|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Ja Ylpyt�r j�tti kolme nuorinta poikaansa kotiin Saimaannient�
puolustamaan ja h�n sanoi: "Muistakaa sit� perint��, jonka olette
hoidettavaksenne saaneet! Viel� ei ole valloittajan jalka
Saimaanniemelle astunut. Mahtavan ajan vaatiessa t�ytyy lapsenkin olla
mies."
Ja Ylpyt�r tekeytyi ulkonaisesti n�yr�ksi ja l�hti ulos kansan
keskuuteen ja h�n etsi poikaansa. Ja h�n sai tiet�� t�m�n olevan Ruotsin
toisella rajalla taistelevain sotamiesten joukossa ja h�n l�hti h�nt�
sielt� asti etsim��n.
Mutta h�nen kulkiessaan joukosta toiseen poikaansa etsim��n, astui taas
h�nen eteens� ristin mies, se sama, joka oli h�nt� kotituvassa uhannut.
Ja h�n sanoi: "Nainen, taivuta syd�mesi n�yryyteen: talosi on poltettu,
poikasi ovat kaikki kolme sit� puolustaessaan kaatuneet, eik� koko
suvustasi ole j�ljell� ket��n muuta, kuin kuninkaan hovissa palveleva,
syd�mens� ristin edess� n�yryytt�nyt poikasi."
"Kaatuneetko ovat kaikki? Nuorinko my�skin? El� toki viel� sula, syd�n,
elk�� viel� lauhtuko, j�ntereet, viel� t�ytyy eloa jatkaa! _Yksi_ on
ehk� viel� pelastettavissa." Ja h�n kiiruhti pois.
Taistelukent�ll� kuolleitten ja kuolevaisten keskell� tapasi Ylpyt�r
poikansa. H�nen hoitonsa her�tti kuolemaisillaan olevan tietoonsa.
"�itini! Sin�k� t��ll�?" sanoi h�n. "Kiitos! Katso, kuolen nuorena,
mutta kuoloni on ihana! Kuolenhan synnyinmaan puolesta!" Ja h�nen
silm�ns� sulkeutuivat ja h�n kuoli. Mutta Ylpyt�r lyyhistyi maahan.
"Haa, pettynyt raukka! Kuolit harhaluuloosi, kuolit valheen vankina. Jos
olisit kaatunut jalossa taistelussa n�it� vastaan, joiden joukossa nyt
sodit, niin olisi kuolosi ollut kaunis. Kuole, Ylpyt�r, el�m�si on
lopussa!"
Mutta viel� kerran l�hestyi ristin mies. H�n n�ki vaivaisen
maahanvaipuneen ja h�n sanoi: "Nyt, Ylpyt�r, olet murtunut. Tule minun
k�dest�ni vastaanottamaan hyvityst�!" Mutta Ylpyt�r sanoi: "Poistu, paha
noita, el�k� kuolemalle pyhitettyyn kajoa!"
Mutta yli kuolleitten tanteren liihoitti hiljaa hento haamu. Se oli
nuori, valkopukuinen tytt�, musta risti rinnalla. H�n oli syd�mess��n
ollut nuorukaisen morsian, mutta oli �itins� lupauksesta ristille
pyhitetty. H�n tuli kuolleen nuorukaisen luo, polvistui h�nen viereens�
ja rukoili hiljaisella ��nell�, mutta syd�mens� syvyydest�. Ja yh�
hartaammin ja hartaammin kaikui h�nen rukouksensa, koko h�nen sielunsa
n�ytti itsekielt�ymyksen� siihen sulautuvan ja nousevan Jumalan luokse.
Ja h�n huomasi maahanvaipuneen �idin ja vuodatti hellin sanoin syd�mens�
rukoukseen murtuneen puolesta. H�n rukoili lohtua ja selvyytt� sille,
joka ei viel� ollut valoa n�hnyt, ja k�rsiv�llisyytt� ja
itsens�kielt�v�� syd�nt�.
Ja Ylpytt�ren syd�n heltyi, h�n itki.
"Kiitos sulle, oi tytt�, s� lapsi vierahan maan, kasteesta Ylpytt�ren
elon-iltana! Suomen vanhan kansan luo l�htee Ylpyt�r. Anna lempe�n,
kauniin rukouksesi kaikua yli kuolevan!"
KAMTSHATKALAISEN VAIMO.
Eitel on rikas. H�n asuu puisessa talossa. Pitoja vietet��n. Karhunlihaa
keitet��n. Nuoret tanssivat karhuntanssia. Yh� useampia liittyy
tanssijoihin. Selk� kumarassa ja polvet koukussa matkivat he karhun
hissuttelevaa k�ynti� ja k�mpel�� kompuroimista. Tyt�t nauravat.
Vanhukset vilkastuvat. Ukot eiv�t en�� saata houkutusta vastustaa, hekin
yhtyv�t tanssiviin. Y� on jo joutumassa, kuumuus k�y tukehuttavaksi,
hylkeenrasva-lamppu savuaa, yh� innokkaampana jatkuu tanssi. Karhunliha
on keitetty. Tanssi taukoo. Eitel jakaa rasvan vierasten kesken. Liha
sy�d��n sitten. Eitel laulaa karhun p��n kunniaksi. H�n hyv�ilee sit�,
h�n puhuu sille yst�v�llisi� sanoja: "S� ihanainen, s� mets�n
kultamarja! Katso, miten hyv�n� sua pid�mme! Mene, kerro kumppaneillesi,
sukulaisillesi, kuinka sinua rakastamme! Pyyd� heit� tulemaan jurttaimme
l�heisyyteen! Pyyd� heit� mielell��n antautumaan k�siimme! El� suinkaan
luule meid�n sinut tappaneen! Eih�n toki! Kamtshatkalainen rakastaa
sinua, h�n tahtoo kietoa kukkia kiharoihisi. Ei. Kasakat, muukalaiset,
jotka ovat voittamaisillaan jalansijaa joukossamme ja saamaisillaan
ylivaltaa seassamme, he ne karhun surmaavat. Heid�n luokseen ei sinun
pid� suosiolla l�hte�. He ne ovat, jotka pakoittavat meit� sinua
surmaamaan. He haluavat saada taljasi."
Previous Page
| Next Page
|
|