|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Haasteli n�in. Mut kuunnellut liki usta jo hetken
huomaamatta ja vait oli lempe� Augusta neiti.
Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui
�ij�n luo, h�nen nuhteessaan soi leppe� harmi:
�Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksij�, jouluna n�ink�
kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja sy�tt�in?
�lk��h�n, kun toiste se taas vie meille jo tienne,
porraspuilla ma terveht�� ilomielin en aio.
Enp�s! k�yn ver�j�lle ja, torjuin luota jo kaukaa,
huitoen huudan vain: Pois t��lt�, te turmiolintu!
Turkkiin pois! palot ihmisten suo l�mp�� siell�;
t��ll' ei ruokaa saa; ei keitet�; pois, ohi menk��!�
Naurahtain toki vain sotavanhus vastasi tuohon:
�Neiti, te �lk�� nyt; ei vaaraa! my�s toki heill�
tunteet Turkiss' on, vaikk' ois petomaisia hurjat.
Peikot julmemmat sodan aikana t��ll' oli meill�,
tappeli mustat bashkiirit sek� kalmukit inhat,
verta he imuin joi, koni-luuskain raatoja s�i he.
Ryyppyj� kun rumat otti ja tyhjiin pulloa lypsi,
nosti he vain sen pohjaa, p�� ei taipunut taap�in;
h�ijyj� n��t ei estellyt nen�n nirppu, mi siin�,
kurkkien otsaan p�in, j�i pullon kainalokohtaan.
Silm�t kiiluivat sysimustina p��ss�, ja s�ihkyin
hiilet nuo kipunoivat, suu kuin lekkuva uuni
hohkui ammollaan; k�vi luontoon rintaman eess�,
kun n�m�, ratsua kiid�tt�in, tuli kiljuen kohti.
�Maaliskuun oli ilta ja maass' sota syttynyt �sken,
eess' oli rauhasa y�, kun p�ivemm�ll� jo l�imme
kaikoksiin verip�in kasakoiden partiojoukot.
Taistelukentt�� kohti ma hiivin ry�st�h�n yksin,
saadaksein kukaties rahariunan kaatunehilta,
tai hopeaisen vy�n, tai muuta, mi kelvata voisi.
Paikkahan ehdin, miss' oli kiihkein tappelu k�ynyt.
Ruumiit maass' oli vierekk�in; v�sym�tt� m� etsin,
vaan ne jo tyhjiks ry�stelleet oli kulkurit tienoon.
Harmissain j�tin etsimiset ja ma mets�h�n astuin,
oikaistakseni leiriin p�in, kun pensahikossa
taas n�in kaatunehen, sek� j�lleen toivoni elpyi.
Kuljin p�in; kasakanko ma n��n? Ei, hirvi�n inhan,
ly�dyn kalmukin n�in. Sula-hangen m�tt�hik�ss�,
vieress��n hepo kuollut, julmana, liikkumatonna
mies oli pitk�ll��n, verinaamaa k��nt�en ilmaan.
�Luontoa melkein karmi, ja pois ma jo v�isty� aioin,
vaan puku h�ll' oli oiva, ja my�s sinir�ijy se loisti,
pullon maksava kai, jos m�itkin tuttavahintaan.
Muiden saaliiks en toki j�tt�� moista ma voinut,
vaan min�, rient�in luo, ruman niskaan kiinni jo tartuin.
Kuolleeks luulin tuon, mut miehen p��t� kun nostin,
tuskat sai h�net taineistaan, ja ne aukeni, silm�t.
Tuijottain h�n parkasi, voihki ja haasteli vuoroin.
Tuskat, voihkinat ymm�rsin, vaikk'en, mit� solkkas;
mun k�vi s��liks tuo, joka siin' oli hylkyn� kaikkein
kuolinhetken� nyt, vaikk' ihmislapsena syntyi.
R�ijy� h�lt� m� siis en voinut, saattanut ottaa,
vaan kun turkin n�in satulassa, sen irti m� p��stin,
puin h�nen ylleen sen, ruho-raukkaa verhota koittain.
�K��reisiin verihaavat p��n kun viel' olin saanut,
ruumiin siirt�nyt ontostaan, likip�lvehen nostain,
istui h�n, mua silmiin katsoi, parkuen ��neen,
kuin mit� viel' ois kaivannut. En viipy� voinut,
vaaroja toi, jos kauemmin saloss' y�t� m� valvoin;
pulloni, viinaa t�ynn�, m� siks vain sieppasin esiin,
join sek� kalmukin uupunehen my�s juoda ma k�skin:
'Tuost' ota l�mp��, kumppani! Juo, ole mies, �l� kilju,
kuolla sa voisit huonommin kuin suullasi pullo!'
N�in min� lausuin, v�rjyin h�n heti oikasi k�tt��n,
pulloon tarrasi, joi sek� vilhui sikkarasilmin.
Vaan kun pullostain joka tilkan mies oli juonut,
vait heti p��n pani m�tt��seen ja jo tyynen� nukkui.
�Leiriin taas pian sain, taas l�ht��n rumpua ly�tiin;
s��nt�n� meill' oli tuo: my�s voittainkin piti v�ist��!
Matkaan j�rjestyi v�ki kaikki, ja kulku se alkoi.
Kyll� m� nyt viluss' y�n sain muistaa siin� ja tiet��,
ett' oli pulloni tyhj�; ja n�rk�styin typeryytt�in,
kun min�, herkk�n� horjahtain, olin akkana ollut.
Vaan toki loppui y�, taas valkeni aamu, ja taistot
seurasi taistoja taas; veri juoksi, ja nouseva p�iv�
uusia huolia toi, pois unhoon j�i pian vanhat.
Saapui n�in kes� taas, kes� kulki, ja seurasi syksy.
Previous Page
| Next Page
|
|