Kuvauksia ja unelmia by Fredrika Runeberg


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 24

Reeka l�hti. Kun aurinko vaipui mereen ja Savinan ruusut taivaankannella
heloittivat, palasi h�n. Mutta Amulamela ei ruusuja n�hnyt. H�n istui
yh� viel� hievahtamatta paikallaan. Reeka astui sis�lle. Amulamela nousi
kantamaan sis�lle puita ja vett� ja suorittamaan ilta-askareensa.

Aamu valkeni. Reeka nousi. H�n pukeutui poisl�ht�� varten. Amulamela
astui h�nen luoksensa. "Kiitos, Reeka! Olet ollut mulle hyv�,
yst�v�llisempi, kuin kukaan muu naistansa kohtaan. Et ole minua
halveksinut, vaikka olen ollut vaimosi vaan, niin, oletpa toisinaan
suonut minun istua vieress�sikin karhuntaljalla. Voisit, kuten niin moni
muu, ottaa vaimosi mukaasi toimittamaan palveluksen raskaimmat ty�t.
Olet hyv�, Reeka, kiitos! Niin onnellinen, kuin min�, ei ole viel�
ainoakaan nainen ollut."

Reeka l�hti.

Ei ollut kuu monasti valoansa vaihtanut, kun Amulamelan n�htiin
l�hestyv�n Tummen kes�-asuntoa. Reeka oli juuri k�ynyt vuorilla j��t�
noutamassa, nyt seisoi h�n polttopuita pilkkomassa.

"Reeka, lapsi nukkuu. Se ei en�� her�j�."

Reeka iski muutamia kertoja per�kk�in kiivaasti jo halkaistuun puuhun.
Kotvasen kuluttua sanoi Amulamela: "Palvelus-aikasi on pitk�. Shahi on
kaunis, h�nen is�ns� on rikas. Raskaaksi k�y Reekalle pitk� palvelus,
Amulamelan helma on tyhj�, lapsi ei h�nt� kaipaa."

Viel� ei ole vuosi umpeen kulunut ja jo juodaan Reekan ja Shahin h�it�.
Eik� Tumme tytt�rest��n pitemp�� palvelus-aikaa vaatinut? Niink�
v�h�-arvoinen h�n oli? Ei. Mutta Tumme ei voinut pitk�� palvelusaikaa
vaatia, sill� h�nt� oli palvellut kaksi. Amulamela oli Reekan kanssa
palvellut Shahin t�hden.




HILDRED.


"Laulujen Klenmor, laula, anna soida s�velten harpunkielilt�! Virit�
virsi sankarit�ist�, sodan verisest�, huumaavasta leikist�! Anna soiton
kajahtaa, "kuin kilvill� kalvankalske"; mutta laula my�skin kauneuden
kiitosta, anna lauhtua laulun, kuin lauhtun illan lempe� kaiku tyyneyden
Loch Lomondin vesill� vallitessa, kun miekanmittel�n melskekin hempe�n�
ja hyv�illen Ben Lomondin kalliolta kajahtaa, kuin loiskina lempe�n
laineen."

Mielihyv�ll� kosketti p��llik�n puhuessa Klenmor harpun kieli� ja
vuorivirran lailla kohisivat kuohuvana koskena s�velet. Mutta nopeasti
nousi pystyyn mies p��llik�n vierest�, jossa oli istunut paljon ylemp�n�
vasalleja, viel�kin ylemp�n� palvelijoita p�yd�n alap��ss�. Se oli
Dougal, Hildredin kasvatti-is�, tulevaisien-tiet�j�. Esiin astui h�n
laulajan luo, tempasi huotrasta tikarinsa ja sivalsi sill� kielet
poikki, jotta ne katkenneina kimakasti valittaen hajalleen kimposivat.
Kuin y�n pilvist� salama, sinkosi katse p��llik�n silm�st�. "Dougal,
entinen urosty� kuluu, riit� ei kilveksi hetken pahalleteolle. --
Tuokion s�il� helposti tulevaisuussilm�n sammuttaa. Mene!"

Korkealle kohotti Dougal harmaan p��ns� ja sanoi: "Ei koskaan pid�
Eakinin tyt�r kuulla laulua, jossa ylistet��n sen kauneutta, joka h�nen
j�lkeens� kerran on istuva Korallin' rinnalla p��llik�n puolison
paikalla. Korallin' kalpa vanhan Dougalin l�vist�k��n, h�n taitaa kyll�
kuolla."

Tuokion seisoi h�n paikoillaan ja poistui sitten verkalleen salista.

Kalpeana ja j�ykk�n� kuin kuvapatsas istui ylpe� Hildred, Korallin'
puoliso, sysimustat silm�t vaan leimusivat.

Mutta p��llikk� itse istautui j�lleen, tarttui viini� kukkurallaan
olevaan hopeamaljaan ja tyhjensi sen kiivaasti yhdess� henk�yksess�,
t�ytti sen uudelleen ja ojensi sen laulajalle sanoen: "Juo, Klenmor,
juo! Anna viinin viritt�� laulun tulta! K�tke malja, lohduttakoon sen
hopea sinua kielten hopean kadottamisesta!"

Laulajan synkk� katse kirkastui, mutta laulua is�nn�n antelijaisuuden
kiitokseksi ei h�n laulajan tavoin voinut viritt��, sill� katkenneet
olivat kantelon kielet. Ja nyt nousi Korallin ja sanoi: "Yl�s, nuolet ja
jouset! Rient�k��mme! Joka ampuu tuon patsaaseen kiinnitetyn kilven
puhki, saa mainion jahtitorven palkakseen."

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 0:26