|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 20
Mutta kautta korpimaan seurasi yksin�inen nainen salaa heimon j�lki�.
H�n ei pelj�nnyt sarvillansa multaa rajusti puskevaa puhvelia, h�n ei
pelj�nnyt v�ijyv�� pantteria, vaan h�n pelk�si Vishtonnohin vihaa, jos
t�m� n�kisi h�nen olleen p��llik�n k�skylle tottelemattoman. Mutta
Oikameonna ei saattanut j��d� lasten luokse. K�ske vuorikaurista
pysym��n alallaan, kun sen karitsan ry�st�t, k�ske vuoripuron
py�rteeseen pudonnutta lehte� pys�htym��n, k�ske vaimoa j��m��n
paikoilleen, kun h�n on miehest�ns� erotettu.
Hiljaa hiipi Oikameonna y�ll� Vishtonnohin majan ymp�rill�. Siell�
havaitsi h�n haamun. Se oli p��llik�n nuori vaimo, joka levottomasti
tutkistellen seutua kuunteli. H�n ei ollut pettynyt. Muuan Mustajalkain
heimon soturi luikerteli heinikossa vakoilemassa. H�n huomasi nuoren
vaimon ja keih�s oli lent�m�isill��n h�nen k�dest��n. Mutta silloin
sattui h�neen nuoli, keih�s vaipui alas ja kosketti vain keve�sti nuorta
vaimoa jalkaan.
Mist� tuli nuoli yksin�isess� y�ss�? Sen tiesi Oikameonna yksin. Mutta
Vishtonnohin nuori vaimo vaipui maahan. Oliko keih�s myrkytetty?
El� kuihdu, nuori mets�kukka, syv�sti surisi Vishtonnoh, kovasti k�rsisi
p��llikk�! El� kuole, kaunoinen, ei Vishtonnohin pid� k�rsim�n.
Oikameonna taitaa auttaa.
Mutta lapsi, jonka Oikameonna eilen synnytti mets�ss�, ken hentoa
hoitaa, jos Oikameonna nuoren naisen haavan myrkyst� kalpenee? Ken
pojalle kukkia poimii, ken h�nt� �idin silmill� katselee, jotta h�nest�
kasvaisi suuri soturi?
Vishtonnoh on katsova h�nt� is�n silmill�, nuori vaimo on poimiva
�iditt�m�lle kukkia, korpi on kasvattava pienoisen sotilaaksi.
Mutta ei kuollutkaan Oikameonna, myrkky oli heikkoa, h�n taintui vaan.
H�n eli kuin hiekalla taimi, kun ei sadepisaraakaan taivaasta tipahda.
Mutta Oikameonna oli voimakas, h�n nosti j�lleen p��ns�.
Katso, Lilameha, moni talvi on sen j�lkeen ketoja kuihduttanut, ja nyt
kantaa Oikameonna j�lleen seppelt�, sill� nyt kukoistaa Oikameonnan
syd�n j�lleen. Oikameonna se nyt taaskin Vishtonnohin maissin musertaa,
h�n se p��llik�n matot j�rjest��. H�nen poikansa, mets�n hento
lapsukainen, nyt uljas, kaunis nuorukainen se on, joka Vishtonnohin
rinnalla taistelussa seisoo. Oikameonna se on seuraava p��llikk��, kun
h�n kerran l�htee suuren hengen luokse runsaille mets�stysmaille
mets�st�m��n. Oikameonna se h�nt� siell� saa palvella ja valita h�nelle
uljaasta saaliista mehevimm�t palat.
Lilameha, s� nuori, somasti lep�� vanhankin suortuvilla seppel, kunhan
h�nen syd�mess�ns� ilo kukoistaa."
SUOMIVAIMO SAIMAANNIEMELL�.
Kauvan, kauvan aikaa, monta sataa vuotta sitten, kun Suomi ei viel�
ollut Ruotsin vallan alle joutunut, silloin seisoi niemell� Saimaan
rannalla muhkea talo ja siell� asui vanhaan Savonkansaan kuuluva suku,
ylpe� ja mahtava. Monta ottelua olivat t�m�n suvun miehet kest�neet
H�m�l�isi� ja Karjalaisia vastaan ja monta h�vitysretke� olivat he
tehneet aina kauvas Ven�j�n rajoille saakka. Mutta nyt oli toinen,
vaikeampi vihollinen noussut vastustettavaksi, nimitt�in Ruotsalaiset,
nuo ylpe�t, meren poikki tulleet. He taistelivat ristill� ja miekalla,
he taistelivat sanalla ja heid�n valtansa alle sortuivat v�hitellen
kaikki Suomen heimot. Mutta Saimaanniemen suku seisoi viel� vankkana, se
ei pelj�nnyt miekkaa, ei sanaa, eik� risti�.
Sata vuotta oli kulunut siit�, kuin Pyh� Piispa Henrik ensi kerran
Kristuksen nime� Suomen rannoilla saarnasi, mutta viel� eli ylpe�n
itsen�isen� Saimaan rannalla Saimaanniemen suku. Sinne eiv�t Ruotsin
kuninkaan voudit rohjenneet tulla veroa kiskomaan, sill� sinne
sellaisille asioille l�hteneet olivat saaneet syyt� yrityst�ns�
surkeasti katua, eik� kukaan uskaltanut ket��n Saimaanniemen v�est�
oikeuteen manata. Mutta niemen talossa istui suvun vanhin ja s��si lakia
ja ankaraa oikeutta omaistensa kesken.
Er��n� p�iv�n� astui tupaan muuan ristin mies ja saarnasi ristin-oppia
ylpe�lle v�elle siell� sis�ll�, joka istui mies toisensa rinnalla
nuorimman pojan h��pitoja viett�m�ss�. Ja runolaulajat lattian keskell�
lakkasivat hetkeksi laulustaan. K�si k�dess�, vaieten, kuuntelivat he ja
ihmetteliv�t, mit� t�st� mahtoi seurata. Mutta pian alkoi toinen heist�
kajahuttaa:
Previous Page
| Next Page
|
|