|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
"No, miksip� mulla ei olisi siihen aikaa," sanoi Salik, hyp�hti hevosen
sel�st� ja ojensi Alheidille k�tens�, johon t�m� tarttui ja painoi sit�
syd�nt�ns� vastaan, sanoen: "J�� hyv�sti, Salik! Siunattu olkoon Allah
ja Profeetta, saan kuolla sinun luonasi! Viel� pyynt�, se on viimeinen.
Oi Salik, ota viel� kerran k�teni molempiin k�siisi ja purista sit�
yst�v�llisesti, kuten ennen oli tapasi tehd�."
Salik tarttui Alheidin umpinaiseen k�teen ja virkkoi hajamielisesti: "Ei
suinkaan haavasi niin vaarallisia ole. Kyll� kohta tulet kukoistavaksi
j�lleen. Min� ratsastan nyt edelt�k�sin kotiin."
Jo istui Salik ratsunsa sel�ss�. Alheidin p�� vaipui hervotonna
hiekkaan, yksi ainut veripisara kiertyi esille hentojen sormien lomasta
ja ratsun tuulenvauhdilla rient�ess� pois yli hiekka-aavikon, lep�si jo
Salik Sardar Khaanin kaunis vaimo vainajana vieress� er�maitten herran,
tiikerin.
Keit� ovat nuo, jotka naisten asuntoa l�hestyv�t, mit� kantavat he?
Kantavatko he koristuksia, vai kukkia, vaiko lahjoja ihanalle
morsiamelle h�nen h��p�iv�n�ns�? Mutta miksi ovat hitaat heid�n
askeleensa, miksi synk�t heid�n katseensa, miksi eiv�t he riemuitse? Oi,
eiv�t tuo he morsiolle koristeita, ei lahjoja, eik� kukkia, kuihtunutta
kukkaa vain kantavat, sit� kukkaa, joka oli kaunehin kaikista.
Mutta katso! Naisten asunnosta sy�ksee esiin vaalea, vieras tytt�.
Komeita koristeita kimaltelee h�nen hiuksissaan, mutta silmiss� v�lkkyy
kyyneleit�. H�n n�ytt�� kauhistuneena pakenevan. Surullinen saatto tulee
h�nelle vastaan. H�n pys�htyy, h�n vapisee. "Alheidiko kuollut? S�
suloinen olento, s� ainoa turvani! Mutta kas, mik� puoleksi
ummistuneessa k�dess�si v�l�ht��? Kiitos, Alheidi!"
Hiljaa irroitti h�n tikarin Alheidin kylm�st� k�dest�, mutta viipyy
viel�, n�ytt�� ep�ilev�n. Katso, h�n polvistuu, puristaa tikarin
k�teens�, h�n rukoilee. H�nen esi-is�ins� kielell� sanat h�nen
huuliltansa sukeutuvat: "Is�, oi Is�, vahvista horjuvaa lastasi
k�rsiv�llisesti kantamaan, mit� h�nen k�rsitt�v�ksens� m��r��t! T�m�
pieni ase vaivaisen vapauttaisi. Oi Jumalani, oi Jumalani, vahvista
minua, ett� k�rsiv�llisesti ja n�yr�sti voisin sanoa: "tapahtukoon sinun
tahtosi, eik� minun!" Rukouksessa kilvoitellessansa painoi h�n
tuskissaan k�teens� petollisen raudan ja vienosti, kuten kukkanen
illalla kupunsa sulkee ja p��ns� kallistaa, vaipui vaalea immyt
kalvenneena nurmi vuoteelle.
Salik Sardar Khaan, el� niin rajusti rynt�� ruusun ja liljan, noiden
kuihtuneiden, leposijalle! El� raivoa noin! Miksi isket rintaasi tuon
pienen raudan, seh�n tunkeutuu tuskin pintaa syvemm�lle! Eih�n miehen
henki muutaman veripisaran mukana kuiviin juokse, eik�h�n tikarin
ter�ll� ollut k�tkettyn� kuin _kolme_ kuolemaa!
KIELO.
Oletko n�hnyt suurinta ja kauneinta siltaa, mik� veden yli viepi? Oletko
saattanut suorana ja rohkeana seisoa siell� ylh��ll�, korkealla, ei
v�hemp�� kuin peninkulman pituisella sillalla ja voinut p��t�si
huimaamatta katsoa alas syvyyteen molemmin puolin, kristallikirkkaaseen
veteen? Tai oletko huimautuneena tarttunut sua tukevaan, vahvempaan
yst�v��n, jott'et kummallekaan puolelle suistuisi alas v�lkkyv��n
hautaan?
Kun ammoisina aikoina vanha V�in�m�inen oli laulamalla luonut laajan
Suomensaaren, oli siroittanut siihen sen tuhannet j�rvet ja laulanut
kauneutta yli koko maan, ja niin aavat Saimaanvedet niemineen ja
salmineen p�ilyen h�nen silm�ins� edess� lep�siv�t, silloin hymyili
vanhus iloisesti. Mutta h�n sanoi: "Verkalleen liikkuu jo vanhus,
hitaasti kulkevat my�s Suomen miehet. Eiv�t he j�niksen lailla juokse,
eiv�tk� oravan kanssa hyppele. Pitk� on matka j�rve� kiert��. Siltaa on
tarvis." Ja katso, silloin lauloi h�n kaunoisen Punkaharjun kaartumaan
yli Puruveden kirkkahan kalvon.
Oletko n�hnyt koivuja ja kuusia, jotka kasvavat toinen toistensa yll�
sillan molemmilla puolin? Eiv�t ne kuitenkaan toistensa latvoilla kasva,
vaikka silt� melkein n�ytt��, kun ne tuossa seisovat jyrk�nteess�
toistensa p��ll�. Oletko veden kirkkauden pett�m�n� tahtonut poimia
kiilt�v�n valkeita kivi� ja simpukoita j�rven pohjasta, jossa ne monen
kyyn�r�n syvyydell� vedenpinnan alla kiiluvat?
Previous Page
| Next Page
|
|