|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 8
Y�t ja p�iv�t valvoi Kalmatar nuorukaisen vieress� t�m�n nukkuessa.
Ummistuneita silmi� h�n yh�ti lemmell� katseli ja kalpealle poskellensa
levisi vienon rusohohteen vivahdus. Mutta nuorukainen her�si ja tuulosen
lailla pakeni poloinen pois. Ja taas lauloi Manalan neito:
"Jospa oisin sirkku pieni
Jota armas kuuntelevi!
Oisin edes kukka vieno,
Jonka taittoi kullan k�si!
Tuulahduksena jos saisin
Poskiansa virvoitella,
Valoisa ois kohtaloni.
Luoja lempe�, mun salli
Lumihiuteheksi tulla
Suortuvilla sulavaksi!
Tahi kuplaseksi vainen
K�sill�ns� haihtuvaksi!
Taikka mullan tuhkaseksi
Jota asteleisi armas!"
Aika kului edelleen. Sairas parani ja l�hti niin er��n� p�iv�n�
morsiamensa vanhempain luo ja sanoi: "Antakaa mulle neito, vied�kseni
h�net vaimokseni kotiini." Mutta neitosen �iti vastasi: "Ken nopsan
hirven kytke� tahtoo, ei pid� viipy�. Ken kiit�v�� koskenkuohua
tavottaa, ei saa odottaa. Hirve� nopsempi, kosken vett� h�ilyv�mpi on
neidon mieli. Tyhj�n pes�n tapaa vitkastelija. Reipasta nuorukaista,
eik� kalpeata sairasta, rakastaa neidon syd�n ja pois kera rikkaan
kosijan l�hti h�n etel��n."
Nuorukainen ei sanonut sanaakaan, mutta kultaiset kihlat k�dess�
musertuivat muruiksi, jotka tunkeutuivat k�teen h�nen astuessaan ulos
ovesta palataksensa kotia. H�n ei sit� huomannut.
Nuorukaisen rinnalla asteli Kalmatar, kalpea neiti. H�n vilvoitti
hehkuvaa poskea, h�n laski k�tens� nuorukaisen syd�melle ja tyynnytti
sen tuimaa, tulista tykint��. Nuorukainen heitt�ytyi alas nurmikolle.
Viel� viipyi h�nen vieress��n Kalmatar. H�n seurasi onnetonta ilomielin,
sill� t�m� ei h�nt� nyt karkoittanut, mutta voi, siksi vaan, ett'ei
h�nt� huomannut.
Hiljemmin hy�kyi vilvoittunut veri nuorukaisen suonissa, helpotti jo
hehkuva poltto syd�men, vaimeni silm�nkin vihainen vimma Tuonen neitosen
hoitaessa. Mutta silloin her�sikin nuorukainen tajuamaan ulkomaailmaa ja
huusi harmistuneena: "Poistu, peikko! Miksi minua vainoot?" Ja usvana
haihtui neidon haamu pois.
Mutta synk�ss� hongikossa keski-y�n myrskyss� lauloi Kalmatar:
"Peit�, y�hyt, Kalman tytt�,
Ett'ei silm� h�nt� keksi!
Riehu rajusiivin, myrsky,
��nt� ett'ei kuulis korva!
Sakene, oi synkk� mets�,
Jott'ei jalka luokses l�yd�!
K�tke helmahasi raukka,
Toivoton mi yksin onpi!
El�m�ss�, kuolossakin
Kaikilla on toivo viel�.
Tuonen tytti tuiretuinen
Toivoa ei tunnekkana!
Mutta l�nnest� tuli kansanjoukkoja yli meren. Tulella ja miekalla he
maata h�vittiv�t, vajottivat maahan jumalien alttarit ja pyh�k�t. Ja
_yhten� miehen�_ nousivat Suomen nuorukaiset muukalaisia vastustamaan ja
Suomen joukkoja johti Kalmattaren lemmikki.
Vaan valtavana vy�ryi vierasten virta Suomen joukkoja vastaan, yh�
etemm�ksi tunkeutuivat muukalaiset. Ja Suomen nuorukaiset kaatuivat,
kuin kaatuu honka kirveen-iskusta, sill� heid�n jumaliensa valta oli
kukistettu ja Voimakas Jumala taisteli muukalaisten puolesta.
Kalmattaren nuorukainen seisoi viel� yksin pystyss� kaatuneen joukon
keskell�, mutta silloin lensi siivek�s nuoli h�nen syd�meens�. H�n
kaatui, miekkojen melske vaikeni, taistelutanner j�i autioksi. Mutta
kaatuneen vieress� seisoi Kalmatar. Kuolon tytt� ei voinut kaatunutta
el�hytt��.
Katso, silloin ilmestyi �iselle tantereelle ylev� olento. Korkeutta
tavoitti voimakas p��, jolta hopealta hohtavain suortuvain viljava vuo
aaltoili. Hiljaa h�ilyiv�t viitan valkeat poimut �isess� tuulessa.
Vakavuus asui ylev�ll� otsalla, mutta lempe�lt�, vaikka samalla
vakavalta, n�ytti kauniisti kaareva, tuuhean parran ymp�r�im� suu.
Previous Page
| Next Page
|
|