|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Impi astui pää pystyssä, kopein askelin ja rauhallisen näköisenä alas
portaista.
-- Minä makasin, kuin sinä kutsuit, isä! kuului hänen äänensä, kirkas
kuin hopeakilven helähdys. Ja minun täytyi ottaa vaatteet ylleni,
ennenkuin astuin ylisiltä.
Koska se tapa tuli, että tytär vastaa pitkillä puheilla isän nuhteisin?
Kuin isä kysyy, sopiihan tyttären vastata.
-- Asa-Thorin nimessä! Sinä olet rohkea sanoissasi. Pidä kielesi ohjissa
ja ojenna minulle kukkurainen simasarvi, saadakseni kostuttaa kuivunutta
kurkkuani.
Neitonen tarttui hopeiseen juomasarveen ja täytti sen reunoja myöten
vaahtoavalla simalla suuresta tynnyristä tuvan viereisestä
ruoka-aitasta.
-- Sinä, Alf! käski talon isäntä ovenviereisellä rahilla istuvaa, nuorta
orjaa, jolla oli taistelijan vartalo ja kauniit kasvot. Pane enemmän
puita tuleen, että se palaisi vilppaasti, sillä hupaisen sadun tahdon
minä kertoa urotyöstä, jonka vertaista ei ole nähty sataan vuoteen.
Orja nousi ylös täyttämään herransa käskyä. Impi astui vakavasti, ylevä
ja kaunis kuin jumalatar, tuvan lattian poikki, kukkurainen juomasarvi
kädessä, Alf astui liedelle päin. Heidän silmäyksensä tapasivat
toisiansa. Ruusuhohde välähti, äkkiä kuin linnun siiven varjo, neitosen
poskilla. Liekki vilahti orjan silmissä. Hän pani aika puujyskäleen
tuleen. Neitsykäinen astui vanhuksen luo ja ojensi hänelle simasarven,
joka perheenisän juotua kävi ympäri seuran.
-- Nyt tahdon minä jutella teille sadun, viehättävän ja komean kuin
Asa-Thorin ottelu jättiläisen kanssa. Brynhild, tytär, sinä voit jäädä
seisomaan tänne tupaan ja kuunnella kertomusta, jos sinua haluttaa.
-- Enkö minä saa istua rahille veljeini viereen?
-- Koska se tapa tuli viikinkimajoihin, että naiset istuvat miesten
kanssa vieretysten? Mutta jollet sinä voi seisoa, niin voithan istua
rahille, tuonne Alfin viereen.
Neitosen posket hehkuivat kuin aurinko myrskysäällä. Hän käänsi isälle
selkänsä ja meni pois ylistupaan. Alf nousi ja meni ulos huoneesta.
Vanhus kertoi kuunteleville sotureille uljaan tarun, kuinka hän oli
taistellut villien merirosvojen kanssa, ottanut heidän laivansa ja
aarteensa, polttanut laivat tuhaksi, tehnyt miehet orjiksi ja vienyt
aarteet kotiinsa. Kuin taru oli loppunut, sanoi hän nuorimmalle pojista:
-- Sinä, Björn! Ota harppuja laula meille kaunis laulu.
Björn nousi seisomaan, otti harpun, asettui rahille ja lauloi:
Ihanaistahan
Salituvass' on
Lieden liehuvan
Ääress' olla,
Mesisarven joss'
Impi täyttää.
Tok' ihanampaa
On valkosiivin
Lohikäärmehen
Käydä merta
Terän kirkkahan
Kisahan.
Björnin laulaessa nousi Brynhild seisoalleen neitosten majassa avonaisen
akkunan ääreen. Myrsky liehutteli hänen hiuksiaan. Sydämmessä paloi
tuli, kuumempi kuin liekki tuvan liedellä. Suloinen olisi hänen ollut
istua Alfin vieressä, mutta ennen tahtoi hän vaikka tuhannen kertaa
kuolla, kuin istua orjan istuimelle. Hänen sydämmensä kiehui. Tulikuumat
kyyneleet purkautuivat kiehuvasta lähteestä ja virtasivat pitkin poskia.
Hän vilkasi ulos yön pimeyteen. Tuolla alhaalla rannassa seisoi kookas
vartalo. Hän tunsi sen hyvin. Orjakaan ei istunut orjainrahilla
kuuntelemassa vapaitten miesten urotöitä. Hän seisoi tuolla alhaalla
pauhaavan meren rannalla, kohotti kätensä pilviä kohden ja rukoili:
-- Korkeat jumalat! Suokaa minullekin joku urotyö!
Previous Page
| Next Page
|
|