Suomen maan Meripedot by Gustaf Erik Eurén


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 7

(Kuva 5)


Ruumis on per�ti kirjava harmaasta ja mustasta.

P�� on suuri ja merkillinen siit� ett� koirasella on kuonon p��ll� aina
korviin asti valtoin nahka, jonka se taitaa puhaltaa henke� t�yteen,
ett� se on ik��nkuin lakki, sivullep�in ympyri�inen mutta keskell�
selk�m�inen. Sent�hden antavat Lappalaiset t�lle hylkeelle nimen #Fatte
nuorjo� (vattanorppa), sill� sen p��n ja kuonon katsovat he peuran
vatsan kaltaiseksi.

T�m� hylje asuu kaukaisissa pohjan meriss� ja tulee vaan aikaharvoin
rannoille; h�nen rakkain tyyssiansa on ajoj�iden p��ll�, joilla h�n
kernaasti makaa. H�n kulkee joukottain paikasta paikkaan vuoden aikain
j�lkeen. N�it� pyyt�v�t erinomattain Englannin ja Hollannin valaskalan
pyyt�j�t, koska valaskalan saalis on huono. He ottamat n�ist� koko
laivain lastit rasvaa. Sill� t�m� hylje nousee ajoj�ille usein
tuhansittain; merimiehet l�hestyv�t hiljaksensa j��vuorta, kiipeev�t sen
p��lle, l�hestyv�t hylkeit� verkan ja sy�ksev�t sitte suurella metelill�
niiden p��lle, josta ne niin h�mm�styv�t ja kummastuvat etteiv�t taida
paeta eik� ottaa vastusta. Sanotaan ett� kyynelet tippumat silmist� ja
r�k� nen�st� kuin murhaaja l�henee ja antaa kuoleman ly�m�n.

* * * * *

Hylkeill� on viiksit ja suuret silm�t; v�list�in seisovat he vedess�
aivan pystyss�. Pel�styneet ihmiset ovat usein luulleet n�hneens�
aaveita ja haltioita, kuin ovat hylkeen tavanneet. Siit� ovat tulleet
monet tarinat merihaltioista ja veden v�est�.

Norjan pispa Gunnerus matkusti vuonna 1770 pispanker�jiss� pohjaisissa
maissa; kalastajat juttelivat h�nelle paljo tarinoita kuinka Klakkekolle
(se on: lakkinorppa) n�kyi suureksi kuin h�rk�; sill� oli kaksi k�tt�,
mutta sormet yhteen kasvaneet; korkia lakki oli sen p��ss�; se seisoi
pystyss� meress�, kasvot tuulta vastaan j. n. e.

Samaten kertoivat er��lle matkustajalle vuonna 1816 Norjan kalastajat
Klakkekollen; se oli heist� suuri mustan karvainen mies, jonka sormet
olivat kasvaneet yhteen uimuksiksi, piikkilakki p��ss�. Harvoin sanoivat
n�kev�ns� t�t� hahmua.

Merkillisin on seuraava kertomus Holhergin Danmarkin historiassa:

"Samaan aikaan (joulukuulla vuonna 1349) saatiin Dresalmessa ��rett�m�n
suuri ja kumman muotoinen kala; sill� oli p�� kuin ihmisell� ja
p��laella kruunu niinkuin munkin kruunu; sen vaateet olivat tehdyt
niinkuin munkin kaapu. Kuningas Kristian III antoi haudata kalan
K�penhaminassa ja l�hetti kuvan siit� keisari Kaarlelle Spaniaan." T�ss�
n�kyy ett� kuningaskin piti sen viel� kummallisena ihmisen� taikka
haltiana; mit� sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt
ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niit� tuhansittain
tappavat kamoksumatta.




Julmuus hyljett� vastaan.


Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja
vietiin el�m�n� l�hell� olevaan kartanoon. Se oli niin siev� ja lapset
suostuivat siihen niin ettei sit� maltettu tappaa. Eik� siit�
pikkuisesta el�m�st� olisi suurta hy�ty�k��n tapettuna ollut, jonka
vuoksi ei se �rsytt�nyt ihmisten ahneuttakaan, joka kaikista ihmisen
vioista on julmin sek� l�himm�ist� ett� el�imi� kohtaan.

Hylje kasvoi ja kesyttyi, leikitteli lasten kanssa ja turvasi aina talon
v�keen. H�n oli viaton luonnostansa, l�hestyi kuin h�nt� kutsuttiin,
sanalla sanottu: h�n oli uskollinen kuin koira ja leikkinen kuin kissan
poika. Joka p�iv� meni h�n mereen kalastamaan, ravitsi itsens� ja toi
usein my�s taloonki kauniin kalan. Kes�ll� makasi h�n mielell�ns�
auringon paisteessa, talvella valkian edess�, taikka, jos vaan sopi,
kiipesi h�n l�mpim��n uuniin.

Nelj� vuotta oli hylje n�in ollut talossa kaikkein yst�v�n�.
Onnettomuudeksi sek� hylkeelle ett� muille rupesi nyt tauti vaivaamaan
talon elukoita. Noita-�mm� kutsuttiin neuvoa antamaan. T�m� sai is�nn�n
uskomaan ett� el�inten kuolevaisuus tuli siit� ett� talossa pidettiin
saastaista el�v�t�, jolla �mm� tarkoitti tuota hyljeparkaa. T�m� on,
sanoi �mm�, viet�v� kohta pois, muutoin en taida min� mit��n tehd�.
Tyhm� is�nt� uskoi �mm�n sanan; hylje pantiin veneesen, soudettiin
merelle ja heitettiin kauas maasta. Vene palasi kotiin, v�ki meni
lepoon, mutta seuraavana aamuna makasi hylje tapansa j�lkeen uunissa.
Armas el�v� oli tullut y�ll� rakastettuun kotoonsa ja hakenut tavallisen
leposiansa.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 28th Apr 2025, 12:40