|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
Tiesik� Alheidi, mit� on ilo? Tiesi, sill� se oli h�nen alituisena
toverinansa. Tiesik� Alheidi, mit� on suru? Tiesi, sill� h�n oli n�hnyt
er��n leikkitoverinsa sairastavan ja rakkaimman satakielens� kuolevan.
Tiesik� Alheidi, mit� on rakkaus? Ei. H�nen silm�ns� eiv�t milloinkaan
olleet n�hneet muuta miest�, kuin h�nen is��ns�.
Er��n� aamuna istui Alheidi yksin�ns� nurmikolla s�ihkyv�n suihkul�hteen
partaalla. Ajatuksiinsa vaipuneena piti h�n k�tt�ns� hienon vesisateen
alla, jotta t�m� ponnahti ilmaan ja hajosi tuhansiksi kimalteleviksi
helmiksi nurmikolle, kukkasiin ja tyt�n hiuksiin, koristaen niit�
kauniimmin, kuin tummissa kiharoissa tavallisesti v�lk�ht�v�t timantit.
Silloin kuuli h�n outoa melua, katsahti �kki� yl�s, ja katso -- h�nen
edess��n seisoi nuori mies, joka s�ihkyvin silmin h�nt� katseli. Tytt�
yritti paeta, mutta muukalainen esti h�nt�. "Ihana Alheidi," sanoi h�n,
"henkens� on er�maan poika pannut alttiiksi sinut n�hd�ksens�, mutta ei
h�n sit� kadu. Viivy vain silm�nr�p�ys, niin on h�n saanut runsaan
palkinnon."
Alheidin teki mieli paeta, h�nen teki mieli j��d�, h�n halusi katsoa
maahan, h�n halusi katsoa muukalaista silmiin. H�n viipyi
silm�nr�p�yksen toisensa j�lkeen. Pian kuului er�s h�nen leikkitoverinsa
l�hestyv�n laulaen. "Huomenna, auringon mailleenmeno-aikana, ihana
Alheidi," sanoi muukalainen ja katosi, merkitsev�sti nostaen sormensa
huulillensa.
Ken oli muukalainen? Mit� h�n tahtoi? Mist� h�n tuli? Miten oli h�n
p��ssyt sis��n?
Koko p�iv�n lep�si Alheidi ��net�nn� leposohvallansa. Ilta joutui ja
viel� olivat koskematta p�iv�llisen tuoksuvat hedelm�t, viel� h�ilyiv�t
valloillaan, vain l�yh�sti sidottuina ja koristeitta, kiilt�v�t kiharat.
Valkeni aamu, jo her�siv�t kukkaset ja perhot, mutta viel� ei ollut
Alheidi nukkunut. Viimein sulkeutuivat kuitenkin h�nen silm�ns�
suloiseen uneen ja h�nen her�tess��n oli aurinko jo korkealla
taivaankannella.
Armahat impyet, koristakaa valtiatartanne t�n��n tavallista
huolellisemmin! Miksi tahtoo h�n t�n��n olla niin kaunis? Miksi
koristelee h�n? Ket� ajattelee h�nen syd�mens�? Tahtooko h�n
kauneudessaan is�llens� loistaa, vaiko siksi, ett� tuntematon
muukalainen on h�net n�kev�?
Aurinko on laskemaisillaan. Pian painuu p�iv� l�nnen pehmeihin
pilvipatjoihin uinumaan. "Alheidin yst�v�tt�ret, j�tt�k�� minut yksin!
Tahtoisin uinua hetken. Elk�� salliko kenenk��n l�hesty�."
Mutta eip� uinunutkaan Alheidi. Menisik� Alheidi suihkul�hteelle?
Tulleeko h�n, tuo ihana muukalainen? T�ytyyh�n Alheidin toki varoittaa
h�nt�, k�ske� h�nt� poistumaan, muutenhan voisi vieras vartoa liian
kauvan ja tulla huomatuksi. Se olisi h�nelle varmaksi kuolemaksi.
