|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 26
"Huomenna tulee Norna p��llik�n taloon."
Norna viskasi muutamia luolan kolkassa hehkuvia kek�leit� kokoon ja
heitti niille lis�� risuja, jotka leimahtivat tuleen. Savu tuprusi
luolan holvikattoa kohden ja katosi n�kym�tt�mist� raoista ulko-ilmaan.
"Tuli on l�mmin Nornan luolassa, kuin p��llik�nkin salissa. El� l�hde
viel�, kuule myrsky�, kuule sadetta! Norna ei niit� pelk��; h�n asuu
sateessa, h�nt� kantaa myrsky. Mutta n�m� vallat eiv�t maan valtijaita
kumarra. El� viel� l�hde, poski on kalvas, k�si vapisee."
"Huomenna," virkkoi Hildred, vastaamatta Nornan kutsuun.
"Huomenna, vaikka tuuli, aalto ja pilvet sit� vastaan asettuisivat!"
Ja Norna tuli, mutta kuumeessa ja houreissa makasi Hildred. H�n sanoi:
"Norna, kohta kuolen, sit� mylvi mulle myrsky, sit� sohisi mulle sade
tunkeutuessaan l�vitseni ja hyydytt�ess��n vereni j��ksi, sit� aallot
vaahdoten venheen laitaan kohisivat. Minun t�ytyy kuolla, mutta h�nen
t�ytyy minua seurata, h�nen t�ytyy my�skin kuolla. Anna mulle tuo
tikari, sukkelaan! H�nen t�ytyy kuolla!"
Kiivaasti tempasi Hildred tikarin, mutta viskasi sen sitten kauvas
luotansa: "Ei, ei sent��n kuolla! H�n on niin hento. En tahdo heikkoa
sortaa. El�k��n h�n, kunhan ei tavota sit�, mik� on minun, minun
ijankaikkisuudessakin! Poistakoon h�n lumouksen, johon h�n Korallin'
kietoo."
Kotvasen lep�si Hildred ��neti, mutta puhui sitten taas matalalla,
hillityll� ��nell�: "Norna, minun t�ytyy kuolla, mutta en sit� voi,
ell'en tied�, ett'ei t�m� saksilaistytt� milloinkaan tule Korallin'
vaimoksi, ei milloinkaan lapseni �idiksi!"
Pystyyn kohosi Hildredin kalpea, tuijottava haamu ja sanoi kumeasti:
"Jos Eedit tulee Korallin' vaimoksi, niin t�ytyy minun kostaa.
Sielussani palaa tuli, se on vihan liekki, se ei sammua saata. Valtasi
nimess�, Norna, tulta ja vett� vallitsevain voimain nimess� manaan
sinua: anna mulle koston keinoja!"
Ik��nkuin manauksen masentamalla vaipui Norna vavisten kokoon. H�n
vastasi ankaralla ponnistuksella: "Haa, minun t�ytyy totella, kuoleva
hallitsee minut, ei ihminen en��, eik� viel� henki!"
"Kiiruhda, Norna, kohta on liian my�h�ist�! Mit� saa aikaan kuolleen
viha, joka viel� haudassakin el��?"
Pystyyn nousi Norna, kalpeana, kuin kuollut. H�nen silm�ns� tuijottivat,
hiukset n�yttiv�t nousevan pystyyn ja k�si ojennettuna seisoi h�n puhuen
ik��nkuin pelokkaasti, kuin h�nen olisi ollut pakko lausua sanat:
"Eeditin tultua Korallin' vaimoksi on h�n kolme kertaa vallassasi,
silm�nr�p�yksen joka kerralla. Kerran joka kev�t, p�iv�n valjetessa kuun
juuri t�ydeksi tultua, p�iv�n ja y�n tasaannuttua kev��ll�. Jos sulle
onnistuu sill� hetkell� tavata h�net nukkumassa, on h�n vallassasi.
Mutta hengen lakeja ei kukaan rankaisematta riko. Ell'ei teko silloin
ole suoritettu, niin ei sulla en��n ole pelastusta sammumattoman vihan
kuluttavasta tulesta. Hildred, Hildred, valitse rakkaus, el� vihaa
valitse! Se kalvaa, se polttaa ijankaikkisesti! Anna vihan sammua
rakkauteen!"
Valitushuutoja kaikuu yli Loch Lomondin vesien. Itkua ja?? parkumisen
kaiku kajahtaa Ben Lomondin rotkoista. Mink�t�hden itkev�t heimon vanhat
vaimot, mink�t�hden valitushuutoja kajahtaa? Korallin' ylpe� puoliso on
kuollut, h�nt� viel� kerran kunnioitetaan, ennenkuin ruumiinsa multaan
k�tket��n. Valvojaisia vietet��n, itkij�t siell� kuolonvalitusta
itkev�t.
* * * * *
Kauvan laulavat runoniekat laulua Hildred ylpe�st� ja Eedit soreasta. Ja
yl�nk�maan tyt�t laulavat laulua siit�, kuinka rakkaus kuitenkin vihan
voittaa.
Runoilijat laulavat ja yl�nk�maan immet laulavat, ett'ei Hildred ylpe�
saanut rauhaa haudassansa. Viha pakoitti h�nt� harhailemaan, kuin
tuulessa syksyinen pilvi.
"Ensimm�isen� vuonna," niin laulavat he, "kuun ensi kerran t�ydeksi
tultua, koittehen ensi s�teen taivaanrannalla kimmelt�ess�, tapasi
Hildredin harhaileva henki Eeditin ty�ss� ahkerain neitojensa etup��ss�
ja kahta vertaa suurempi viha syd�mess� riensi h�n pois harhailemaan
viel� vuoden."
Previous Page
| Next Page
|
|