Jouluilta by Johan Ludvig Runeberg


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 10

�Menneet nuo oli j��neet taa sek� kestetyt aiat,
muistostain oli h�lvennyt kev�t taistelut�ineen,
kuin lumihanki, mi pois suli, j�rveen j�ljeti juosten.
Mieless�in oli tuo vain: puolustaa oma henki, --
miehen� taistellen, my�s vierusmiest�ni auttain,
kest�� p�iv�n ty�t sek� iltaan p��st� ja rauhaan.
Kerran y�ll� m� j�in, kun joukkoja uhkasi vaara,
vartiotoimeen unhoksiin. Et�h�ll� ja yksin
seisoin, enk� m� huomannut, kun pois meni toiset.
Valkeni aamu, ja kaikki ma n�in. Viha p��h�ni pyrki,
harkita koin kahap�in, joko puikin tieheni, vaiko
j��n sek� kuolen paikallein. Oli vaikea vaali;
mieluummin toki sai vihamies mun surmata, kuin ma,
karkuun l�htien, kuolin luotiin kumppanin ehk�;
vartiopaikkaan j�in siis, vartomahan vihamiest�.

�Harvoja vain tuli ensin. Kolmen j��k�rin n�in m�
viidast' ilmenev�n; minut �kk�si nuo ja he t�ht�s,
ampui, vaan ohi kaikki; ma nahkani huomasin ehj�ks,
julmana j�nnitt�in hanan, ammuin, sattuen yhteen.
Vimmaan laukaus sai nuo toiset kaksi, ja tullen
pistimin oikaistuin, mua kohti he hy�kk�si kostoon.
Taistelu alkoi, selviydyin m�, ja henkeni s�ilyi.
Toinen heist� jo maass' oli, haavoitettuna kuoloon,
taistoon pystym�t�n, ja jo alkoi uupua toinen.
Pyssy� heiluttain, yh� puolustautuen, seisoin
voitonvarmana vain, kun ratsasparvi se kaukaa
kiit�in karkasi p�in, avunantoon joutuen heille.
Mennyt mies olin nyt. Pian paukkui pistolit, tuiski
luodit ymp�ri p��n kuin paarmat; polveni silloin
�kki� murskasi luoti, ja siit' elinaikani onnun.
Horjuen seisoin vain, vihamiehi� surmata viel�
tahdoin kaatuissain, kun luokse jo johtaja joukon
kerkesi hurjine ratsuineen, k�dess' iskev� miekka.
Ly�nti� varroin p�� kumarassa ja s�ikkyen nostin
pyssy� turvaksein, mut kas! h�n, hilliten iskun,
heitt�ytyy satulasta ja joukon k�skevi seist�,
ulvoen itkee, kaulailee mua; kyynelet tulvii,
vierien virtoinaan yli mustan, hirve�n naaman.
Kummastuksin kaatunehen n�in kalmukin eess�in,
tuon, jota hoivata koin, h�d�n aikaan auttaen y�ll�.

�Helppohan iske� ois h�nen ollut, kiihkoa t�ynn�
hurjana tullessaan; mik� esti, ja miks k�si herpos?
Ihmistunne se h�ll�kin n��t oli pohjana luonteen,
kiitollisuus, joka muistaa voi; vihan �kki� voitti
rakkaus, tyyssijanaan my�s tuonkin sykkiv� rinta.
Tuskin lastahan niin is� hoitavi, kuin mua hoiti
t�yke� tuo; koko leiriin h�n heti ryssien tietoon
saattoi ty�ni, ja minne m� vain nyt vankina saavuin,
arvoa, tuttuja sain. My�s kenraal' ylpe� itse
loi hymykatseen, kun sivu kulki, ja voi mua olkaan
ly�d� ja vointia tiedustaa, sek� kuinka ma viihdyin.
Luonapa vertaisten mua kestittiin. Pala parhain
ain' oli mun, lihavoitua mun piti, sy�d� ja juoda;
niinp� m� p�iv�ni parhaimmat n�in vankina juuri.
Huoleti olkaa siis; my�s Turkiss' ihmiset el��.�

N�in sotavanhus juttua laski, ja kaikki ne h�nt�
kuunteli kummissaan, mut kohta jo leppynyt impi
m��r�si illan kestinn�t sek� j�tti jo pirtin.
Rient�vi h�n pihamaalle ja k�yty� polkua seuraa,
vaivoin l�yt�en tien ohi nietosten pime�ss�;
p��talo vihdoin eess� kun on, h�n nostavi p��t��n,
huomaa -- tottako tuo on? -- vieraan saapuneheksi;
viel�h�n orhit h�yry�v�t sek� kuomu se siin' on!
Poikkesi ihmeiss��n h�n syrj��n, ei toki saliin
l�htisi suoraan, vaan sis�suojiin keitti�n kautta,
hiuksia j�rjest��kseen, kun salin uljahan uksi
aukeni siin�, ja h�n heti taaton tunsi, mi pauhas:
�Lyhtyj� tuokaa, hoi! Joko taas on kartano tyhj�?
Miks ei kamssuja kapteenin toki nosteta reest�?�

N�in h�n huusi, ja riemuissaan kuustoistias impi
tunsi jo aavistuksen. J�tt�en tiet, l�pi hangen
oieti portaillen h�n taaton luo tuli juosten.
�Ken se on tullut?� v�rjyen ��ns. �Is�, virka jo joutuin!
oi, �l� kiusaa kauemmin; jos luuloni pett��,
murhe jo murtaa mun. Sano varmaan, onko se Aadolf?�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 6th Feb 2025, 13:35