|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
"Nytp� vanha V�in�m�inen
Tupasesta tuhman lauloi,
Kielipalkun suohon suisti,
Somerohon kutsuttaman."
Ja silloin kohahti suostumussohina tuvan lavitsoita pitkin. Vihoissansa
poistui ristin mies, sanoen: "Voi teit�, te pakanat! Onnettomuus on
teid�t musertava ja viel� te nyt hylk��m��nne kasteen armoa kerran
kerj��tte!"
Pitk� aika oli kulunut ja Saimaanniemen suku oli viimeinkin joutunut
melkein h�vi��n. Taukoomattomat taistelut olivat sit� v�hitellen
kuluttaneet. Siell� istui nyt takan ��ress� j�ljell� ainoastaan kolme
ij�k�st� veljest�, kolme harmaapartaista vartijaa. Kaikki heid�n
poikansa olivat kaatuneet, paitsi nuorin, Saivo, ja h�nen kuudessa
reippaassa pojassaan yleni nyt Saimaanniemen suvun toivo.
Mutta Saivo oli l�htenyt mets��n opettamaan vanhempia poikiansa
taistelemaan mets�n kuningasta vastaan ja kotona takan ��ress� istuivat
nyt nuo kolme hallipartaa ja Saivon vaimo, Ylpyt�r, nuorempain lasten
kanssa. Silloin astui taas sis�lle ristin mies, tervehti uhkaavin sanoin
ja lausui: "Vanhat pakanat haudan partaalla, pelastakaa sielunne
kadotuksesta! Nuori nainen, kuuden pojan �iti, pelasta poikaisi sielut!
Suostukaa pyh��n kasteeseen ja Ristiinnaulitun merkkiin! Ettek� ole
n�hneet, miten teit� kirous seuraa! Miehenne ovat kuolleet, ainoastaan
vanhuksia ja lapsia on j�ljell�. N�yrtyk�� Herran rankaisevan k�den
alle!"
Silloin suuttuivat ukot uunin vieress� ja Ylpyt�r kavahti pystyyn ja
sanoi: "Laittau matkoihisi mies! Ei jauha taikasi Ylpytt�ren syd�nt�
jauhoksi, mahtavampaa sen silloin olla pit�isi! Mene, etteiv�t Saivon
pienet lapset sinua pois kantaisi!" Ja ristin mies meni, mutta h�nen
sanansa eiv�t olleet lempeyden sanoja, vaan vihan ja kirouksen.
Viel� asui hajallaan metsien syvyydess�, kankaiden ja j�rvien takana
miehi�, jotka eiv�t olleet vieraan vallan alle taipuneet. Toisinaan, kun
eiv�t en�� muuta voineet, olivat he alistuvinaan muukalaisten ikeen
alle, mutta nousivat taas kapinaan, milloin siell�, milloin t��ll�.
Mutta Saivo sanoi: "Ei yksityinen helposti karhuakaan kaada, saati
sitten vihollista. Useat saattavat voittaa, miss� yksityinen kaatuu." Ja
h�n j�tti kodin Ylpytt�ren ja lasten huostaan ja samosi kautta
syd�nmaitten ja metsien kehoittamaan kaikkia Suomen heimosta viel�
j�ljell� olevia, niin H�m�l�isi�, kuin Karjalaisia ja oman heimonsa
miehi�, nousemaan aseihin yhteist� vihollista vastaan.
Mutta Ruotsalaiset ottivat Saivon vangiksi, sanoivat h�nt� kavaltajaksi
ja surmasivat h�net. Ja Ylpyt�r l�hetti ulos vanhimman poikansa ja
sanoi: "Mene Ruotsalaisten luo, opi heid�n temppunsa, ett� voisit heid�t
voittaa ja is�si ty�n t�ytt��! Opi is�nmaasi pelastajaksi ja is�si
kostajaksi!"
Poika l�hti. Mutta vuosi vieri, eik� h�nt� kuulunut. Ja Ylpyt�r sanoi
toiselle pojallensa: "Mene Ruotsalaisten luo, opi heid�n temppunsa,
jotta voisit heid�t voittaa ja is�si ty�n t�ytt��! Opi is�nmaasi
pelastajaksi ja is�si kostajaksi!"
Poika l�hti. Mutta vieri vuosi, eik� h�nt� kuulunut. Ja Ylpyt�r sanoi
kolmannelle pojallensa samoin, kuin oli molemmille toisille sanonut.
Mutta vuosi kului ja tupaan astui taaskin ristin mies ja sanoi: "Nainen,
onko Herra sinua nyt kyllin koetellut? Miehesi ja molemmat vanhemmat
poikasi ovat kuolleet. Onko syd�mesi nyt n�yrtynyt?"
Vaan Ylpyt�r vastasi: "Houkkio! Siit�k� n�yrtyisi syd�meni, ett�
rakkaimpani ovat miehin� el�neet ja Suomenmaan puolesta kuolleet? _Nyt_
vasta saatan ylpeill�! Ja viel� el�� heid�n ty�ns� t�ytt�j�."
"Niin, h�n el��," ilkkui mies, "palvelijana kuninkaan hovissa, silkist�
ja kullasta kiilt�v�n� ritarina kuninkaan palveluksessa?"
"Valhetta puhuu viekkaan kieli," vastasi Ylpyt�r.
"Ell'et sanojani usko, niin katso silmill�si. Mutta viel� sortumuksen
p�iv� sinullekin koittaa, ylpe� nainen," sanoi mies ja poistui.
Mutta Ylpytt�ren syd�mess� polttivat h�nen sanansa. "Onko h�n, syd�meni
rakkain lapsi, tullut palvelijaksi Suomenmaan ry�st�j�n, h�nen, joka
surmaa Suomen sorean kielen ja kietoo kielens� kahleet yli Suomen kansan
ja Suomen syd�nten? Heid�n taikatemppunsa ovat rikkauksilla ja kullalla
nuorukaisen silm�t sokaisseet. Olihan leip��, joskin kovempaa, Suomenkin
maassa. Voi sit�, joka kullasta ja leiv�st� is�nmaansa my�pi! Kunnialla
ja loistollako he ovat h�nen silm�ns� h�ik�isseet! Vieraan palveluksessa
voitettu kunnia on, kuni vedess� vaahto, arvotonta kiiltoa vaan."
Previous Page
| Next Page
|
|