|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
-- Nuori impi on kaino kuin kyyhkynen, sanoi Helge. Mutta kainous
haihtuu myrskytuuleen laivankannella ja kyyhky hiipii uskollisen
miessyd�men turviin.
H�n otti kultaisen renkaan ranteestaan ja asetti sen neitosen k�teen,
mutta Brynhild kiskaisi sen pois ja sinkahutti lieden hehkuun. Silloin
v�l�htiv�t Helgen silm�t kuin tulenliekki. H�n nosti immen tukevalle
k�sivarrelleen ja ojensi k�tens� vanhukselle ja pojille.
-- Terve teille ja hyv�sti, jalo is�! ja te, nuoret uroot! Kuin
kev�ttuuli taas puhaltaa, olkaa tervetulleet vieraspitoihin minun
linnaani!
Uljain askelin morsian k�sivarrellaan, vet�ytyi h�n linnasta, miestens�
seurassa. Rannalla, miss� laivat olivat valmiina, seisoi Alf-orja.
Miekka k�dess� astui h�n urosta vastaan, kohotti miekan h�nen otsaansa
kohden ja huusi:
-- Naisry�st�j�! P��st� impi vapaaksi sylist�si! Kuin ei vapaasukuinen
is� eik� veljet suojele neitoa muukalaisen v�kivallasta, niin orja
vet�k��n miekan.
-- Kuka olet sin� katala raukka, joka uskallat astua, solvausta suu
t�ynn�, mahtavaa sankaria vastaan? �rjyi Helge ja heitti morsiamen
miehilleen; ne hillitsiv�t neitosen, joka taisteli kuin vangittu kotka,
temmatakseen itse�ns� irti heid�n k�sist��n, ja kaatoivat h�nen
alukseen. Helge veti miekkansa ja hurjaksi k�vi ottelu rannalla h�nen ja
Alfin kesken. Veri purskahti, ja orja suistui halaistuin otsin mereen,
jossa valkoinen kuohu muuttui ruusunpunaiseksi h�nen verest��n.
-- Purjeet pullistuivat ja laivat kiitiv�t pois yli ulapan.
Myrsky-y� vet�ytyi j�lleen Pohjanmerelle. Laivankannella seisoi kalpea
impi, pit�en j�ykin k�sin pitk�st�, liehuvasta tukastaan kiinni, ja
h�nen silm�ns� paloivat kuin tuhovalkea pime�n� y�n�. Meri �rjyi. Myrsky
vinkui. Kultakoristeinen lohik��rme nauskui, kiit�en siivet leveell��n
yli syvyyden. -- Neitosen luo laivankannelle astui voimakas uros.
-- Lempe� impi! kuului h�nen ��nens�. Minun morsiameni olet sin�. Min�
olen sinut kunniallisesti pyyt�nyt ja laillisen korvauksen kautta saanut
is�lt�si. Tule syliini!
H�n ojensi k�tens� neitoa kohden, tahtoen syleill� h�nt�. Mutta t�m�
pakeni h�nen edest��n kuin tuulenl�yh�ys. Huimassa vauhdissa koetti uros
tavoittaa h�nt�, mutta ei saavuttanut.
-- Pian on kyyhky v�syv�, kuin haukka sit� ahdistaa, huusi h�n
vihoissaan ilkkuvalla ��nell�. Mihin tahtoo h�n paeta laivankannelta
aavalla merell�?
Silloin juoksi Brynhild yl�s laivan etukeulaan ja osoitti ulos merelle.
T�m�n n�hdess��n kauhistui uros.
-- Ollos rauhassa! huusi h�n, meni ruoriin ja pysyi siell� alallansa.
Mutta ry�stetty impi seisoi laivalla ja katseli ulos mustaan y�h�n. H�n
ajatteli valoisata huonetta, jossa pystyvalkea r�iskyi liedell�,
ylistupaa, jossa h�nen �itins�, kuninkaan tyt�r kaukaisilta mailta,
jonka h�nen is�ns� morsiamenaan oli tuonut kotiin sotaretkelt� ja joka
oli kuollut, h�nen viel� lapsena ollessaan, opetti h�nt� neulomaan
silkki� ja kultaa, ja jolta h�n sai kuulla monta ihmeellist� satua. H�n
ajatteli nuorukaisen halaistua otsaa, joka viel� t�n� aamuna oli niin
puhdas ja kirkas; h�n kohotti k�tens� �ist� taivasta kohden ja vannoi
pyh�n valan, jonka ainoastaan myrsky ja jumalat kuulivat.
Mahtavan Helgen linnassa vietettiin suuret pidot. Satam��r� uroita istui
suuressa pylv�ssalissa. Kallis juoma vaahtosi kultaisissa maljoissa, ja
harppujen ��ni kaikui avaroissa saleissa. Ilomielin istui uros
per�rahilla, ja h�nen rinnallaan kaunis Brynhild lumivalkeassa
pukimessa. Mutta morsiamen posket olivat vaaleat kuin palttina, synk�t
kuin y� h�nen silm�ns�. H�n ei hymyillyt eik� sanaakaan p��ssyt h�nen
huuliltaan.
Kuin pidot olivat lopetetut, valkeat sammutetut, maljat tyhjennetyt,
s�veleet lakanneet hel�htelem�st�, ja uroot uneksuivat pehmeill� petojen
taljoilla ihanista nummista ja kaukaisista lehdoista, viinik�ynn�ksineen
ja lemuavine kukkineen, vei Helge morsiamensa kauniisen makuukammioon,
hyv�nhajuisesta puusta tehtyyn vuoteesen, joka oli koristettu hopealla
ja kullalla ja peitetty etel�maalaisella purppurapeitteell�.
-- Kaunoinen impeni! T��ll� saat sin� lev�t� luonani, sanoi h�n.
Previous Page
| Next Page
|
|