|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 8
Paljo l�ytyy kuitenki niit�, jotka eiv�t anna mit�k��n arvoa tieteille.
Sanovat niit� oppineitten aprikoimisiksi mielijohteiksi, joilla ei ole
luotettavaa yht�pit�vyytt� olon ja el�m�n kanssa. Siten eroittavat
tieteet todellisesta el�m�st�, ja ovat tyytyv�iset omilla luuloillansa,
jotka todella ovat mit�tt�m�t ja arvottomat. T�m� ep�ilys tieteiden
totuudesta tulee siit�, ett� harvalla on selke� k�sitys j�rjen ja
luomisen keskin�isest� v�list� toinen toisiinsa. J�rjen kautta saatu
tieto ei olisi nimitt�in mahdollinen, eik� siis luotettava, ellei
maailma ja kaikki, mit� siin� on, olisi j�rjellisesti luotu ja
matkaansaatettu, ja ellei kaikki seuraisi j�rjellisi� s��nt�j� ja
lakiloita. T�m� on niin silminn�ht�v�, ett� sen saattaa jokainen huomata
niin pienimmist� kuin suurimmista luomisen kappaleista; katso esm.
kukkaista kedolla, kuinka sen lehdet, kanta ja siemenen alut ovat
s��nn�llisesti ja somasti rakennetut; kuule linnun laulua, kuinka sen
viserrys on sointuinen ja mukava; silm�ile muuriaisen vireytt� ja ota
siit� oppia! Kuinkas sen voisit, ellet j�rjell�si sit� ymm�rt�isi ja
ellei j�rjellisyys kohtaisi sinua kaikissa? J�rki tutkii vaan
j�rjellisi� asioita. Se on varma siit�, ett� esm. Jumalan olento, joka
kaikki on luonut, kaikki hoitaa ja johtaa, ei saata olla muu kun puhdas
j�rki, ja juuri sent�hden kun h�nen olentonsa on j�rjellinen, on kaikki
j�rjellisesti luotu, ja sent�hden my�s ihminen voi kaikkia tutkia ja
tietoonsa luottaa. -- Pyh�ll� ennustuksella lausuu apostoli Paaval:
"ettek� tied�, ett� meid�n pit�� enkeleit�ki tuomitseman; kuinka ei siis
ajallisia asioita?" (1:n kirje Korintilaisille, 6 luk., 3 v.). T�m�
tarkoittaa likim�isesti uskon asioita, vaan sopii k�ytt��
tieteellisess�ki suhteessa. Mutta, kaiken tuomion edell� k�y tieto,
kaiken tiedon edell� tutkinto ja kaiken tutkinnon edell� j�rki, joka on
n�iden kaikkien sis�llisin johtaja, selvitt�j� ja p��tt�j�.
Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto
k�sitetty; sit� ei ajallisen olon ja el�m�n kasvavuus ja eteenp�in
rient�vyys milloinkaan my�dyt�. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa
paikassa mamseli Bremer, "on ��ret�in ja sen kasvattamat kukkaiset ovat
ikuiset"[1]. Ep�ilem�tt� on t�m� totta. Tuhatvuosien ahkera tutkinto,
monet ja suuret harhailemiset ynn� niiden oikasemiset ovat kyll�
edist�neet ihmisellisen tiedon piirin niin suureksi ja tehneet tieteet
niin varmoiksi, ettei kukaan saata omaa taitamattomuuttansa ja
laiskuuttansa peitell� tieteellisen valon puutteella; mutta ��rett�m�n
paljo on viel� tutkimatta ja tiet�m�tt�, ja niin on aina vastakin oleva.
T�ss� on kuitenki merkitt�v� se asian mutka, ett� tiet�m�tt�myyskin on
tieto, ja onpa niin painavasta laadusta, ett� se on tiedon ehtona; jos
ei tiet�m�ttymyytt� l�ytyisi, ei silloin tietoakaan ja sen lis��nt��
olisi. Ajattelevalle on kaikki t�m� ilahuttava ja lohduttava, sill� se
on varmana takauksena siit�, ettei ihmiselt� tiedon halu ja ahkeroiminen
milloinkaan lopu.
[1] Tunnettu on t�m�n nerollisen naisen suomalainen syntyper�.
