|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
V�h�ist� my�hemmin h�n kirjoitti Emilie Bj�rkst�nille: --
-- -- "Mies on toiminut, nainen on k�rsinyt. Aktiivi -- passiivi,
kieliopillisia nimityksi� k�ytt��kseni. Piileek� tulevaisuuden helmassa
toinen verbi, s. o. toinen toiminnan muoto, joka soveltuu ilmaisemaan
naisenkin maailmaa, saapiko h�n tulevaisuudessa toisenkin historian, sen
tulevaisuus ratkaiskoon. -- -- Jos minulla olisi ollut aikaa ja
tilaisuutta t�m�n asian tutkimiseen, olisin ennen kaikkea tahtonut
kirjoittaa naisen historian. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
-- -- Runeberg l�hett�� terveisi� ja sanoo olevansa kauheasti suuttunut
sinuun -- -- kun sin� panit h�nen nimens� minun nimeni j�lkeen. H�n ei
sano koskaan suvainneensa sit� ett� sanotaan esim. _hyv�t naiset ja
herrat_. No, jos siit� on kysymys, niin min� kyll� olen samaa mielt�
kuin h�nkin. Nainenhan on yleisesti el�m�ss� asetettu _toiselle_
sijalle, miksi siis valheellinen, ylenkatseeseen vivahtava kohteliaisuus
on asettavinaan h�net _ensimm�iselle_ sijalle, silloin kuin ihmisille
viskell��n imartelun kiiltokorua? No niin, t�h�n Runebergin
pilapuheeseen sekaantui nyt pisara katkeraa totta." -- --
V. 1862 ilmestyi romaani "Sigrid Liljeholm", jonka aihe on nuijasodan
ajoilta. Se on sek� esitystavan ett� suunnittelun puolesta heikompi kuin
tekij�n molemmat varhaisemmat teokset, mutta sill� on kuitenkin arvonsa
meid�n maamme historiallis-romantillisessa kirjallisuudessa.
Seuraavana vuonna rouva Runebergia kohtasi suuri suru: h�nen miehens�
sai halvauksen mets�stysretkell� ja oli sen j�lkeen kuolemaansa asti
vuoteen omana. Vaimo eli siit� pit�en yksinomaan h�nt� varten. H�nen
kuulonsa k�vi p�iv� p�iv�lt� huonommaksi, silm�t heikkeniv�t siit� ett�
h�n alituiseen, usein 6--8 tuntia p�iv�ss�, luki rakastetulle sairaalle.
Viimeisin� vuosina h�n ani harvoin k�vi kotinsa ulkopuolella;
levottomuus siit� ett� h�nen poissa ollessaan joku vahinko saattaisi
tapahtua sairaalle, pid�tti h�nt� alituiseen h�nen l�heisyydess��n. T�m�
el�m�ntapa tietysti heikonsi h�nen omaa terveytt��n. Kuinka paljon h�n
siit� huolimatta jaksoi _ajatella_ eri asioita, sit� todistavat h�nen
kirjeens� ennen mainituille yst�ville.
Helmik. 14 p:n� 1865 h�n kirjoittaa Emilie Bj�rkst�nille:
"Min� en oikein tied� mit� min� tarvitsen parantuakseni: ilmaa, mutta --
min� luulen kaikista eniten -- yst�v�llisyytt�. -- Niin, olisi
tosiaankin tehnyt syd�mmelleni hyv��, jos olisin uskonut, ett� juhlassa
yksi ainoakin ihminen edes hetkiseksi loi yst�v�llisen ajatuksen "suuren
miehen" v�h�p�t�iseen vaimoparkaan, joka ei muitten vaimojen lailla saa
tuntea olevansa "yksi" h�nen kanssaan, jota yli kaiken rakastaa, mutta
joka joskus kaihon hetken� toivoisi, ettei olisi asetettuna niin et��lle
h�nest�. Ja kuitenkaan min� en ole tuollainen itsek�s olento, joka
tahtoisin vet�� h�net alas minun luokseni. Min� luulen, ett� sin� et
oikein ymm�rr� minua, mutta -- oletko lukenut er��n Stagneliuksen
kirjoittaman kappaleen (nime� en muista) jostain Juliasta, joka tahtoo
seurata rakastettuaan vaikka kadotukseen? Olen syv�sti tuntenut, ett�
t�m� haaveellinen kappale on pohjaltaan tosi. Tuhansia kertoja min�
sanon itselleni, kuinka v��r�ss� min� olen, kuinka itsek�s minun
syd�nparkani on, -- jos h�n on t�hti, niin pit�isih�n minun tyyty�
siihen, ett� rannan miljoonien hiekkajyv�sten kanssa saan ehe�ll� ilolla
katsella h�nen valoisaa rataansa, mutta se minun sieluani vihloo, ett�
min� toki tahtoisin tuntea asuvani samassa ilmapiiriss� kuin h�n, ja se
onnellinen tunne minulla olisi, jos h�n olisi L., E., B. tahi ken
tahansa meid�n naapureistamme, ja kuitenkin, Jumala varjelkoon, min� en
suinkaan tahtoisi vaihtaa h�nt� L:n, E:hen tahi B:hen. Mutta sittenkin
minusta on kuin tuntisin tulevani h�nt� hiukan l�hemm�ksi nyt, sill�
nyth�n min� huomaan olevani h�nelle jonkun verran hy�dyksi, ja siit�
syyst� min� monasti tunnen sielussani oikein l�mmint� ja kirkasta
p�iv�npaistetta, kun huomaan, ett� min� todella voin h�nt� ilahuttaa ja
viihdytt��. -- --
-- -- �l� haudo surullisia ajatuksia! -- -- Niin min� sanoisin, ellen
omasta kokemuksestani tiet�isi, kuinka voimakkaita vihollisia yksin�iset
ajatukset ovat ja kuinka vaikea niit� on karkoittaa. Anna anteeksi, ett�
min� olen kirjoittanut kummallisen, haaveellisen kirjeen, mutta muista
kuinka minun t�ytyy sulkea sieluuni kaikki ajatukseni, kuinka min� en
koskaan, en hetke�k��n, vapaasti puhu kenenk��n ihmisen kanssa
ilmaistakseni, mit� sis�llisess� olemuksessani asuu, �l�k� sitten
oudoksu sit�, ett� ummehtuneesta syd�nkammiosta virtaa hieman omituinen
ilma, kun sen ovea joskus v�h�n raoitetaan. Ja kuitenkin sopisi odottaa,
ettei kuuttakymment� ik�vuotta l�hestyess� veri en�� n�in kiihke�sti
kuohuisi. Luulisihan, ett� vanhus toki olisi enn�tt�nyt saada
syd�mmeens� yht� paljon lunta, kuin h�n on saanut harmaata hapsiinsa. Ja
kuitenkin on minun niin vaikeata -- -- -- -- aina n�ytt�� tyynelt�, aina
tasaiselta. -- --
Previous Page
| Next Page
|
|