|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
Mutta se ett� h�n oli Runebergin puoliso, vaikutti ett� yleinen
mielipide heti alusta h�net tavallansa syrj�ytti. Kuvaavaa on, ett�
Litteraturblad ilmoitti h�nen toisen teoksensa "Fru Catharina Boije och
hennes d�ttrar" (Rouva Catharina Boije ja h�nen tytt�rens�) heti
Runebergin teosten j�lkeen, alkaen arvostelun viittaamalla
kirjailijoitten keskin�iseen suhteeseen ja lausumalla rouva Runebergin
teoksesta vaan muutamia hyv�ntahtoisia sanoja, ja kuitenkin on yll�
mainittu teos meid�n maamme parhaita historiallisia romaaneja.
Esitystapa on tunnustettu oivalliseksi, historiallinen v�ritys on
totuuden mukainen. Harvat arvostelijat ovat edes huolineet kiinnitt��
huomiota tuohon ter�v��n ja lahjomattomaan arvostelukykyyn, jolla
kirjoittaja kuvaa sodan kauhuja ja julmia tekoja, vaikka t�m�
k�sitystapa juuri on kirjan johtavia aatteita ja todistaa, ettei tekij�n
silm�� ole lumonnut tuo tavaksi tullut sotaisen komeuden ja loiston
ihailu. Rouva Runebergin kirja on lyhyesti sanottuna "naisen kirjoittama
kertomus sodasta".
Luonnollista oli, ett� kirjaa, joka ilmestyi Runebergin ja Topeliuksen
aikana ja joka viel� lis�ksi oli naisen kirjoittama, v�itett�isiin
n�iden kirjailijain mukaan kirjoitetuksi. Niinp� J. V. Snellman
Litteraturbladissa jotenkin ivallisesti valitti, ett� "tuo harmillinen
v�lsk�ri on joka paikassa tiell�", -- muuten olisi kieli Rouva Catharina
Boijessa ollut hyvinkin historiallisesti todenmukainen. J�lkimaailma,
joka puolueettomasti voipi kirjaa arvostella, huomaa helposti t�m�n
v�itteen v��r�ksi juuri sill� perustuksella, ett� kirjassa kuvataan
sotaa tuolla omintakeisella tavalla, josta ylemp�n� on mainittu.
N�iss� kahdessa teoksessa Fredrika Runeberg esiintyy ensimm�isen�
suomalaisena, joka puhuu naisen puolesta, esitt�� h�nen k�rsimyksi��n,
toiveitaan. Kuinka h�nen mielipiteens� naisen asemasta v�hitellen
kehittyiv�t, osoittavat h�nen kirjeens� Augusta Walleniukselle sek�
my�skin kirjailija Emilie Bj�rkst�nille, joka oli h�nen ja Runebergin
monivuotinen uskottu yst�v�. Viimeksi mainittu kirjekokoelma on
hyv�ntahtoisesti annettu n�itten rivien kirjoittajan k�ytett�v�ksi.
Augusta Walleniukselle kirjoitti rouva Runeberg:
-- -- "Oletko lukenut mit� mamseli Bremer kirjoittaa "Strauss'in
riitakysymyksen johdosta"? En muista nyt kirjan nime�[1]. Olen n�hnyt
vain muutamia otteita "Frejassa", mutta olisin mieluimmin suonut, ett'ei
h�n olisi sit� kirjoittanut. En tied�, mutta minusta tuntuu, kuin naisen
ei pit�isi sekottaa ��nt�ns� meluun, silloin kuin riidell��n jostain
p�iv�n kysymyksest�, etenkin jos v�ittely koskee sellaista kysymyst�,
jota min� pit�isin yksityisen pyh�n� asiana: uskonnollista tunnetta,
eli, vaikkapa ei juuri tunnettakaan, vaan ajatusta, uskonnollista
vakaumusta. Min� tahtoisin kaihtaen k�tke� sen maailman silmilt�; se
mik� syvimm�ll� syd�mmess�mme asuu, tuntuu minun mielest�ni olevan vain
meit� itse�mme varten, tahi mahdollisesti puolisoa, rakastavaa yst�v��,
is�� tahi �iti� varten -- ja sitten kaikki nuo tieteellisist�
lauselmista tehdyt lis�varustukset, minua sellaiset eiv�t miellyt�, ei
ainakaan naisen _kirjoittamina_. Ehk�p� se ei olisi ollut minusta
vastenmielist�, ellei kirjoittaja olisi ollut tuo rakastettava
meid�nmaalainen, jota en tahtoisi n�hd� muullaisena kuin aina
herttaisena, aina suloisena." -- --
[1] "Morgonv�kter".
Mutta jotenkin samoihin aikoihin h�n kirjoitti Emilie Bj�rkst�nille
kirjeen, jossa h�n itse tiet�m�tt��n puhuu yll�olevaa kirjett�ns�
vastaan:
-- -- "Min� uskon, ett� jos ihmiset eiv�t laatisi naiselle niin paljon
turhanp�iv�isi� ohjes��nt�j�, vaan antaisivat h�nen vapaasti kehitty�
ilman henkisi� kuristusnauhoja, niin minulla on siksi suuri luottamus
hyv��n Jumalaan, ett� min� uskon h�nen alusta pit�in asettaneen naisen
vaiston niin hyv��n vireeseen, ett� h�nkin voisi saavuttaa ihanan ja
rikkaan p��m��r�n." -- --
Muutamia vuosia my�hemmin kirjoitti h�n Augusta Walleniukselle: --
"Tied�tk�, Augusta, min� rakastan uutta aikaa, tuota nuorta, eteenp�in
rient�v��. Jumalan kiitos, min� voin koko sieluni syvyydest� riemuita
siit�, ett� maailma edistyy, ja se edistyy todellakin. Olen onnellinen,
etten kuulu noihin vanhoihin ihmisiin, jotka luulevat ett� asiat ovat
hullusti, kun ne eiv�t ole samalla kannalla kuin heid�n nuoruudessaan,
ja ett� maailma aivan varmasti kaatuu kumoon, jos se saapi kulkea
rataansa sill� tavalla kuin se tahtoo. Min�kin tahtoisin tarttua
py�r��n, mutta ainoastaan mukaan p��st�kseni, kun en omin avuin jaksa
seurata. On tosiaankin virkist�v�� n�hd�, miten kaikki edistyy, eik�
maailmassa ole mit��n, joka siin� m��r�ss� saapi meid�t ihailemaan sit�
voimaa, joka niin viisaasti asetti ett� luomakunnan t�ytyy pyrki�
eteenp�in suurempaa valoa ja jalostumista kohden. En voi ymm�rt�� kuinka
se, joka uskoo voimalliseen ja viisaaseen Jumalaan, saattaa samalla
luulla, ett� maailma p�iv� p�iv�lt� huononee. Silloinhan Jumala olisi
huono rakentaja, jonka k�tten ty�t vuosi vuodelta rappeutuvat, kuten
ihmisten ty�tkin. Onhan ihanaa ajatella, ett� kaikki nuo aatteet, jotka
nyt it�v�t, saavat tulevaisuudessa versoa ja kantaa hedelm��. V�h�t
siit�, jos min� silloin lep��nkin haudassani enk� saa n�hd� satoa, onhan
tuhansia toisia, jotka iloitsevat kaikesta siit� jalosta ja hyv�st�,
joka silloin on enn�tt�nyt kasvaa."
Previous Page
| Next Page
|
|