|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 7
Mutta silloin kuului kantelon kielilt� s�vel. Vieno tuulahdus v�r�hytti
valjua vett�, laulu kajahti, sointuivat sanat. Kalmattaren venho
pys�htyi. Tuoni ei pys�htynyt, riensi vaan yht� menoansa eteenp�in.
"Liian on my�h�ist�, vanha laulaja," huusi Kalmatar rannalta. "Ei Tuoni
tempaamaansa saalista takaisin anna. Jouduta lauttaasi. Manalasta ei
kenk��n palaja."
Mutta t�ytel�isemp�n� kaikui laulu, voimakkaampina soivat sanat. Sanan
valta voitti raudan vallan. Voimatonna hervahti Tuonen saalista kohden
ojennettu k�si. Nuorukainen aukaisi silm�ns�.
Uhkaavana kajahti h�m�r�ss� Kalman ��ni: "Haa, vanhus siell� ylh��ll�,
viel�k� loitsujasi luet? Kohta on kuitenkin valtasi lopussa."
Mutta venhossa istui Kalmatar. H�n katseli v�r�ht�m�tt� nuorukaista.
S�velten soidessa kirkastui v�hitellen katse, silm�st� vier�hti kyynel,
ensimm�inen sielt� kiertynyt.
Taaskin kaikui Kalman ��ni uhkaavana pime�ss�: "Kalmatar, sin� �itisi
nuorin, mene, seuraa paennutta saalista ulos maailmaan, kiinnitt�y h�nen
kupeeseensa, ime veri haavastansa, voima lihaksistansa. Tuo emosi kotiin
takaisin ry�stetty saalis. Ei el�m� saa kuolemaa voittaa! Kalmatar,
mene!"
Her��v�n nuorukaisen vieress� seisoi Kalmatar, kuni niityll� �inen sumu.
Nyt kohotti nuori sotilas p��t�ns� ja syleillen h�nt� seisoi Kalmatar,
iloiten siit�, ett� saisi vied� h�net kotiin asuntoonsa. Mutta silloin
huusi nuorukainen: "V�isty, aave inhottava, maadu maahan maan hyv�ksi,
jos s� sielt� tullut lienet, tahi ilmahan asetu, kotis kurja jos on
siell�, tahi vaipuos vetehen, kalojen jos sisko lienet, tyt�r mustien
murien."
Kamalan katseen loi Kalmatar nuorukaiseen, mutta h�nt� katsellessaan
kiertyi taaskin kyynel h�nelle silm��n ja kuni laskehtiva sumu, kuni
h��m�itt�v� varjo haihtui h�n pois.
Mutta omassa kodissaan uhkeassa Hamilassa lep�si kalpea nuorukainen
vuoteellansa. Vieress� istui �iti ja siveli haavoitettua hiljaa
ihmevoiteella ja sitoi hienoja siteit� haavoille.
Loitompana seisoi rikas tytt�, joka oli luvannut tulla haavoitetun
morsioksi, mutta h�n ei puhunut mit��n, seisoi vaan ovella katsellen
huoneeseen. Silloin suhahti viile� tuulahdus ovesta h�nen vieress��n ja
samassa seisoi Kalmatar haavoittuneen vieress�. Kauhistuneena per�ytyi
nuori morsian ja kaatui tunnottomana kartanolle. Sairas tahtoi nousta
h�nt� auttamaan, mutta �iti asetti h�net varovasti takaisin vuoteelle ja
voimakas nuorukainen lep�si siin� kuin lapsi, �idin rient�ess�
taintunutta auttamaan.
Mutta hiljaa kuiskasi Kalmatar: "Suudelman jos huulillesi soisin, olisit
omani, mutta, oi, emoni kartanoissa, joissa kadotus ja h�vitys
asustavat. Rakkaus on el�m��. -- Miksi lempisi kuolon neito? Suo vain
joskus seisoani vuoteesi vieress�, joskus n�hd� sinut onnellisena
rinnalla sen, jonka syd�mess� l�mmin veri ja ehk� l�mmin rakkauskin
asuu, mutta joka ei kuitenkaan saata sua rakastaa kuin min�. El� ty�nn�
poloista pois el�m�st�, valosta, luotasi!" Ja Kalmatar painoi kalpean
otsansa ristiss�-olevia k�si�ns� vastaan nuorukaisen edess�, joka
kammolla katseli h�nt� ja k�ski h�nt� poistumaan.
Taas vilahtikin Kalmatar pois. Ainoastaan tiedottoman tyt�n vieress�
viiv�hti, silitti lempe�sti kylmill� k�sill��n kultaisia kiharoita ja
laski k�tens� h�nen otsalleen. Mutta kun neito silm�ns� aukaisi, hiipi
poloinen huoaten pois.
Puron reunalla istui sitten Kalmatar ja lauloi hiljaa itseksens�:
"Kalmatar, oi, kaukomieli,
Miksi l�mp�� s� etsit,
L�mp�� ja iloisuutta?
Riemuako emollasi
Tuonelassa tummaisessa?
Riemuako siskoillasi
Manan mustissa majoissa?
Riemua en etsikk�n�,
Etsin l�mm�n pisaraista
Pient�, kuin on syd�mess�
P��skyn, linnun pienemm�nkin,
Kukan hennoimmankin syiss�,
Tomuhiukan helmasessa.
Valon s�dett� m� etsin,
Kipunaista himme�t�,
Pienoista, kuin perhon silm�.
Mut on l�mp�� vain h�ll�.
H�n on yksin valo, ilo,
H�n, mi sinut, raukka, hylk�s!
Tainnu, tainnu, Tuonen neito,
Valhe-unta �ll�s n�hk�!"
Previous Page
| Next Page
|
|