|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
Alheidi katsahti silm�nr�p�yksen Salikiin. "Salik Sardar Khaan,
er�maassa asustaa tiikereit�. Rakastatko hevostasi hellemmin, kuin
minua?"
"Onko Alheidi lapsellisen arka? Etk� tahdo tehd� mielikseni? Etk� tahdo
pelastaa hevostani, joka kerran toi sinutkin t�nne?" Alheidi l�ksi.
Taas tuli Salik er��n� p�iv�n� Alheidin luo. Lepolavitsalla oli kaksi
kukkaa, ruusu ja lilja. Sardar leikki kukilla ja nautti niiden tuoksua.
Sitten j�tti h�n ruusun lavitsalle ja piti vain liljaa k�dess��n.
"Oi, Salik, tuhoa ruusu, mutta el� heit� sit� luotasi yksin kuihtumaan!
Ei ole niin raskasta kuolla, kuin el�� unhoitettuna."
Salik otti j�lleen ruusun k�teens� ja piti sit� siin� liljan kanssa.
"Alheidi, miehen syd�n on ruusutarha, siin� on tilaa monelle kukalle.
Kuinka voit vaatia, ett� min� yksin alati rakastaisin vain yht�? Lempi
on my�skin kukkanen. El� pyyd� kukkaa olemaan kuihtumaton, kuin kivi. Ei
se silloin olisi kaunis. Mutta onhan Alheidikin Salikille rakas."
Salik l�hti pois ja Alheidin syd�mess� asui y�.
Taaskin kului muutamia p�ivi�. Silloin kutsui Salik Sardar Khaan
Alheidin luoksensa. T�m� tuli.
"Alheidi! Mets�stysretkell� haavoitti keih�s pahasti lempikoiraani. Sit�
ei saata pelastaa muu, kuin se balsami, jonka alkul�hteen tunnet. Mene,
ett�s ehtisit sinne ennen keskip�iv�n hetke� ja olisit kotona j�lleen
siihen aikaan, kuin miehineni mets�stysretkelt� palajan."
"Oi, Salik, balsamia hevosellesi tuodessani kuulin tiikerin kiljuntaa."
Salik ei vastannut mit��n. Alheidi seisoi viel� tuokion ep�illen.
Silloin sanoi Salik hitaasti: "_Kahdesti_ ei Salik Sardar Khaan samaa
k�sky� anna." Alheidi poistui.
Kauvas h�n ei viel� ollut ehtinyt, kun h�nen eteens� ilmestyi viisas
vaimovanhus, jolla oli k�dess� pieni, tuskin sormen pituinen tikari.
"Sieluni tyt�r! Vanhus ei voi sinua retkell�si seurata. Salik Sardar
Khaan on k�skenyt minua uutta, vaaleata morsiantansa koristamaan. T�ss�
tahdon antaa sulle jotakin h�nelle lahjaksi sopivaa. Alheidi, kolme
surmaa on t�m�n tikarin ter�ll�. Katso, sen kolme s�rm�� ovat ter�v�t,
el� niihin koske, pieninkin kosketus haavoittaa ja pieninkin haava
tuottaa silm�nr�p�yksess� kuoleman!" Hiljaa, kuten tullutkin oli, hiipi
vanhus pois.
Alheidin silm� leimusi. H�n katseli ter�st�. "Kolme surmaa! Haa!
Alheidi! Tahtoisitko tappaa tuon hurskaan tyt�n, joka itkee Salikin
valtaa, jota h�n ei vastustaa voi? Vaalea, vieras tytt�, ei Alheidi
sinua vihaa."
Mutta jo oli Alheidi er�maassa vaelluksellaan. Kuumasti paahtoi p�iv�
hiekkaa, hehkuva maa poltti Alheidin jalkoja. Ajatteliko h�n kirvelevi�
jalkojansa, ajatteliko h�n er�maassa v�ijyen hiipiv�� tiikeri�, vai
ajatteliko h�n Salik Sardar Khaanin ihanata morsianta, joka nyt seisoi
kaikessa komeudessansa koristettuna, kuin hopeanhohtavain pilvien
lomassa t�ysikuu ja Salikin palavia silm�yksi�, jotka, unhoittaen
Alheidin, nyt ainoastaan uuden morsiamen ihanuudesta hurmautuivat?
Mutta Alheidiakin katselee s�ihkyv�t silm�t, ei Salikin lemmest�
hurmautuneet, ei, vaan palavat, pedon p��ss� py�riv�t pallot. Alheidi,
etk� n�e er�maan herraa, miten h�n hiljaa j�ljiss�si hiipii? Jo
j�nnitt�� h�n koukistetut kyntens�, v�lk�ht�v�t jo kumartuessaan
t�pl�iset kupeet. H�n hy�kk�� saaliinsa kimppuun, ja musertuneena,
veriss��n, viruu Alheidi vavahdellen hiekassa. Mutta ken se vahvan
kukisti? Miksi er�maan herra hiekassa vieritteleiksen? Vavahdus vaan
viel� ja kuolleena loikoo tiikeri saaliinsa vieress�. Alheidi ei ollut
tikariansa unhoittanut.
Huutoja kuuluu er�maassa. Keve�n� kiit�� miesjoukko esiin. Se on Salik
Sardar Khaan, joka miehinens� palajaa kotiin suloista morsiantansa
noutamaan.
"Haa, vasta tapettu tiikeri! Alheidi! Sep� oli Salik Sardar Khaanin
puolison arvoista! Mutta h�n on haavoitettu. Pit�k�� h�nest� huolta,
min� ratsastan kotiinp�in. L�het�n sitten orjia h�nt� kotiin kantamaan."
Jo nosti Salikin hevonen kavioitansa juoksuun, kun Alheidi hiljaisella
��nell� rukoili: "Salik, ennenkuin l�hdet, laskeudu hevosesi sel�st� ja
anna mulle k�tesi, ell'ei muun t�hden," lis�si h�n omituisesti
hymyillen, kun Salik n�ytti ep�ilev�n, "niin kiitt��ksesi minua tiikerin
taljasta."
Previous Page
| Next Page
|
|