Verkkaisin askelin astui Alheidi kaivoa kohden. Siell�p� seisoikin jo
muukalainen, tuo kookas ja ihana, s�ihkysilm�inen.
"Alheidi, ihanin, armahin aurinko! Miss� olisi maailmassa ket��n, jonka
kauneutta sinun rinnallasi voisi edes t�hteenk��n verrata!"
"Etk� tied�, muukalainen, ett� Ben Hamounin orjat surmaisivat sinut, jos
sinut t��lt� l�yt�isiv�t? Rienn� pois! Ainoastaan varoittaakseni sinua
tahdoin sinua tavata."
"Ihana Alheidi, joskin tuhat kuolemaa minua uhkaisi, en saata sinua
koskaan j�tt��. Minun t�ytyy saada sinut omakseni, minun t�ytyy
vapauttaa sinut, taikka kuolla puolestasi! Alheidi, s� taivaallinen,
mit� oletkaan muuta, kuin vanki, vaikka kahleesi ovat kullatut? Etk� el�
t��ll� teljettyn�, kuni vangittu vuorikauris, k�tkettyn�, kuni kaivoksen
syvyydess� timantti, tai simpukassa helmi? Tule, Alheidi, tule, ollos
vapaa! Tule morsiokseni, tule morsioksi Salik Sardar Khaanin, joka
er�maan aavikon vapaita heimoja hallitsee! Tied�tk�, saatatko edes
aavistaakaan, mit� vapaus on? Tied�tk�, miten sykkii syd�n kiit�ess�
tuulen vauhtiakin vinhemmin nuolennopealla ratsulla, joka tuntee
ratsastajan tahdon, ennenkuin h�n sit� edes merkill�k��n on ilmaissut?
Oletko n�hnyt miehi� verisess� ottelussa er�maan petojen kanssa? Ovatko
sinulle osottaneet suosiotansa ��rett�m�in aavikkojen asukkaat, ne,
jotka omistavat maailman, sill� heill� on hevosensa, keih��ns� ja
tikarinsa? Haluatko helmi� ja kalliita koristeita? Sana vain ja saat
sellaisia ylt�kyllin, vaikka ne olisivatkin noudettavat itse Persian
kuninkaan aarre-aitasta. Jos taas haluat kallis-arvoisia voiteita ja
pyh�� savua, niin kauppamatkueitten pelkurit pojat niit� sinulle verona
suuria m��ri� maksavat. Tahi tahdotko kauniita orjattaria? Maan
jaloimmat tytt�ret ry�stet��n sinulle palvelijoiksi. Tule, Alheidi!
Salik Sardar Khaan on vapaiden ruhtinas. H�n on halveksinut kaikkia
naisia ja rakastanut ainoastaan sankarit�it� ja sotaista kunniaa; mutta
Alheidi on voimakkaan voittanut. Tahdotko tulla orjattareksi jonkun
pelkurin Shahin, joka satojen joukosta sinut tuskin n�kee, tai tahdotko
tulla sankarin armaaksi, h�nen silm�ins� valoksi, syd�mens� vereksi,
el�m�ns� tuleksi? Tule Alheidi! Kuulitko laukauksen? Se oli merkki.
Uskolliset seuralaiseni rynt��v�t nyt salaman tavoin is�si taloon. El�
s�ik�hd�, armahin! Eiv�t he saa siell� mit��n vahingoittaa, eik�
ry�st��, ainoastaan k��nt�� huomiota sinne p�in, ett'ei kukaan
ajattelisi sinun vartioimistasi. Tule, Alheidi! Virkku varsani vartoo
sinua t��ll� ulkona. Pian kiid�mme vuoristoon, jossa joukko urhoollisia
seuralaisiani meit� odottaa. Meid�n on vain t�m� silm�nr�p�ys, ei muuta.
Joudu, tule, Alheidi!"
Previous Page
| Next Page
|
|