|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 12
Kun Turun ompelijattaret l�hettiv�t senaattiin anomuksen, ett� heille
suosiosta ja armosta suotaisiin oikeus ommella naisten vaatteita ja
anomukseen suostuttiin, oli tuo vanha r��t�li raivoissaan. "Jos naisv�ki
rupeaa ottamaan leiv�n meid�n suustamme, niin kyll� min�kin n�yt�n
heille, ett� viel� on laki ja oikeus maassa." H�n osti maatilan, jotta
lapset saisivat peri� "maanlain mukaan", siten nimitt�in ett� pojat
saivat kuusi osaa ja tyt�r seitsem�nnen. Poikien koulunk�ynti tuli
maksamaan paljon, jonka vuoksi is�n kuollessa ei omaisuudesta ollut
paljon j�lell�. Mill� tytt� tulisi toimeen? Ranskalla ja h�iveompelulla
ei h�n leip��ns� saanut ja h�nen silm�ns� olivat niin heikot, ett'ei
h�nest� ollut tavalliseksi ompelijaksi, ja siin� ty�ss� olisi t�ytynyt
alituiseen ahertaa, jos sill� aikoi el��.
Vihdoin h�n p��si lasimestarin vaimoksi. Alussa olivat asiat hyv�ll�
tolalla, mutta mies rupesi ryypiskelem��n, ja vaimon sek� vanhimman
tytt�ren, joka v�hitellen oli oppinut lasimestarin ammatin, t�ytyi yksin
hoitaa liikett�. T�ll�kin tavoin olisi tultu toimeen, ellei mies
viinap�iss��n olisi alituiseen s�rkenyt lasiruutuja. H�nen kuollessaan
perheen el�m� tuntui hyvin huolestuttavalta, sill� leski, nainen kun
oli, ei saanut harjoittaa liikett� ja kis�lli vaati liian suurta
palkkaa: Vihdoin leski tapasi er��n vanhan, irstaan lasimestarins�llin,
joka suostui _nimeksi_ olemaan liikkeen etup��ss� eik� vaatinut
palkakseen muuta kuin viinaa, ruokaa ja vaatteita. Kun t�m�kin kuoli,
suostui maistraatti siihen ett� lesken 12-vuotias poika ty�njohtajan
nimell� kirjoitettiin liikkeen omistajaksi. "Ja niin erinomaisen hyv�
h�n oli minulle ja siskoilleen", lopettaa leski kertomuksensa, "ett� h�n
antoi meid�n kaikkien el�� siit� mit� ansaitsimme verstaassa."
Lasimestarin lesken poistuttua rouvasv�ki jatkaa keskustelua, ja siit�
saamme tiet�� kunkin el�m�nvaiheet. Er�s joukossa on nimelt��n Cecilia,
jonka is� oli aikoinaan ollut oppinut kemian tutkija. Cecilia oli
nuoruudessaan auttanut is�� laboratooriossa. Vihdoin tutkimisen halu
siihen m��rin valtasi h�nen mielens�, ett� h�n kirjoitti tieteellisen
tutkimuksen er�ist� omista tekemist��n kemiallisista havainnoista. Kun
is� oli lukenut tytt�rens� kirjoituksen, syleili h�n h�nt� huo'ahtaen:
"ah, mink�t�hden sin� et ole poika!"
T�m� tapaus n�ytt�� s�ik�hdytt�neen is� ukkoa ja saattaneen h�net
huomaamaan, "ett'ei h�n ollut kasvattanut tyt�rt��n oikealla tavalla".
Ik��nkuin korjatakseen erehdyst��n l�hetti h�n tytt�rens� rouvasv�en
kouluun. Cecilian sielt� palattua sanoi is�: "nyt, tytt�seni, t�ytyy
sinun oppia keitt�m��n _puuroa_." Cecilia keitti sek� puuroa ett� muita
ruokia, mutta j�i kuitenkin naimattomaksi. Is�n kuoltua l�ydettiin tuo
kemiallinen tutkimus, jonka tytt� oli nuoruudessaan kirjoittanut.
Cecilia kun usein oli ollut is�n k�sikirjurina luultiin ett� t�m�kin oli
kuolleen tiedemiehen ty�t�. Se painettiin ja her�tti tavatonta huomiota.
Asiantuntijat ylistiv�t vainajan vaatimattomuutta, h�n kun oli pit�nyt
salassa t�rke�n kemiallisen keksinn�n. Cecilia luki ja kuuli kaikki mit�
h�nen tutkimuksestaan sanottiin. Mutta vaikka se ilahutti h�nt�, piti
h�n visusti salassa sen tekij�n, sill� h�n kovasti pelk�si "sinisukan"
nime�. H�n yh� edelleen kutoi sukkaansa, joi kahviansa ja karkoitti
siten kaihonsa joka kerta kuin h�n alkoi uudelleen ik�v�id� entisi�
kemiallisia harrastuksiaan.
Ameliella oli talous ja lapset, ja h�nell� ei mielest��n ollut aikaa
lukemiseen. H�n ei antanut "kastekkeen kuohua" kirjain takia, h�n antoi
almuja kaikille, jotka tulivat h�nen keitti��ns�, mutta h�n ei
"sekaantunut vaivaishoidon asioihin juoksemalla
"rouvasv�enyhdistyksiss�", ia siit� syyst� h�nell� oli useimpina viikon
p�ivin� aikaa k�yd� kyl�ss� tai ottaa vastaan vieraita. "Sill� eih�n
sit� ihminen ole mik��n orja, ja kunhan vaan ei pyri sekaantumaan
sellaiseen, mik� ei naiselle kuulu, silloin on kyll� aikaa
seurael�m��n."
Aurora taas ompeli korko-ompelua -- melkein vaan korko-ompelua. "Minulla
on pieni talous, johon menee tavallisesti vain pari tuntia p�iv�ss�.
Mieheni on koko p�iv�n virastossa. Joskus min� iltaisin luen romaania,
sill� siihen on Jumalan kirkas valoisa p�iv� nyt minusta v�h�n liian
hyv�, ja vaikeatajuisempi lukeminen tietysti ei tule kysymykseenk��n, se
ei ole naista varten. Joskus min� k�yn vieraissa, mutta sekin tuntuu
tyhj�lt�, ja sitten min� taas ompelen korko-ompelua, ja tied�tteh�n te
ett� minulla on oikein kauniita kauluksia."
Augusta taas aina salaa uneksi ty�t� tehdess��n. H�n ajatuksissaan
sepitti ihania runoja kehdon ��ress�, k�sity�t� tehdess��n ja
keitt�ess��n. Sis�llisen pakon vaatimana h�nen t�ytyi joskus panna
jotain paperillekin, h�n ik��nkuin viskasi tuhansia kysymyksi� eri
muodoissa maailmalle ja sai aina saman vastauksen: "nainen, hoida
talouttasi, keit� ruokasi, em�nn�ll� ei ole aikaa runon tekoon tuhlata!"
Yst�vilt� ja vierailta, miehilt� ja naisilta, kirjoista, sanomalehdist�,
suullisista keskusteluista, kaikkialta aina vaan sama vastaus. Ja sitten
h�n karkoitti ajatuksensa, kaivoi maahan runoutensa ja onnistui vihdoin
"n�kem��n vain mullan, ei kukkasia".
Previous Page
| Next Page
|
|