|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 18
Samassa juoksi pitk�koipinen vaaksiainen siit� ohitse ja sanoi: "Kuinka
olet tyhm�! Pid� huolta omasta asiastasi ja anna toisten hoitaa omansa,"
ja sitten harppasi se tiehens� viel� pitemmill� askeleilla, kuin oli
tullutkaan. Mutta eip� seurannut pikku tuulahdus t�t� viisasta neuvoa,
vaan auttoi kuitenkin seuraavaa hy�nteist� ja seuraavaa kukkaa. Mutta
kautta laakson tohahti nyt tuulenpuuska ja sai aikaan hirmuisen
mullistuksen koko nurmivaltakunnassa. Satoja kukkia siirtyi asennostaan,
tuhansittain pieni� hy�nteisi� joutui kokonaan matkasuunnastaan
eksyksiin ja tuoksuvan kukkasen siemenen tempasi vihuri hirmuisessa
vauhdissaan pois.
"Hyi, tuota huimap��t�," sanoi tuulahdus noustessaan p�� py�r�ll�
pystyyn kuperkeikasta, jonka oli t�ytynyt tehd�. "Minneh�n nyt
siemeneni katosi?" Ja nyt, kun h�nell� ei ollut mit��n kannettavaa,
lehahti h�n lentoon niin korkealle, kuin suinkin jaksoi. Ja kas: tuolla
oli siemen. Se oli pudonnut tikulle juuri sille kunnaalle, jonne
tuulahdus oli aikonut sen vied�. Heti oli tuulahdus sen luona ja
l�yhytti sen tikulta alas multaan.
Mutta sill� v�lin oli jo tullut ilta ja tuulosemme oli leikist� ja
ty�st� v�synyt ja komean, hopeakoristeisen, sinisen lepokammion h�n
itsellens� keksi ja k�vi siihen nukkumaan, viel� naurahtaen
onnistuneelle retkellens�.
Mutta seuraava p�iv� oli niin kuuma ja niin tyyni, ett� kaikki
tuulahdukset nukkuivat koko p�iv�n. Ja sellaisia p�ivi� seurasi sitten
monta ja sill� v�lin satoi ja myrskysi niin, ett'eiv�t mitk��n pienet
tuulahdukset rohjenneet retkille l�hte�. Mutta muutamana p�iv�n� her�si
pieni tuulahduksemme siit�, ett� aurinko h�nt� paahtoi ja vilkaistessaan
yllens�, huomasi h�n olevansa katotta p��ns� p��ll�, sill� sinikello,
johon h�n oli k�ynyt nukkumaan, oli kuihtunut. Nyt l�hti h�n, iloisesti
siipi�ns� ravistaen, ulos maailmaan. Ja katso, ensimm�iseksi sattuivat
h�nen silm�ns� siihen kauniiseen, tuoksuvaan kukkaan, joka oli h�nen
siemenest�ns� kasvanut ja parhaillaan avasi ensimm�iset verholehtens� ja
levitti ensi tuoksunsa yli tienoon. Nyt ei ollut en��n aikaa
nukkumiseen. Nyt tuli kiire her�tt�� kaikki niill� seuduin nukkuvat
tuulahdukset suloisten tuoksujen kanssa leikkim��n ja niit� laaksoille
ja vuorille levitt�m��n. Ja hauska leikki siit� syntyi, uskokaa pois!
K�YNN�SKASVI.
Matkustaja toi vierailta mailta kaksi siement�. H�n antoi ne minulle,
mutta pelk�sin, ett'en oikein niiden hoitoa ymm�rt�isi ja menin
pyyt�m��n neuvoa naapuriltani, joka oli puutarhuri. H�n oli
lainpuustavin mies, ankara s��nt�jen noudattaja ja kaiken vapauden
vihaaja. H�nen puutarhassaan ei ollut hein�nkortta, puut seisoivat
tasaisiksi leikattuina suorissa riveiss�, py�ryl�iss�, kahdeksikoissa ja
neli�iss�, ei ainutkaan oksa uskaltanut pyrki� ulommas muita.
"Niist� tulee k�ynn�skasveja," sanoi h�n siemenist�ni. "Aseta ne nuorten
puiden viereen varjopuolelle."
"Varjopuolelleko?" kysyin kummastellen.
"Niin," sanoi h�n. "Niin niit� aina istutetaan, eik� muu kelpaa. Kyll�
k�ynn�s silt� puun lehtien lomitse valoa saa. Mit�p� se enemp��
tarvitsisikaan! Se saa el�� puun kustannuksella, ei se itsen�iseksi
kasviksi kelpaa. Sido ja k�yt� sit� m��r�ttyihin muotoihin ja kuoseihin,
sit� my�ten kuin se kasvaa, leikkaa pois kaikki ilmassa huojumaan
pyrkiv�t oksat ja saatpa n�hd�, kuinka kauniiksi ja
tarkoituksenmukaiseksi se tulee."
Minusta tuntui raskaalta k�ynn�kseni kohtalo, mutta tottelin miehen
neuvoa, sill� olihan h�n minua niin paljon viisaampi. Mutta istutin
kuitenkin vaan toisen siemenist�.
Se kasvoi, k�ynn�kseni lykk�si latvansa ylemm�s, min� k�ytin ja sidoin
sit�. Se ty�nsi varrestansa lienteit�, hentoja s�ikeit�, ik��nkuin
niill� tarttuakseen ja kiinty�kseen johonkin, mutta usein v��nnetty�ni,
muodostettuani ja sidottuani sit�, oli sattunut k��ntym��n ulosp�in
juuri se puoli, josta s�ikeiden tuli kasvaa ja niin h�ilyiv�t n�m�
tenhottomina ilmassa ja min� leikkasin ne pois.
Puun runko oli paikoittain rosoinen ja kyhmyinen. Kovaan k�ytetty
k�ynn�kseni tuli sellaisilta kohdin kulmikkaaksi, kummalliseksi ja
melkein kuin solmuiseksi. V�hitellen kasvoivat kuitenkin kalvakkaat
varret ylemm�ksi. Ne tunkeutuivat kavalasti useiden puun hienompain
oksain v�litse ja pakoittivat niit� v��ntym��n suunnastaan, toisia oksia
kietoivat ne kokoon ja takerruttivat toisiinsa ja puuni ja k�ynn�kseni
seisoivat nyt sotkeutuneina kummalliseksi olemukseksi, miss� tosin puu
oikeastaan n�ytti k�ynn�st� tukevan, mutta moni v�itti k�ynn�ksen
kuitenkin puuta hallitsevan. Pienet, kalpeat kukat koristivat kuitenkin
siell� t��ll� k�ynn�sraukkaani, mutta se n�ytti niin vinolta, niin
s�rm�iselt� ja luonnottomalta, ett� ajattelin: ei, k�ynn�s, sellainen ei
varmaankaan ollut olentosi oikea laatu.
Previous Page
| Next Page
|
|