|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Suomen kielen kunnollisuudesta ja varallisuudesta ei voida totuuden
mukaan muuta sanoa kun ett� sill� kykenee toimittaa kaikkia niin
hengellisi� kuin maallisia, kaikkia niin tieteellisi� kuin k�yt�llisi�
asioita maassamme yht� selv�sti, jos ei ensitt�in niin sujuvasti ja
helposti, kun mill� kielell� tahansa. Kielt� elk��n siis vedett�k�
esteeksi, kun kysymys on sen luonnollisesta oikeudesta p��st� vallalle
omassa kasvinmaassansa. Jokainen kokekoon ja harrastakoon sanalla ja
ty�ll� poistaa todelliset vastukset ja p�nk�t kielemme tielt�; ne ovat
sit� sitkeemm�t ravistumaan, kuta vanhemmat ovat.
Ulkomaalaisetki kiitt�v�t suomen kielen kauneutta ja rikkautta. Suomen
asujat itset sit� vaan moittivat ja ylenkatsovat. Niin esm. kuuluisa
tiedemies ja taitava kielien tuntija Saksassa Jakob Grimm sanoo suomen
kielt� mit� sulosoivimmaksi ja taipuvaisimmaksi koko maanpiirill�[1].
My�ski tanskalainen kielentutkija Rask ja norjalainen Stockfleth
kiitt�v�t Suomalaisten kielt� kauniiksi ja s��nn�lliseksi; edellinen
vertaa sit� italian, j�lkim�inen heprean kieleen, jota on kutsuttu uskon
kieleksi[2]. Niinik��n saksalainen kielentutkija Becker ylist��
kielt�mme[2]. L�ytyy omainki maamiesten joukossa semmoisia kun esm.
Juslenius, Porthan, L�nnrot, Castr�n, Arvidsson j. m. m., jotka ovat
ymm�rt�neet antaa arvon �itimme[2] kielelle. -- Kun perhe ja
perheellinen el�m� on se kehto, josta kaikki siunaus, hyvyys, lujuus,
rakkaus ja s��dyllisyys siki�� ja nousee kaikissa kansoissa, niin mik�
on hirmuisempi kevytmielisyys kun se, ett� suomalaiset vanhemmat
opettavat lapsillensa esm. ven�j�n, saksan, ranskan kielt�, v�list�
yhtaikaa lasten puhumaan alkaessa, vaikka itset lapsuudessansa eiv�t
osanneet tuskin muuta kun suomea. Sill� tavalla kasvatetaan Suomen
maalle hontelomielisi� ja kylm�syd�misi� kansalaisia, ja is�nmaan
rakkauden pyh� tuli tukautetaan jo k�tkyess�.
[1] Ks. Kasvinmaallista muistokirjaa (Fosterl�ndskt Album) II. 1815. s.
68.
[2] Ks. Castrenin kirjoitusta ��nist� suomessa (om n�gra ljud i
finskan), Suomi 1841, 2:n vihko s. 8 ja ss.; L�nnrotin kirjoitusta
suomen, viron ja lapin sis�llisest� kohdasta toisiinsa (om finskans,
estniskans och lappskans inb�rdes f�rh�llande) L:ttrbl. 1853, N:ru 11;
L�nnrotin lisi� suomen kielioppiin (ruotsiksi), Suomi 1841, 4:s vihko s.
11; N. V. Stockflethin Norjan Suomalaisista (Bidrag til kunskab om
Finnerne i Kongariket Norge) I. Christiania, 1848, s. 16, 17 ja 416 ja
ss.; A. J. Arvidssonin k��nn�st� R�hsin Suomesta ja sen asujista
(Finland och dess innev�nare). Tukholmi 1827, 2:n osa, s. 80.
Mutta oppisanoihin on j�lleen k��nnytt�v�. Edellisest� n�kyy, ettei
niit� vastaan ole yleisesti puhuttu. Kuinkas sit� voisikaan? Oppisanain
v�ltt�minen etenki tieteellisiss� aineissa on mahdotoin -- olisipa
vahingollinenkin. Kaikilla ihmisill�, jotka eiv�t per�ti ole Diogeneen
kaltaiset, on usioita vaatepukuja -- on juhlallisia, on jokap�iv�si�.
Niin on kaikilla v�h�nki sivistyneill� kielill�ki monta eri muotoa,
jonka esitelt�v� aine joka kerta m��r��, millainen sen on oltava. Kukali
mieli, sik�li kieli. Mutta niinkuin oma olkileip� on vierasta
vehn�leip�� parempi[1], niin kielilainatkin ovat kartettavat. Oppisanat
otettakoot suomen kielen omista varoista ja teht�k��t sen luontoa ja
lakiloita my�ten, niin ettei semmoisia outoja sanoja sepitett�k� kun
esm. *osanto*, *omanto*[2], *einen*, *j�seisesti*, *leikkale*,
*tosite*[3] j. m. m. ovat, joita suomi ei v�en v�kisell� voi tuntea
omaksensa. N�ist� on muistutettava, ettei nimikoista saada johtosanoja
p��tteell� *nto*, *nt�*, eik� supistuvista tehdik�ist� nimik�it�
p��tteell� *kkale*. J�senest� saadaan *j�seninen* ja siit�
*j�senisesti*. Sanat: *valle*, *einen*, *tosite*[3] ovat per�ti
luonnottomia vesivesoja. V��rin johdetut sanat ovat haittaavammat kuin
muukalaiset; usiasti ei niit� ymm�rr� muut kuin niiden tekij�t ja
tuskinpa hek��n pitemm�n ajan kuluttua.
