv�t nyt
en�� yleens� ahdista minua, ja niin minun kyn�ntuotteeni saavat nukkua
"viheri�isess� pussissani". Min� en tosiaan tied�, kuka en�� voisi
lausua kehottavan sanan, ei kukaan muu kuin sin�, jonka kanssa min�
n�ist� asioista puhelen. En min� en�� voi toivoa n�kev�ni Runebergin
silmiss� tuota iloista hyv�ksymist�, joka ennen innostutti ja rohkaisi
minua enemm�n kuin mik��n muu. Yhden ainoan kappaleen min� olen h�nelle
lukenut sitten h�nen sairastumisensa, ja ulkona kirjallisessa maailmassa
on --a --g varmaankin yht� unhotettu, kuin kaikki muutkin vanhojen
kalenterejemme suuret ja pienet kirjaimet. -- --
Huhtik. 2 p:n� --66.
-- -- Kiitos, herttaiseni, yst�v�llisyydest�si, kun l�hetit minulle tuon
korean kupin, mutta tied�tk�, kyll� min� v�hitellen teen sen Runebergin
kupiksi, vaikka minun nimeni on laidassa, sill� jonkun kapineen
pit�minen erityisesti minua itse�ni varten, seh�n ei ollenkaan
soveltuisi eik� olisi minun tavallisen luonteeni mukaista. Marikin heti
myh�hti, kun min� sanoin, ett� se oli aijottu minun kupikseni. Niskaansa
nyk�ytt�en h�n sanoi: "no niin, jos se olisi professorille, niin sitten
olisi toista", eik� h�n sit� asetakaan minun paikalleni. Min� en ole
koskaan ollut sellainen henkil�, jonka takia olisi jotain tehty. Ei,
olenpa sittenkin valitettavasti: min� kun el�iss�ni olen paljon
sairastanut, olen tosiaankin tarvinnut ja saanut osakseni hoitoa ja
huolenpitoa, mutta muuten en ymm�rr�, kuinka se �iti, jolla on
ainoastaan poikia, koskaan saisi tilaisuutta pit�� vaaria arvostaan. Jos
minulla olisi tytt�ri�, silloin min� mahdollisesti istuisin arvokkaana
sohvassa ja pit�isin itse�ni perin t�rke�n� henkil�n� noitten nuorten
heilakoitten rinnalla, mutta tokkopa tuosta silloinkaan tulisi tuon
enemp��. Ehk�p� �iti saisi ty�kseen ry�mi� maassa heid�n
hameenliepeit��n tasoittelemassa ja y�t p�iv�t huolehtia siit� miten
heid�t saisi oikein hienoiksi ja somiksi, ja sitten haukotella nurkassa
sillaikaa kuin vieraat mielistelev�t tytt�ri�, mutta �idin t�ytyy hyv�n
tavan vaatimuksesta istua n�ytteill� salissa. Sill� kannalla asiat
useinkin kuuluvat olevan. -- Ja kiitos Jumalan, syrj�isell� ja
unhotetullakin on omat ilonsa. Min� muistan nuorena iloinneeni siit�,
ett� monet tuttavani olivat eritt�in kauniita tytt�j� ja min� sain
_n�hd�_ heid�t. "Jos min� itse olisin kaunis", ajattelin, "silloin ei
minulla olisi ilo n�hd� tuota kauneutta." Ja t�m� pit�� paikkansa monen
asian suhteen. Ei tuhkimuksen paikka aina ole ik�vin. -- --
Previous Page
| Next Page
|
|