Mainittua halua elk��n kuitenkaan verrattako turhaan
uteliasmielisyyteen, ja tieteiden tarkoitusta elk��n my�s pantako
semmoisen uteliaisuuden t�yt�nn�ksi. Se olisi aivan v��rin. Korkiampi on
tieteiden tarkoitus, jaloarvoisempi niiden vaikutus kun k�rkk��n
uudishalun tyydytt�minen. Mik�s se on? Se on totuus ja niinmuodoin tieto
itse, sill� tieto on totuus. Tieteet antavat olosta, el�m�st� ja niiss�
l�ytyvist� kappaleista oikian k�sityksen; sit� sivistynyt ihminen haluaa
ja on velvollinen saamaan. Tieteet poistavat pimeytt� ja
taitamattomuutta, ne karkoittavat ep�luuloja ja niiden rasittavia
seurauksia. Tieteet valaisevat kaikkia asioita, ja johtavat kaikkia
ihmisi� totuuden tuntoon. Niist� saadaan enemm�n oppia ja valoa kun esm.
kuuluisan englantilaisen runoilijan Shakspeare'n mainiosta lauseesta:
"taivaassa ja maalla l�ytyy enemm�n kun viisaustieteenne voi
uneksiakaan", jota tieteellisen totuuden ep�ilij�t vet�v�t esille,
siihen verkkoon kiert��ksens� taitamattomia. Se maa ja kansa, jossa ei
tieteit� viljell�, on verrattava sokiaan ja kuuroon ihmiseen.
Mutta totuus ei synny maailmaan v�h�ll� aikaa eik� v�hill� vaivoilla.
Tieteiden historia on lavia kirja ja sen lehdet ovat kastettuina
k�rsimysten kyyneleill� ja punattuina viattomuuden veripisaroilla.
Tieteen kedolla on liikkunut vaino ja ahdistus, ja jotka sen
palveluksessa ovat uhranneet ja menett�neet henkens�, ansaitsevat
ainakin yht� suuren kiitoksen ja kunnian kun urhoollisimmat sankarit
sodan tantereella. Tiede on korkein, vaikein ja vaivaloisin kaikista
ihmisen t�ist� ja toimista; siit� on ymm�rrett�v�, mik� kunnioitus,
rakkaus ja ansio tiedemiehille kussaki maassa on osoitettava ja
annettava. He ovat kansansa suurimmat ja totisimmat sivistytt�j�t ja
hyv�ntekij�t. Suuret ja nerolliset tiedemiehet ovat ihmiskunnan
valistajat.
Kaikkia voidaan v��rink�ytt��. Niin tieteit�kin. -- Luku ja oppi ei ole
suinkaan kaikille mieluista ty�t�, josta syyst� niin monta seisahtuu
elinajaksensa asumaan taitamattomuuden rikkaporstuaan. Kummakos sitte,
jos niidenk��n joukko ei ole pieni, jotka heitt�v�t tieteellisen opin ja
harjoituksen puoliv�liin ja kiiruhtavat onnen etsint��n ulkonaisen
el�m�n lavialla tiell�. Usiasti sattuu niin, ett� t�mm�iset
huikentelevaiset raukat ovat maistaneet tieteiden hedelmi� niin paljon,
ett� ovat joutuneet ep�ilyksen aalloille, josta sitte eiv�t anna
itsillens� aikaa ja vaivaa p��st� vakuutuksen lujaan satamaan, uskon
asioissa semminkin. He ovat v��rink�ytt�neet tieteiden korkeutta ja
syvyytt� lapsuutensa uskon rikkomiseksi, kun eiv�t sitte ahkeroi sit�
saada parannetuksi ja selitetyksi k�sityksen kovassa koulussa. Mutta
muutamissa ja eip� niin muutamissakaan muuttuu tiedon halu kuolettavaksi
himoksi, joka murhaa sielun ja ruumiin. Kuta korkiampi putous, sit�
vaarallisempi lankeemus. Monelta on t�m� himo pilannut mielen ja
hulluuttanut p��n ajut. Toisia on se upottanut yksin�isyyteen ja el�m�n
ylenkatseesen. T�mm�isten tiedon himon uhrien joukossa on esm. uudempana
aikana Mentelli-niminen unkerilainen oppinut aivan omituinen ilmaus
tieteiden historiassa. Hamletin tavoin Shakspearen n�ytelm�ss� olisi h�n
tunkeinut asumaan vaikka p�hkin�kuoren sis��n, ennenkun kirjoistansa
olisi luopunut. Niist� h�n imi oppia ja viisautta y�t ja p�iv�t, niit�
rakasti niin huimasti, ettei pit�nyt ulkonaisen el�m�n onnesta, sen
tarpeista, sen seuroista, sen siisteydest� ja puhtaudesta pienint�k��n
huolta. Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heitt�nyt
mink��nlaisia omia kirjoituksia j�ljellens�, vaikka elinaikansa tutki ja
oppi. H�n ja h�nen kaltaisensa ovat verrattavat hedelm�tt�m��n peltoon,
josta ei ole hy�ty� kellek��n[1].
Previous Page
| Next Page
|
|