|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Haasti ja laski jo tytt�ryen; suli lempehen impi,
�kki� varpailleen kohos, suuteli h�nt� ja kaikkos.
TOINEN LAULU.
Astu unten huvihaakseen:
*siskon surut karkoittaakseen,
lauloi tytt�
laulun kainon vain!*
Arkiohuoneessaan, yl�kerran kammioss' surren,
puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui.
Kyynelsilmin kehtoa h�n vain souteli verkkaan,
lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa
siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti.
Kaikk' oli vait, y�p�yd�ll' lekkui himme� lamppu,
raskas, synkk� ja tympe� vain nyt siell' oli joulu.
��neen puhkesi huoahtain toki tytt� jo vihdoin:
�Oi�, h�n lausui, �onnipa on, kun ei mua raukkaa
poika se pyyt�nyt oo, kun rintani vaisuna viel�
vain omat tuskani nuo, omat onnen-toivehet tuntee.
Istuen yksin voin ik�viss�ni itke� joskus,
p�iv�ni pitk�ks k�y, soma ois oma yst�v� saada:
-- mieluummin toki kaipuun veet, kuin raastava huoli!
Milt�p� tuntuis mun, jos mulla se ois sotateill�
sulho, ja seikka se itsellein uness' sattunut oisi,
mink� m� �skett�in sain uinahtaissani n�hd�.
Y� oli p��ttyvin��n; mut viel' yli kartanon usvat
synkki� varjoja loi, oli syyskes�, puiss' oli lehv�t,
vaan surun �iset kyynelveet joka lehte� painoi;
kaikk' oli itkua vain, koko luontoa murhe se kaihti.
Vaan etel�ss� m� pilven n�in: veri tummana tullen,
taivaan��ren t�ytti jo tuo sek� p�in yh� painui;
puistoss' �kki� n�in nyt kapteenittaren yksin.
S�ikkyen huusin: 'Tulkaa pois, rajuilma se uhkaa,
kiirein suojahan, oi!' Vait paikallenne te j�itte.
Pilvi jo puhkesi, purkautui, -- vaan en n�e vett�! --
ruusuja vihmoi vain, punaruusuja; kuin verivihmein
loisti ne vaan, ja te v�rjyin j�itte jo kukkien verhoon.
Niinp� m� arvelen itseksein: etel�st�p� varmaan
nyt veriviestej� saa, -- oat tunteva on moni rinta!�
Rouva se murheissaan p��n kutrisen nosti ja tytt��n
katseen loi sek� tuskain syyt tukahutti ja lausui:
�L�hte� hetkeks voit luo muiden riemuhun illan,
leikki� pirtiss' on, veriviestej� ei tule sinne.
Onnekas, oi, pian itsest�s n�et ehk� jo unta
myrskyineen ja sa k�tk��n vain pyrit, itkien y�ss�s.�
Lausui n�in; huvituksihin illan riensi jo riemuin
tytt�, ja yksin j�i kera lapsen lohduton �iti.
Kauan herkk�n� vait oli h�n: yh� toivoton aatos
kiiteli harhaillen, suli riemuun entisen onnen,
tai kuvitelmia tuskain toi; v�lihetkin� vain h�n
lastaan valvenevaa, suin haikein laulaen, viihti.
�Uinuos, armas�, lauloi h�n, �kukan umpuna uinu,
unten mailla sa n��, miten �itis tuutivi lastaan!
Ah, pian itse on noin h�n tuskia tuntematonna,
vaan et niin sulo unta sa saa, kun tuutivi vieras.
Auvo sa �idin, painuissain yli viehke�n otsas
rauhaisan, mun seestyvi silm� ja haipuvi kyynel;
vaikka se kierisi kasvoilles, sulosuin, univalvein
vain hymy�isit, kuin jos poskeas sormeni hempis.
Rauhaan, purppurapilvi, s� j��: elon aamuna viel�
uinua saat; pian harhailut kera p�iv�si alkaa.
Kohtalo kiid�tt�� sua myrskyn my�t�, ja silloin
tummuvi kirkkautes, helo h�ipyvi, kyynelet tulvii.
Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynn� s� uinu!�
Lauleli n�in, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin
vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepe� liike
kuului vain sek� naksutus uuraan heilurikellon.
Previous Page
| Next Page
|
|