|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 7
Luultavasti muuttuvat sukunimetki Suomessa aikaa voittaen suomalaisiksi.
Kun vieras kuori on kolottu, puhkeaa suomalaisuus kaikessa t�ydellisesti
n�kyviin. Nyt se on peiton alla, niin ettei Suomen kansaa muut paljon
suomalaiseksi tunne. Varmaan tulee se aika, jona sit� ei pidet�
koulupoikalaistekona[1], ett� sivistyneiss� seuroissa puhutaan suomeksi
esm. *Henrik Kaapriel*-, *Juhana Wilhem*-, *Juhana Lutvik*-, j. n. e.
nimisest� kiitetyst� miehest� Suomenmaassa. Nimist� kunki kansan mainiot
henget tutaan, kielest� kansat tuntevat toisensa.
[1] Ks. Litteraturbladia (Kirjallisuuslehte�), 9 n:roa v. 1857, s. 261.
Mit� kieleen yleisesti tieteellisiss� kirjoituksissa tulee, jos
semmoisia suomalaisuuden v�liaikana[1] alkaisi runsaammalta karttua, ja
jos niit� aivotaan kansan luettaviksi, niin niiss� on paras v�ltt��
outoja sanoja. Koulukirjoissa on eri laita. Ranskan Akatemia esm., olen
jossakussa lukenut, ei ota uusia oppisanoja tekoihinsa, ennenkun ne ovat
levinneet kansaan. Sill� tapaa voivat omat maamiehetki huviksensa ja
sivistykseksens� johonki m��r��n lukea oppineittensa kirjoituksia. Siit�
on my�s suuri voitto tieteille kuta enemm�n niill� on lukijoita ja
yst�vi�. Niin sivistynytt� yleis�� ei ole kuitenkaan miss�k��n, ett�
kaikki osaisivat rentonaan ymm�rt�� tieteellisi� tekoja. Suomessa ei ole
sit� nyky��n odottamista; sill� monisatainen ei ole niiden joukko, jotka
tiet�v�t, mik� tiede onkaan. Sit� suurempi on erinomattainki
suomenkielisten kirjoittajain velvollisuus ahkeroida saada esitys- ja
kirjoituslaatuansa niin selv�ksi ja yleisesti ymm�rrett�v�ksi kuin
mahdollinen on. Se on jokaisen velvollisuus, kunhan vaan ei ylim��rin
unohteta lausetta: "paljon puhutut asiat katoovat"[2].
[1] Suomalaisuuden v�liajaksi voipi sen nykyist� tilaa sanoa. Se loppuu
silloin kuin suomen kieli p��see Suomessa valtakieleksi.
[2] Ks. W. E. Svedeliuksen historiallisesta opinnasta (Om historiska
studier). Lund, 1857, s. 21. -- T�m� Ruotsin Yliopistojen nuorisoa
varten tehty kirjainen on sangen hyv� osoitus historian lukemiseen
Suomenkin oppivalle nuorisolle.
N�m�t ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen
aivotaan t�ss� n�in aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa
seurata.
2:ksi Tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto.
Edellisess� jaksossa ovat tieteet niin usein tulleet sivuuttamalla
kysymykseen, ett� niist� olkoon t�ss� suotu v�h�n laviammasti puhua. Se
ei poikkeuta aineesta, koska erityinen tiedehaara on edess�, joskoki
t�h�n ei k�y paljon sovittaminen kiitett�v�n ruotsalaisen
muisnastutkijan ja nerollisen historioitsijan Geijerin sanoja: "siit� on
voitto asioille, ett� niit� katsotaan suuresti"[1]. Arvattava on
kuitenkin, ettei niin syv�� ja laviaa ainetta, kuin tieteiden synty,
tarkoitus ja kasvanto itsess��n on, voida t�ss� ottaa muuhun kun
ylimalkaseen silm�ykseen.
[1] Ks. Erik Gustaf Geijerin koottuja kirjoituksia (Samlade skrifter),
1:n osa, III. Tukholmi 1851, s. 328.
Oppineitten hyv�ntahtosella luvalla otan vertauksen Suomen kansan kauvan
jo kadonneista p�ivist�. Kalevalasta tiedet��n W�in�m�isen ja
Joukkahaisen tiell� vastatusten tullessa yhtyneen kovaan riitaan,
kumpiko heist� olisi "tiedolta parempi, muistannolta mahtavampi"[1],
jommoisia sanasotia viel�ki tavataan Suomalaisten kesken, kun kaksi
mahtavaa, mielest�ns� hyvinki tiet�v�� sattuu yhteen; "mies on" muka
"miest� oppimaan, toinen toista voittamaan". T�mm�iset kiistat eiv�t
verta vuodata, vaikka eiv�t kiitostakaan tuo Joukkahaisen vertaisille,
jotka satunnalta tilan saatuansa r�ykki�sti n�ytt�v�t oppiansa ja juuri
sill� tavoin julkasevat taitamattomuuttansa, niinkuin "laiha poika
Lappalainenki" teki, josta sai ansaitun palkkansaki.
[1] Ks. Kalevalan uuden painoksen 3:ta ja vanhan painoksen 30:t� runoa.
N�ihin Suomen kansan muinas-uroihin voidaan verrata tieteit� ja niiden
viljelij�it�: kutakin erityist� tiedemiest�, olkoon kuin oppinut
hyv�ns�, tietonsa puolesta Joukkahaiseen, ja tieteit� itsi�ns�
W�in�m�iseen, tiet�j��n ij�nikuiseen. Tieteet ovat nimitt�in vanhat,
tiedemiehet kunakin aikana niiden suhteen nuoret. Ihminen on muka
niinkuin j�rjellinen olento melkein jo aikain alusta ahkeroinut tutkia,
mietti� ja k�sitt�� ei ainoastaan kaiken olon juurta ja l�hdett�, vaan
my�s kaikkea, mit� luomisessa l�ytyy, n�kyv�ist� ja n�kym�t�int�. Siihen
on ihmisell� ollut tukeuttamatoin halu, joka on osoittanut h�nell�
olevan voimanki sen t�yt�nt��n. T�m� voima ei ole muu kun j�rjen
jumalallinen omaisuus ihmisess�, jonka avulla ja johdolla h�n saattaa
valossa ja selkeydess� vaeltaa el�m�n ��rett�m�ll� ja h�m�r�ll� merell�.
T�st� halusta ja ahkeroimisesta ovat tieteet sijinneet ja syntyneet.
Previous Page
| Next Page
|
|