|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
Ylev�n haamun luokse astui Kalmatar ja sanoi: "Is�, katso nuorukaista,
Suomen toivoa ja ylpeytt�! Saako Tuoni h�net omaksensa temmata? T�ytyyk�
h�nen tulla viedyksi autioon Manalaan? Madotko saavat runnella t�t�
ruumista, jonka Luoja loi vankaksi kuin vuori, kauniiksi, kuin
p�iv�nvalo?"
"Neito," sanoi ylev� vanhus, "olet Manalan tyt�r!"
"Is�," vastasi neito, n�yr�sti notkistaen p��t�ns�, "kotini oli
Manalassa, mutta laulusi antoi mulle rakkaudessa kauniimman kodin.
Kerran ennenkin palautit kaikkivoivalla laulullasi nuorukaisen hengen
Tuonelan tuvilta. Is�, solmios sanat sanoihin, ell�s salli Suomen
nuorukaista vied� pime��n Manalaan!"
Yl�sp�in kohosi vanhuksen katse h�nen vastatessaan: "Tuonen neito,
minunkin valtani v�istyy voimakkaamman tielt�. Vaka, vanha V�in�m�inen
l�htee pois. Etsi h�nt�, joka on voimakkaampi laulua, sill� h�n on
rakkaus, joka on voimakkaampi sanojen tiet�j��, sill� h�n on itse sana."
Vanhus l�hti ja y�h�n ja murheeseen j�i Kalmatar, sill� ei h�n tiennyt
kusta etsi� h�nt�, joka auttaa taitaa.
Silloin kuului kaukaa hiljainen laulu, rukous Korkeimman puoleen
taivahissa. T�ht�nen tuikahti kirkas taivahan laella ja Kalmatar vaipui
polvillensa, mutta ei rukoillut, sill� h�n ei tiet�nyt rukouksen sanoja.
Mutta h�nen polvistuessaan tuli h�nen luoksensa se Kaikkein Voimallisin,
jonka edest� vanhuksen oli t�ytynyt v�isty�.
Riemusta vavisten tarttui neito h�nen hohtavan, valkean vaatteensa
liepeeseen ja painoi p��ns� alas. Ja taivaallisesti hymyillen ojensi
Kaikkivaltias k�tens� ja neidon olkap�ille kasvoi v�lkkyv�t siivet ja
taivaallisen valon loistossa polvistui, miekanter� maahan k��nnettyn�,
haavoittunut nuorukainen. Mutta kun Taivahinen taas poistui, vaipui
nuorukainen vaalenneena maahan ja neito kumartui hiljaa h�nen puoleensa,
vapautti suudelmalla h�nen henkens� ja lensi sen kanssa ei en��
Manalaan, vaan autuaitten asuntoihin, korkeampahan kotihin.
SALIK SARDAR KHAANIN PUOLISO.
P�ivyen koi
Laski jo, kullaten pilvet.
Hehkuen hohtaa taivas, maa.
S�ihky-aallot, loistoisat liekit,
Hattarain helke vapaa t��,
Min lausutte, oi?
Tahdotte kai
P�iv�st� kertoa, tuosta
Loistossa l�nnen mi asustaa,
Vihaa y�t�, syvyytt� tutkii?
Sinnek� mielt�in taivuttaa?
Min tahdotte, oi?
It�, s� y�,
Uinuvat ruususet tuudit
Pehmeill� tuoksupatjoillaan.
Hiljaa h�ilyy utuinen huntu,
Satujen impein verho tuo!
Oi, haaveiden maa!
Ruusujen maa,
It�, s� satujen kehto,
Valjun, vienon Suomen laulun
Rikas, l�mmin, kukkaisa sisko,
Tumma, hehkuva it�, oi,
S� lumosit mun!
Ihanat olivat Ben Hamounin puutarhat, ihanat niiden ruusut, mutta ihanin
oli puutarhan valtijatar, Ben Hamounin tyt�r. Puutarhan sisimm�ss�
pohjukassa, keveitten pylv�sten varassa kohosi h�nen linnansa. Tuoksuvat
jasmiinit ja uhkeat ruusut sen seinin� yleniv�t. Katon muodosti
kullasta, purpurasta ja kalliista kivist� hohtava holvi. Valtijattaren
hovinaiset olivat nuoria, kauniita neitoja kuultavan valkoisissa
puvuissa, lukemattomat ruusut ja liljat ja kukkaset h�nen hovineitens�.
Kun h�n lavitsan pehmeill�, helmikoristeisilla patjoilla lep�si, silloin
sohisivat puutarhan suihkul�hteet sulavimpia s�veleit��n ja vienoimmat
virtens� visersiv�t satakielet. Mutta kun h�n taas impeins� kera
iloisessa kisassa valtakunnassansa liiteli, silloin satakielet kimakasti
tuhansin kielin liverteliv�t ja uhkeana henkivartiona liihoitteli h�nen
ymp�rill�ns� v�lkkysiipisi�, kiilt�vi� perhosia.
Previous Page
| Next Page
|
|