Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
Vanhapa rouva se huoahtain noin virkkavi vihdoin:
�Augusta, kuule ja n��, mit� uutislehti se tiet��,
posti min �sken toi. Jos haudass' ois polo �itis!
Ly�ty jo ruhtinas on, jota lankosi seurasi; saartoon,
vangiks joukko se j�i, vain harvat v�lttiv�t turmaa.�
�Vaimo, sa hourit�, harmissaan majur arvosa haastoi,
�eih�n vankeja mainita lain, ei saartoa my�sk��n;
kylke� vastaan hy�k�ttiin, j�i rintama vaaraan,
hukkui miest�, mut tien avas urho, ja kunnia s�ilyi.
Viihty� juhlan suo, �l� joulun riemua riist�;
vuoden tarjona siltikin on surup�ivi� kyllin.�
Katkerin ��nin, huoahtain ik�-puoliso vastas:
�Soisit, voisit siis ilakoivina n�hd� s� meid�t,
leikki� n�hd� ja liehuntaa, kun ehk� nyt Aadolf
kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka
Turkin vankina saa veririnnoin joulua viett��!�
Oihkien kapteenin sulo rouva se kimposi pystyyn,
k�tki jo kasvons' itkeyneet avohelmahan �idin,
lohtua saadakseen; majur-ukkopa �kki� maljan
p�yt��n laukasi, nousten vait. Jalo silm� se loisti,
�iss��n oikasi varttaan h�n, lumip�isen� seisten.
Vaimoon k��ntyen, ylv�in p�in nyt verhoa vaatteen
riist�vi rinnaltaan, poven uhkean arpia n�ytt�in:
�Talven kolmenkymmenisen sija tuoss' oli sulla;
tokkopa haavat n��, verivammat kiinni jo k�yneet,
rauhasi vei, sua kiusasi, kun syd�mell�ni uinuit?
Halvemmaksiko, vai, ik�v�ity� tytt�res arvaa,
miekka ja luoti jos on silonahkaan naarmuja tehnyt,
kylmemm�ksik� j��v� se lie syli arpisen urhon?
Vaikene siis; vaikk' kaatuis h�n, mit� voivotus auttaa?
Kyyneltulvia kalliimpaa sek� parkua naisten
hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eess��n
taiston hetken� suo kotimaansa ja kunnian uhriks.�
Haasti ja istuutui sek� julmana keinua alkoi.
Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetke�, hiljaa
keitti�h�n meni toimiin, kun tyt�r ankea huoltaan
kaihoin itkem�h�n l�ks ��neti kammiohonsa.
Taaton seurahan yksin j�i kuustoistias impi.
Lapseen vienoiseen suru vanhuksen k�vi vihloin;
syrj�ss' istuen, kyyneltyin tyt�r ukkoa katsoi,
miettien mieless��n kodin entis-onnea, jolloin
riemu ja hilpeys soi: is� otsall' leppe� rauha
siin' oli armaan sees, kuni illan v�ikkyv� hohde.
Kaikk' oli toisin nyt! �k�p�isen�, pelkona muiden,
harteillaan i�n taakka ja huolta ja harmia t�ynn�,
outo ja vieras vain oli perheess��n is�-kulta.
Hapsia harmait' tahtonut ois silitell� nyt impi,
suukoin pilvi� h�ivytt��, jotk' kaihtivat otsaa,
jos vain tohtinut ois h�n h�irit� taattoa tuimaa.
Nyt vain hiipivi luo klaverinsa ja kieli� hiljaa
empien koskettaa, taas ��nten haipua antain.
Vaan jopa soinnut helkkyin soi, yh� vaihtelevammin
iskev� tahti se ly�, ja jo nuoruuslaulua taaton
s�ist�in laulavi raikkain suin kuustoistias impi.
Kun sanat innokkaat, nuo muistoon viel' yh� j��neet
taistelun-aikaiset, taas korviin lauluna kaikui,
pohjaan joi lasin ukko ja keinuen tahtia polki.
Harmi se h�ipyi pois, lumo sointuin tenhosi mielt�;
nuoruus-aikojen aatokset her�s, suopea tunne
rinnan t�ytti, ja vihdoin soi tuon mahtava ��ni,
s�ist�en bassollaan, sek� lauluun tytt�ren yhtyi.
Vaan kun vaikeni laulu, ja sormin leikkivin impi
hiljaa h�lvenem��n loi vienoja sointuja viel�,
nousi jo vanhus tuolistaan. Mut lempe� tytt�,
hoitaen haaveissaan sulosoittoa, ei sit� huomaa,
ennenkuin is�, k�yden luo, k�den ��neti laski
hius kiharoille jo pienon p��n. Ilon yll�tys immen
valtasi siin', yl�s silm�n loi h�n, katsoen taattoon.
Silm�ss' urhon herkk�n� n�it helokyynelen uivan,
syntyiss��n heti ehk�istyn; sylihins� jo hell��n
sulkevi lapsens' armaan h�n sek� lauhana lausuu:
�Lohdun tuoja, s� l�hde ja viekota �iti� riemuun,
niinkuin viekotit ilvein mun, mene siskosi luokse,
raukan viihdykkeeks sana keksi, m� en sit� l�yd�,
vaikka ma j�rke� jankkaisin jurop�in koko illan.�
Previous Page
| Next Page
|
|