Kuvauksia ja unelmia by Fredrika Runeberg


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 25

Pystyyn karkasivat kaikki miehet ja tempasivat aseensa. Korallin'
katseesta pelj�styneen� oli nuori Eedit ik��nkuin suojaa etsien
painautunut aivan likelle Hildredi�. Saksilaistytt� ei viel� ymm�rt�nyt
yl�nk�maan kielt�. H�n oli ainoastaan n�hnyt, vaan ei k�sitt�nyt, mit�
vasta oli tapahtunut. Nyt katsoi h�n yl�s Hildrediin, mutta n�hdess��n
t�m�n j�yk�sti h�nt� silm�ilev�n, v�istyi h�n, mieli synkk�n� tiet�m�tt�
oikeastaan miksi, kauvemmaksi h�nest� ja koetti kiinnitt�� huomiotaan
miesten sotaleikkeihin.

Viel� kauvan istui Hildred kalpeana, kuvapatsaantapaisena, mutta viimein
virkkoi h�n kolkosti: "Haa, tiesin sen jo kauvan sitten, tunsin sen niin
olevan, vaikka en tahtonut sis�llist� ��nt� uskoa! Mutta tiet�j�n
sanoissa kuvastuu tulevaisuus. H�nen silm�ns� n�kee viel�
kasvattitytt�ren kunnia-istuimella Korallin' rinnalla; mutta sis�inen
silm� n�kee siin� jo saksilaisten tyt�n. Haa, minun t�ytyy saada apua!"

Viel� s�teilee valossa Ben Lomondin huippu, laaksossa vallitsee y�. Yli
Loch Lomondin pinnan pauhaa mylviv� myrsky ja viskaa vaahtop�it� kohti
jyrkk�n� vedest� kohoavaa, autiota kalliota. Ei, ei autiota,
kallionlouhikossa asuu siell� Norna vanhus, veden ja tulen ja ilman
mahtava valtijatar.

Yksin�inen venonen taistelee j�rven vihaisia vaahtoharjoja vastaan. Ken
on se uskalijas, joka ei myrsky� ja y�t� pelk��? P��llik�n vaimo, h�nk�
se on, joka tukka liehuvana tuulessa ja vaatteet vihurin vallassa
taistelee vastaan myrsky� ja sadetta, joka nyt alkaa virrata alas?

"Norna avaa, avaa Hildredille, p��llik�n vaimolle!"

Kuorimattomista hirsist� veistetty ovi ty�nnettiin syrj��n ja ulos
luolan ulkoholviin astui Norna. R�iskyv� soihtu h�nen k�dess��n paloi
kirkkaasti ja singahutti s�keni� laajalle ymp�r�iv��n y�h�n, joka nyt
vaippana laskeusi yli tienoon. Kelohonka Ben Lomondin kukkulalla
h��m�itti vaan h�m�r�sti en�� vasten pilvist� taivasta. Mutta kirkkaasti
valaisi soihtu Nornan kookasta vartta h�nen siin� seisoessaan ja
k�denviittauksella tervehtiess��n heimonsa p��llik�n puolisoa ja
pyyt�ess��n h�nt� k�ym��n sis�lle.

Hildred astui sis�lle. Vesi virtasi h�nen hiuksistaan ja vaatteistaan.
H�n ei sit� huomannut.

"Norna, sin� olet mahtava. P��llikk�si vaimo rukoilee sinulta apua."

Norna hymyili omituisen hurjasti.

"Rakastiko Korallin' vaimo sadetta ja myrsky�, koska ei liikkeelle
l�htiess��n k�skenyt niit� tyyntym��n?"

"Myrsky�, sadetta? V�h�t niist�! Aseta myrsky ihmisrinnassa, Norna! Se
se taitoa kysyy!"

"Onhan Hildred ylpe�. Eik� h�n kykene asettamaan myrsky� niin pieness�
lammikossa, kuin on ihmissyd�men veri? Mit� Hildred Nornalta pyyt��?"

"Norna, kuule minua! Er�s heimomme lapsi, Korallin' sukulaisia, meni
naimisiin alamaan pojan, Saksilaisen kanssa ja muutti puolisonsa kera
t�m�n kotiin, jossa h�n my�s synnytti lapsen. Joku aika sitten kuolivat
is� ja �iti ja Korallin otti huostaansa turvattoman tyt�n, jonka
suonissa heimon veri virtaa. Korallin toi tyt�n taloonsa ja siit� saakka
on t�m� siell� oleskellut. Alamaan tyt�n kultakutrit, h�nen
mairittelunsa ja kuutamosilm�ns� ovat Korallin' lumonneet. Saksilaisten
hento tytt�, joka ei taida muuta, kuin kamarissa neulan kanssa leikki�,
on voimakkaan velhonnut. Norna on mahtava, sin� hallitset luonnonvoimia.
Poista Korallinia kiehtova lumous, karkoita saksilaistytt�!"

"Onko Hildred miehens� syd�nt� tutkinut?"

"Kauvan olen mielistelev�n, hennon tyt�n liehakoimista pelj�nnyt. T�n��n
sain varmuuden. Dougal, tulevaisien-tiet�j�, on n�hnyt h�net Korallin'
vaimona."

"Eik� Hildred ole kuolevainen?"

"Olen, kuolevainen olen, niin, ja j�ljest�ni on ehk� toinen tuleva
Korallin' vaimoksi. Toinen on omistava h�nen syd�mens�, toinen on tuleva
h�nen lastensa �idiksi. H�n on unhoittava Hildredin ja toinen on jakava
h�nen kunniansa ja istuva h�nen rinnallansa. Haa, ja Eakin, poikani,
pienoiseni, h�n joutuu �iditt�m�ksi ja emintim�n silm� on kadehtien
katseleva Korallin' esikoista! Mutta, vaikka niinkin k�visi, kunhan ei
siksi tule t�m� Eedit, t�m� saksilaisnukke, t�m� heikko korsi, joka jo
miekan-hel�hdyksen kuultuansa katkeaa! Yl�nk�maan p��llik�n puoliso ei
saa olla heikko, h�nen tulee siet�� aseenkalskeen kuulemista, eik� pid�
verenvuodatusta pelj�t�. Aurinko ei saa vuoteessa tavata h�nt�, suuren
talon hoitajata, satojen muonanjakajata. Saksilaisten tytt� lep��
hemmoteltuna patjoillansa ja palvelijattaret h�vitt�v�t kokoamani
runsaat varastot. Loppuiko konsa tartanikangas Hildredin kammioista,
vaikka miehist� viisikymment� olisi pukuja tarvinnut? Saksilaisten tytt�
on kehr��misen asemesta oppinut kirjasta lukemaan, kankaankudonnan
sijasta kyn�ll� kirjoittamaan. Norna, neuvo minua poistamaan Korallinia
kietova lumous!"

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 2:34