|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
H�llep� vastasi huoahtain kuustoistias impi:
�Turhaa vartoakaan! Ilo koskaan ei tule meille,
pois meni, pois kera kapteenin sotateille se Turkkiin.
Matkaan kun teki l�ht�� h�n, ja he kamssuja kiirein
senkin seitsemin etsi ja toi sek� kuomuhun ahtoi,
silloin siskoni onni se my�s sek� �itini riemu,
taattoni leppoisuus tuli kuormaan my�t� ja hukkui.
Itse kun viittasi vait, ikip�iviks l�htien ehk�,
��neti hauskuus reen taa nousi ja l�ks sit� tiet�.�
Ukko se aatteli vain, miten anteja suo eri m��rin
kohtalo meille, ja kuin tois t�lliin onnea h�lle
tuo, jota rikkaat hyljeksii, ja h�n ilmi jo lausui:
�Viihty� rinnan kuink' elo uhkea voi sek� kaipuu,
kuink' ei inhemo riemuiten hyv�n arvoa huomaa?
Mist�p� teill' on puutoskaan? Ik�miehen� liikkuu
perheess��n is� reippain p�in, yh� toimia johtain.
�iti se j�rjest�� talon askaret arvoa t�ynn�,
helppoja huolia huojentaa omat tytt�ret armaat.
Kilvan palvelijat k�y ty�h�n. Jos mit� mielit,
ihmiset toimekkaat heti kiirein toivosi t�ytt��.
Vankka ja vauras kartano on; sit� kulkija tiell�
katselemaan j�� ihmeiss��n. Yli aittojen, aumain
siunaus runsauden kuni p�iv�npaiste se virtaa.
Totta jo riitt�� tuo: ei paljoa vaadita onneen!
Tulkaa katsomahan toki m�kki� Pistoli-vaarin!
Kykkivi itsekseen sotavanhus. Vilkuvi yksin
lieteen, hoitavi hiilostaan, on vaiti ja miettii.
Kenk��n siell' ei jaa ukon niukkoja anteja; kenk��n
laittele ei h�nen atriataan, ei patjoja p�yhi;
kolkoks oltava k�y, ei ihmiskieli se ��nny.
Kuuntelemaan jos j��, lumimyrskyss' soi humu hongan,
Luojan luomia jos h�n joskus mielisi n�hd�,
hukka se, yksikseen kuni h�n, liki m�kki� kiert��.
Jos l�pi ruudun tarkastaa, milt' ulkona n�ytt��,
huomaa vain h�myvy�n, kunis yhtyy maa sek� taivas,
miettivi, tiet�in: ei koko maailmass', ilmojen alla
ihminen ainoakaan syd�mess��n muistele h�nt�,
aattele riemukseen, ett' el�� Pistoli vanhus!
Siltip� t�lliss��n yh� vaan h�n piippua polttaa,
p�iv�n tyynen� alkaa, vait sen loppua vartoo.�
Yst�v�-lohduin vastasi vain kuustoistias impi:
�Murheet pois! Pian ehk� ja arvaamatta jo poika
saapuvi taaton luo sotateilt�, ja loppuvi kaipuu.
H�n tuvan ahtaan laajentaa sek� uusivi silloin,
sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan,
viihtyvi, onnea luo el�m��nne ja varttuvi vauraaks.
Rakkailleen is�vaari ja lapsenlapsien riemuks,
istuen kunniapaikallaan, sotamuistoja kertoo;
poikapa piskuinen, joka marssii pyssyn� sauva,
polvellenne jo k�y sek� neuvoja kuulevi, kuinka
verty� tiet�� mies, kun kutsuu syntym�maamme.�
Suoristautuvan n�it h�myss' �ij�n. Taistelumuistot
mielen t�ytti, ja unhottain er�maat sek� puutteet,
juhliin reimana saa sotaveikkona kartanoherran.
Kun liki kuistia seisahtui jalo juoksija vihdoin,
tyynn� jo viettohan aaton l�ks v�en-pirttihin ukko;
lempe� tytt� se taas ilomielin rient�vi saliin.
Riemupa nyt kodin armaan ei ota impe� vastaan,
huoli ja hiljaisuus vain, joulun vierahat oudot,
vienoa kohtaa. Turhaan loi valo kynttil�kruunuin
hohtoa juhlaisaa salin uljaan loistoa n�ytt�in;
ilmeni selvemmin vain murhe, mi mieli� kalvoi.
Synkk�n�, keinua soudattain, majur arvosa istui,
huulilleen lasin nyrpeiss��n vei, lauhkenematta,
kun ik�-puoliso, tuskauneena ja huolia t�ynn�,
teekupin unhottain, siin' eess��n j��hty� soi sen.
Istuen itsekseen sek� vanhempain n�kyvist�,
vait, k�si otsallaan nyt kapteenin sulo rouva
hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi.
Silm��n vaiteliaan k�vi varkain kyynele, toinen
poskea polttelevaa helohelmen� uursi ja h�ipyi.
Tuon n�ki, touhuin tullessaan, heti lempe� tytt�,
aavistain, ett' taas h�nen armaitaan oli myrsky
raastaen h�irinnyt; vain hetkeks n�ytti se laanneen.
Haastaa tohtinut ei. Vait ny�k�ten, arkana riisuin,
p��si jo vaatteistaan, ja jo paljastui siro p��hyt.
Kutreja j�rjest�in luo siskon hiipivi hiljaa.
Previous Page
| Next Page
|
|