|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
-- -- Minulla on se omituinen tapa, ett� puhuessani ja kirjoittaessani
omat ajatukseni viev�t minut mukaansa niin ett� tulen sanoneeksi
sellaista, mit� en alkaessani lainkaan aikonut sanoa ja ett� tuo pieni
kysymys, joka koski minua itse�ni, tulee ik��nkuin l�ht�kohdaksi, josta
ajatus itsest��n johtuu johonkin yleisemp��n -- ja niinp� toisista
saattaa useinkin tuntua hyvin kummalliselta, kun luullaan minun yh�
viel�kin puhuvan omasta itsest�ni, kun min� jo kauan aikaa olen
yksinomaan, ajatellut yleist� aatetta, vaikka tosin olen puhuessani
tavallani viitannut omaan itseeni. Niinp� nytkin latelin pitk�n jonon
sanoja, jotka ovat sit� laatua, ett� jos minua niiden mukaan
arvosteltaisiin, niin minua voitaisiin luulla perin n�yr�ksi, vaikka
min� varsin hyvin tunnen heikkouteni: en ole n�yr�, niinkuin minun
pit�isi olla; ylpeys on syv�ll� syd�mmess� niinkuin siemenet omenassa."
--
Vaikka rouva Runeberg aina sanoo itse��n k�mpel�ksi ja toimettomaksi,
niin ei h�n suinkaan n�yt� ansainneen n�it� nimityksi�. M. m. oli h�n 16
vuotta puheenjohtajana er��ss� rouvasv�enyhdistyksess�, joka Porvoon
kaupungissa yll�piti koulua k�yhille tyt�ille. Katovuosina 1866--67 h�n
otti uutterasti osaa useihin yrityksiin, joilla tahdottiin h�t��
lievent��. H�n kirjoittaa t�st� rouva Walleniukselle 1866: --
Marrask. 17 p. --66.
-- "Suokoon Jumala, ett� t�m� h�t� her�tt�isi kansassamme sellaisen
voiman, ett� se uskaltaisi luopua vanhoista perint�tavoistaan. Min�
uskon ett� ty�voiman lis��ntyminen tuottaa enemm�n todellista apua kuin
suurempi s��st�v�isyyden into, sill� tuhlaajan rahat joutuvat usein
ty�ntekij�n k�teen. Jos varakkaat el�v�t liian s��st�v�isesti, silloin
ty�mies n�kee n�lk��. Toisin on laita sellaisen s��st�v�isyyden, jota
meid�n maassa niin v�h�n ymm�rret��n, tarkoitan sit�, ettei ylenkatsota
v�h�ist� tuloa ja tallennetaan sellaisetkin tavarat, joilla on v�h�n
arvoa, toisin sanoen -- kuten minun on tapana pojille sanoa --
muistetaan ett� "sata kopeekkaa tekee ruplan".
-- -- T��ll�, valmistetaan varsin kauniita olkihattuja, samoin monin
paikoin H�meess�. T�m�n kotiteollisuuden luulisin karkoittavan tielt��n
useita ulkomaan hattuja ja kehittyv�n kerran "niin, ett� meilt�kin viel�
vied��n hattuja ulkomaille." --
Useissa kirjeiss� h�n valittaa sit� ahdasmielisyytt�, jolla naiset
vastustavat rouvasv�enyhdistyksi�, pit�en niit� tarpeettomina ja
v�itt�en ett� naiset niiss� muka tulevat itserakkaiksi ja "liian
emansipeeratuiksi". Rouva Runeberg sanoo, ett� h�nen on t�ytynyt "k�sin
ja jaloin" tehd� ty�t� n�iden yhdistysten puolesta.
Mutta vaikka h�n oli vanha ja sairas ja vaikka velvollisuudet kodissa ja
kodin ulkopuolella yh� kasvoivat, ei h�n sittenk��n voinut irrottaa
ajatuksiaan vanhoista lempiharrastuksistaan.
Augusta Walleniukselle h�n kirjoitti 1865:
-- -- "Minun sieluni unelmat -- ovathan ne sittenkin henkeni lapsia;
enk� siis iloitsisi, jos kuulen niiden her�tt�v�n vastakaikua jonkun
toisen sielussa? Onko t�m� turhamaisuutta? En tied�, mutta nykyisen
el�m�ni h�m�r�ss� minua ilahuttaisi se tieto, ett� ihmisiss� olisi
s�ilynyt yst�v�llinen muisto siit� v�h�isest�, mink� min� olen koettanut
sis�llisen el�m�ni maailmasta ilmaista. Kiitos siis, yst�v�, niist�
yst�v�llisist� sanoista, joilla annoit minun ymm�rt��, ett� joku viel�
muistaa minun pieni�, vaatimattomia kyn�ilykokeitani, jotka kaikilta
muilta jo lienev�t unhoon joutuneet."
Ja Emilie Bj�rkst�nille 1867:
-- -- "Minun sis�llisess� el�m�ss�ni on synk�n surumielisyyden salainen
suoni, jota min� koko el�m�ni ij�n olen koettanut tarmoni takaa tuketa,
mutta joskus sen kuohu k�y minua voimakkaammaksi, s�rkee kaikki siteet,
joilla olin koettanut sit� sulkea, ja suihkuaa ilmoille kuni haavoitetun
valtasuonen veri. Ja semmoisina hetkin� niin� aina olisin tahtonut paeta
kaikkia ihmisi� ja lymyt� kauaksi, jotta minun ei olisi tarvinnut suu
naurussa teeskennell� iloisuutta ja kuunnella, kuinka ihmiset sanovat,
ett� min� n�yt�n reippaalta ja virke�lt�, juuri kuin minusta itsest�ni
on tuntunut kuolema olevan niin l�hell�, ett� lyhyvien, luettujen
hetkien p��st� saisin laskeutua lepoon. T�m�n rauhattomuuden
tehokkaimpana tuutilauluna on ollut lukeminen ja kirjoittaminen. Mutta
nyky��n, Rbg:lle lukiessani, se kuiskaa minulle kirjan rivien v�lilt�
toisia sanoja, jotka kaikki p��ttyv�t samaan loppus�veleeseen: "nuku,
nuku!" Mutta min� en tahdo enk� saa ajatella enk� toivoa unta itselleni,
niin kauan kuin vaan v�h�nkin voin palvella Runebergia, vaikkapa se
hauskuus, jonka voin h�nelle valmistaa, onkin perin v�h�inen. Mutta h�n
on minuun _tottunut_ ja h�n k�rsii, jos h�nen totutuissa tavoissaan
tapahtuu joku h�iri�. Ei minulla ole pitkiin aikoihin ollut _aikaa_
kirjoittaa, mutta pahinta on se, ettei minulla ole ollut _halua_. -- --
Previous Page
| Next Page
|
|