|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 33
Nyt olisi rouva Ivarssonilla ollut syyt� riemuita tarkkan�k�isyydest��n,
joll'ei tuska, mit� h�n tunsi, olisi ehk�issyt jokaista ilontunnetta ja
saattanut h�net syd�mellisesti toivomaan, ett� h�nell� olisi tuhansin
kerroin ollut v��rin. -- Rudolf ja is� olivat aavistamattoman ukoniskun
j�lkeen tainnottomina h�mm�styksest�, joka kuitenkin pian raukeaksi
vihaksi k�vi, ja lukemattomat olivat ne valat, joita vannottiin "kirotun
keinottelijan" perikadoksi, h�n kuin oli viekoitellut rehellisten
ihmisten rahat ja sitten mennyt matkoihinsa.
Rudolfin viha ja ep�toivo taas n�ytti koskevan etup��ss� h�nt� itse��n
ja toivotonta asemaansa, johon h�n oivallisen asioimisyst�v�ns� petoksen
kautta oli joutunut. H�n ei mill��n muotoa my�nt�nyt, ett� h�n oman
typeryytens� kautta oli aikaan saanut onnettomuutensa, ja hyvin v�h�n
n�ytti sekin h�nt� surettavan, ett� h�n oli perin tyhjent�nyt i�kk��t
vanhempansa ja tehnyt sisarensa perinn�tt�m�ksi. T�m� mies, jo
synnynn�isest� taipuisa itsekk�isyyteen, oli hemmoittelevan kasvatuksen
kautta niin piintynyt ja paatunut itsep�isyyteens�, ett� se h�ness� oli
tukehuttanut jokaisen tunteen, ei ainoastaan hellemm�n uskollisuuden,
vaan my�skin jalouden ja vilpitt�myyden tunteet, niin, viel�p� terveen
j�rjen p��t�sky'ynkin. H�n piti sen aivan itseselv�n�, ett� h�nen
l�himm�isens� uhrasivat kaikki h�nen t�htens�, mit� heill� oli, niin,
h�nest� se ei ollutkaan mit��n uhrausta. Se oli h�nen mielest��n ihan
luonnollista, ett� h�n sai k�ytt�� omaistensa rahoja, sen kuin niit�
riitti, niinkuin h�n tahtoi, aivan mielinm��rin, ja h�n olisi pit�nyt
l�himm�isi��n syd�mett�min� hirvi�in�, jos he olisivat koettaneet
vastustaa h�nen itseanastamiaan oikeuksia. Ei h�n my�sk��n voinut
huomata viett�neens� tuhlaavaa elintapaa. Mit� viel�! H�n arveli
p�invastoin, ett� h�n niukkain tuloinsa t�hden oli pit�nyt
puutteenalaista el�m�� ja saanut kokea monta itsekielt�myksen hetke�.
Nyt piti h�n itse�ns� surkuteltavana marttyyrina, joka on joutunut jalon
uskollisuutensa ja halpamaisen petturin kavaluuden uhriksi.
Kerran vakavasti keskusteltaessa huomautti �iti h�nt�, ett� Gerdan
perint� oli hukkaantunut juuri h�nen kauttansa, ja koetti her�tt�� h�nen
omaatuntoaan huomaamaan sit� v��ryytt�, jonka h�n oli tehnyt.
Rudolf kuunteli r�yhke�ll� k�rsim�tt�myydell� h�nen sanojaan ja alkoi
puhua:
-- Mit�s h�t�� Gerdalla on? Onhan h�nell� oivallinen mies pit�m�ss�
huolta h�nest�, ja h�n voi kuin kala vedess�, kuin min�, k�yh� raukka,
sit� vastoin saan retostaa vastuksissa ja kurjuudessa. Mutta �iti onkin
ollut aina puolueellinen minua kohtaan Gerdan t�hden. Mit� se sitte
tekee, jos min� k�rsinkin, kuin ei vaan tuulenpuuska h�nt� kohtaa! Min�
luulen kyll�, ett'ei olisi v�litt�nyt, vaikka min� olisin ollut
p�iv�palkkalaisena, kuin vaan Gerda olisi saanut el�� kuin ruhtinatar.
Nuot yht� mielett�m�t kuin syd�mett�m�tkin sanat her�ttiv�t
k�rsim�tt�m�n naisen suuttumusta, ja h�n vastasi:
-- Mutta kuuleppas, Rudolf! Sin� itse ehk� olisit ollut
kunnioitettavampi ja vanhempasi onnellisemmat, jos sin� olisit ollut
p�iv�palkkalainen, etk�, kuten nyt, tyhj�ntoimittaja.
Kirouksia mumisten hampaittensa v�list�, j�tti Rudolf vihoissaan
�itins�, valjastutti hevosen vaunujensa eteen ja l�hti pois, er��n
yst�v�ns� luokse, ja siell� viipyi h�n yht�p��t� pari p�iv��,
tointumassa saamastaan iskusta ja kodissa tapahtuneista h�iri�ist�, ja
katui jo syd�mens� pohjasta koskaan "ottaneensa noita vanhoja luoksensa;
mutta mit�s peijakkaassa sent��n muuta oli teht�v�n�k��n, kuin kerran
talo oli myyt�v�? Kyll�h�n he tosin olisivat saattaneet el�� kaupungissa
ukon el�kerahalla, sill� kuinka paljon tarvitsee pari tuommoista vanhaa
ihmist� menoihinsa? -- Mutta ihmiset olisivat silloin huutaneet jo
t�ytt� kurkkua, ett� h�n oli h�vitt�nyt heid�t, ja t�ytyyh�n sent��n
ajatella v�h�n kunniaansakin t�ss� matoisessa maailmassa." Sellaisia
jotenkin olivat tuon kiitt�m�tt�m�n pojan "yl�srakentavaiset" ajatukset.
Sen yrityksen menty� myttyyn, jossa Rudolf oli osallinen, joutui h�nen
omatkin asiansa mit� sekavimmalle kannalle. H�nen velkojansa, aivan yht�
herkk�uskoiset kuin h�n itsekin, olivat n�kevin��n jotain takeita,
niinkauan kuin h�n oli kaupoissa tuon mahtavan patruunan kanssa, mutta
nyt alkoivat he ahdistaa h�nt� ja h�nen konkurssiin joutumisensa oli
vaan hetken kysymys. Silloin sattui aavistamatoin tapaus, joka n�ytti
antavan jotain toivoa parempaan p�in.
Er�s rikas, vanha, naimaton mies, kaukaista sukua kapteenille ja
molempien lasten kummi, kuoli, ja oli testamentiss��n jakanut
ristilapsilleen viisikymment� tuhatta markkaa, kuitenkaan ei, kuten
kohtuullista olisi ollut, yht� paljon molemmille, vaan siten, ett�
Rudolf sai kolmekymment� ja Gerda kaksikymment� tuhatta. Seh�n oli aivan
luonnollista, -- ja sellainen jako tapahtuu usein t�ss� ymm�rt�v�isess�
maailmassa, -- ett� naimaton veli, joka oli h�vitt�nyt vanhemmat ja
sisaren, sai suuremman summan kuin t�m�, joka oli avioliitossa ja kahden
lapsen �iti. Rudolfista oli t�m� ep�tasainen jako aivan luonnollinen,
niinkuin kaikki muukin v��ryys, kuin ne vaan olivat h�nen omaksi
edukseen.
Previous Page
| Next Page
|
|