[1] Ks. Suomen kansan Sananlaskuja, s. 384.
[2] Ks. Eur�nin suomalaista kielioppia, s. 41.
[3] Ks. W. Kilpisen Euklideen Alkeita, s. 6; E. J. Blomin Viivanto- ja
mitanto-oppia; P. Aschanin Maamittauden Alkeita; ja aikakirjaa Suomea,
1844, s. 222 ja ss.
Kieli on ajatuksen muoto. Ajatus synnytt�� uusia k�sityksi� ja
k�sitykset sanoja. Itsess��n on ajatus yleinen ja yhteinen kaikilla
kansoilla; mutta se ei pukeu samaan sanalliseen j�rjestykseen kaikissa
kieliss�. Sanain keskin�inen sopu on sent�hden erilainen erikieliss�.
T�m� on sanomattoman painava vaarinottaa. Joka sit� vastaan rikkoo,
turmelee kielen paljon enemmin kuin v��rin johdetuilla ja muukalaisilla
sanoilla, josta syyst� semmoista kielen turmelusta vastaan on my�s enin
sotiminen. Mutta se ei pilaa ainoasti kielt�, se sortaa my�s kansan
omituisen luonteen ja itsen�isen mielen, niin ettei esm. Suomalainen
vihdoin tunne itse�ns� Suomalaiseksi, Ruotsalainen Ruotsalaiseksi
j. n. e.[1]. Ken ei tied�, kuinka suomea on t�m�n suhteen vuosisatoja
runneltu, olletiki saarnoissa ja niin kutsutuissa hengellisiss�
kirjoissa, joissa sanat tosin useimmittain ovat suomea, mutta niiden
sopu milloin latinaa, milloin ruotsia, milloin saksaa, milloin mit�kin.
T�m�n turmeluksen j�ljet mennein� vuosisatoina j�iv�t luonnollisista
syist� huomaamatta ja tarkastamatta. Niin ei ole asian laita t�ll�
vuosisadalla ollut. Sen poistamista on jo monta kymment� vuotta
tarkoitettu tarpeellisilla muistutuksilla, neuvoilla ja varoituksilla
aika ajoittain sanomalehdiss� ja muissa kirjoituksissa[2]. Onko niist�
ollut toivottua apua ja seurausta? Aina toki v�h�n, joka n�hd��n
suomalaisen kirjallisuuden uudemmista tuotteista, ehk� niiss�ki tavataan
vikoja ja vaillinaisuuksia, monessa kirjassa paljonkin. Ne siki�v�t
suurimmaksi osaksi siit�, ett� moni pit�� itse�ns� syntyneen� mestarina,
huolimatta kielen oppimisesta, johon tarvitaan enemm�n aikaa ja vaivaa
kun esm. tanssimestarin temppuihin. Kieliopin s��nn�t ja ohjeet kun
heitet��n tuntematta, tulee kirjoitus kirjoittajan syntym�paikan kielen
kaltaiseksi, (eik� aina sit�k��n), josta syyst� kaikki eiv�t sit�
ymm�rr�. T�mm�isi� oppimattomia ty�juhtia on ruvennut ilmautumaan suomen
kielisenki kirjallisuuden vainiolle, enemmin rahan ja oman voiton
himosta kuin totisesta rakkaudesta ja taipumuksesta kirjallisiin
toimiin. Virheett�myytt� kaikissa kielen osissa ei ole kuitenkaan
kelt�k��n odottamista niin kauvan kuin suomalainen kielioppi, etenki
sanain sovussa, on t�ydellisemp��n selkeyteen kun t�h�n saakka saamatta,
ja, joka on t�ss� niinkuin muussaki nyky��n p��-asia, niin kauvan kuin
Suomen oppiva nuoriso ei saa oppiansa ja sivistyst�ns� maamme omalla
kielell�. Kunne se Alkeis-kouluista Yliopistoon asti ja sen l�pi
tapahtuu ruotsin kielell�, tungeikse paraimmiltaki kirjoittajilta
enemm�n eli v�hemm�n sanansovullista muukalaisuutta suomen kieleen -- ja
se on k�rsitt�v� auttamatoinna vikana. Suuri ja v�kev� vartija on t�m�n
suhteen Suomen muinaiskirjallisuus. Sen suojeluksen takana ja
oleskelemalla kansan keskuudessa saattaa jokainen sivistynyt Suomalainen
s�ilytt�� kielellist� suomalaisuuttansa jotensaki puhtaana. N�it�
keinoja, jotka muussaki katsannossa ovat hy�dylliset, ei pit�isi
kenenk��n laiminly�d�.
Previous Page
| Next Page
|
|