|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempe� sisko,
herkk�n�, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan.
Saapui h�n hymysuin, mut syrj��n j�i, muka suuttuin,
kun h�my synkk� se vain sek� mykkyys kohtasi h�nt�.
Hell��n nuhteli h�n nyt siskoa ankeamielt�:
�Kultani, y�ss�k� n�in kuin haudan haamu sa istut,
yksin�s aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen!
Haasta jo, nouse jo, oi, tule, h�ivyt� kanssani, kulta,
huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.�
Kynttil�haaruihin sai tulta jo tytt�, ja loistain
huone jo hohti, ja j�lleen h�n hymysuisena lausui:
�N�in valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe
hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava.
Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot
miest�si, tullessaan p�� Turkin naisia t�ynn�!
Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain! It�mailla
ei el� villit; hehkua tunteen siell� ja hurmaa,
silm�in s�ihky� on, maan p��ll� on auvoja taivaan.
Kirjoja luin: ota Moore tai Irving, tutki Alhambraa,
verta ja kahleit' et syd�mess�si aattele silloin,
pelk��t ehk�p� vain, ett' ylti�riemuhun armaas
Pohjolan unhottaa sek� murheisen kotisirkun.
Hetkeks jos, surut unhottain, mua kuulla sa tahdot,
niin luen laulun vain, mihin aiheen antavi Aadolf;
haaveiluks et saa sit� v�itt��; -- niin k�vis seikat,
jos h�n vangiks j�is; it�maista on kaikki ja totta.�
Lausuen n�in, sirolehti� kirjoitettuja impi
auki jo k��ri ja poskillaan puna viehke� alkoi:
Viestit kulkee seraljissa;
haltijatar haaremissa,
uinumaanko j��t?
Saapui kirje sulttanilta:
�Seidi! pylv�skaitehilta,
sulttanitar,
juhlasaaton n��t.�
Aamun tenhoon, h��t�in h�iv�n,
nousi kultakehr� p�iv�n
yli Bosporin;
kauniimpana hohti helyin,
s�deloiston kimmeltelyin
parvekkeella
t�hti haaremin.
Sulo silm� v�ikkeen vienon
tuikahtaa soi yli tienon;
juhlat alkavat.
Minne katsoi, kansaa kiehuu,
venheet liukuu, purjeet liehuu,
el��, liikkuu
salmet, rantamat.
Mist� riemu, jok ei laannut?
Lippu Mahmudin on saanut
voiton ylv�h�n:
Viel' on maassa tarmon j�nne,
taisto p��ttyi, orjiks t�nne
riemuin tuodaan
vangit Ven�j�n.
Kalvas joukko tulee tuolla!
Vaaran, taiston tiell� kuolla
tyynn� tohtis tuo;
kahleissa nyt joukko vankein
allap�in k�y mielin ankein,
yksi vainen
uhkakatseen luo.
Tiuskiessa vartijoiden,
kahleissaankin kauhuks noiden,
urho nostaa p��n.
Jalot piirteet synkistyv�t,
s�ihkyin leimuu silm�t syv�t;
surmaa uhmas
viha ylv��n t��n.
Kiihtyin kansa ty�ntyi kohti,
katsehissa kiukku hohti,
uljast' uhaten;
mutta parvekkeelta l�hti
vienona, kuin tuikkis t�hti,
s�de silm�n,
vankiin kiintyen.
Previous Page
| Next Page
|
|