Suomen maan Meripedot by Gustaf Erik Eurén


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 8

Seuraamana p�iv�n� sairastui j�llen yksi elukka. Mik� nyt oli muu syyn�
kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli viet�v�
pois teille tiet�m�tt�mille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi
kuljettaa sen kyll�ki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana
kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo
uskollinen el�in tuli sis�lle, ei tieten kuinka kiitt�m�tt�mille ja
tyhmille ihmisille h�n tuhlasi rakkauttansa. V�synyt pitk�st�
matkastansa, n�ytti h�n kaikin tavoin ilonsa kotiin p��sty�ns�, meni
uunin eteen ja nukkui.

Is�nt� kuuli kohta mit� tapahtunut oli. Noita-�mm� otettiin taas
neuvoksi. Ei ole, sanoi �mm�, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyll�
siit� muutoinki p��st��n; puhkaistaan sen silm�t, niin ei se en�� osaa
taloon tulla jos se viel� kerran vied��n kauas merelle. Julma is�nt�
suostui julmaan neuvoon; t�m�n uskollisen ja viattoman el�v�n silm�t
puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelev�n� pantiin hylje
taas veneesen ja vietiin ja j�tettiin kauvas merelle.

Viikko kului eik� talossa sen enemp�� iloa ollut. Karjasta kuoli yksi
toisensa per��n, ja vihdoin sanoi noita-�mm� toden ett� tauti oli h�nen
taitoansa v�kev�mpi. Tulemana y�n� puhalsi merelt� aimollinen myrsky;
tuulisp�iden v�liss� kuului usein heikko valittava ��ni. Aamu tuli, ovet
avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksell�. H�n ei taitanut
sokiana en�� saada elatustansa, vaan kuoli n�lk��n. H�nen ruumiinsa
haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus
onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset
kuolivat ja vihdoin kuoli itse is�nt�kin sokiana ja k�yhtyneen�.
Noita-�mm� tuli lain edess� osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin.




Mursu.

(Kuva 6)


Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli
8 kyyn�r��. Pitk�t ja paksut viiksit. Isot silm�t, silm�n valkia on
punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu k�y mutkaan niinkuin hevosen
kaula. Lev�tess�ns� etujaloillensa ja kaula k�yryss� on mursu miehen
korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara ett� n�kyy olevan niinkuin s�kki
sen yll� monissa laskuissa, jotka siirtyv�t mursun k�velless�. Jalat
ovat lyhyt ja typer�t, varpaat 5, varustetut lyhyill� kynsill�.

Etuhampaita on ylisess� leuassa 4, joista 2 keskim�ist� ovat pienet ja
pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva
t�ydellisiksi, ainoasti alku n�hd��n penikoilla. Kulmahampaat ylh��ll�
ovat pitk�t, usein kyyn�r�� pitk�t valkoiset torahampaat; alhaalla
v�h�iset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylh��ll� ja
alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niist�kin on pieni ja
aikaisin putoo.

Mursulla ei ole niinkuin hylkeell� silavaa lihan ja nahan v�liss�. Jos
silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydet��n ainoasti nahkansa
ja torahammastensa vuoksi.

Mursu el�� pohjaisessa j��meress� kernaimmin ajoj�iden seassa, jossa h�n
uiskelee ja toisinaan nousee niiden p��lle. H�n el�� joukossa, usein
sadottain. J��lle kiipee h�n niin ett� h�n ly� suuret torahampaansa
j��h�n ja vet�� niin raskaan ruumiinsa yl�s j��lle. Tyvenell� ilmalla he
leikittelev�t ja poukkuroitsevat, antavat kuulla ��nens�, joka on
melkein h�r�n ��nen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella,
jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat.
Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereell� ja pit�� vaaria.
Vaaran havaitessa l�htee t�m� vartia liikkeelle ja h�nen seurassansa
koko l�j�. T�ss� nousee kumma ja ��ret�n meteli; kukin tahtoo ensin
p��st� veteen, mutta maatessansa ristin rastin on toinen aina toisen
tiell� ja esteen�; niin ne sitte vihastuvat, purevat, tappelevat,
torahampaat kopisevat toisiansa vastaan, he huutavat ja m��kyv�t
hirmuisesti. Niin pian kuin vaan p��sev�t, kaapivat ja vieriv�t he j��n
partaalle ja heitt�v�t itsens� p�it�pit�in mereen.

Vedess� ne usein karkaavat l�henev�in venetten p��lle; ollessa suuressa
joukossa tekev�t ne sen vaikka ei heille mit��n olisi tapahtunutkaan
pahaa. Torahampaillansa ly�v�t he l�ven veneesen; toiset uivat veneen
sivuilla, nostavat ruumiinsa yl�s ja ly�v�t hampaillansa sinne ja t�nne.
V�list�in tapahtuu ett� heid�n pitk�t hampaansa tarttuu ihmiseen, jonka
he kohta vet�v�t mereen.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 28th Apr 2025, 16:10