|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
[2] Ks. Teodor Mundtin yleist� kirjallishistoriaa (Allgem. Lit. Gesch.)
1:n nide, 2:n painos. Berlin 1848 s. 1. -- Kohteellinen = objektiv.
T�ss� kohta valaiseva kertomus tanskalaisesta kuvasep�st�
Thorvaldsenista. Kun muutamat uskon kilvoittelijat olivat ep�illeet
t�ll� mainiolla taidemiehell� olevan totista kristillist� uskoa, ja
sent�hden h�nt� h�tyyttiv�t, oli h�n siihen lyhyesti vastannut: menk��t
katsomaan tekemi�ni enkeleit�. Ne siis saivat selitt�� ja puolustaa
Thorvaldsenin uskoa. -- T�st� on ymm�rrett�v�, ett� niinkuin
taidoitsijain mielen tila ja laatu kuvaikse heid�n taideteoksissansa,
samalla tavalla voidaan kansainki hengellist� tointa ja mielt� tutkia ei
yksin�ns� kirjallisuuden, vaan my�s esm. taiteen ainoasti silmill�
n�ht�vist� tuotteista; niinmy�s kansallisen el�m�n muodostamisesta, jos
kirjallisuutta ja taiteellisuutta ei l�ytyisik��n. Mundtin m��ritys on
siis liian lavia, kun h�n sulkee kirjallisuuden rajain sis�lle kansain
kaikki toimet ja tekee sen niiden muodoksi. Historia kertoo tosin ne
kaikki, mutta niist� saadaan siit� tieto jo toisessa k�dess�. Liikaa ei
h�n sit� vastaan lausu, sanoessa kirjallisuutta "ihmishengen
k�sikirjoitukseksi", samoin kuin Tuomas Kampanella kutsuu maailmaa
"Jumalan k�sikirjoitukseksi"[1]. T�mm�iset verrannolliset m��ritykset
ovat kuitenki my�skin ulkopuoleisia, ja valaisevat sangen v�h�n asian
sis�llist� ymm�rryst�.
[1] N�m�t sanat l�ytyv�t Mundtin mainitussa historiassa, osoitetulla
sivulla. -- Kampanella oli viisaustieteellinen kirjoittaja Italiasta.
Monista vainoistansa, ahdistuksistansa ja k�rsimyksist�ns� l�ysi h�n
vihdoin levon haudan hiljaisuudessa Pariisissa 1639.
Wilhelm Zimmermann puhuu kaikille s��dyille tehdyss�
kirjallishistoriassansa seuraavasti: "Laveammassa ja totisessa
merkityksess�ns� ymm�rret��n kunki kansan kirjallisuudella kaikki, mit�
sen henki on pukenut ajatukseen ja kieleen, kaikki mit� se on
matkaansaattanut runotaiteellista ja historiallista,
viisaustutkinnollista ja sulopuheellista; olkoon sen vaikutus
suusanallinen eli kirjoitukseen k�tkettyn�"[1]. Arvelunalaisena kysyy
t�m� kyn�ilij� kuitenki, josko ei suullista sulopuhetta ja kansain
keskuudessa el�vi� runoja, lauluja, satuja j. n. e. saisi my�ski lukea
kirjallisuuteen kuuluviksi. T�h�n on vastaus helppo. Niin kauvan kuin ne
kirjoitukseen korjaamatta kiertelev�t el�m�n v�lj�ll� mets�ll�, eiv�t ne
kirjallisuuteen kuulu, josta kuitenkaan elk��n p��tett�k� kirjapainon
musteella olevan voiman korottaa mit�k��n kirjalliseen arvoon; t�ll�
musteella kirjataan nykyaikana paljo, joka ei ansaitse kirjallisuuden
nime�, niinkuin taas toiselta puolen moni kaunis kirjallistuote ei
kaikissa maissa saa sen pysyv�ist� kiiltov�ri� p��llens�. -- Mutta
uudempi aika on Zimmermannin arveluun tekotoimellisesti vastannut. Miss�
ei sulopuheita heti niiden synnytty� korjata vuosisatojen omaisuudeksi,
ja miss� ei kansain muinasrunoja, lauluja, sananlaskuja j. n. e. ole
ker�tty h�vi�m�st�? Kuka ei my�s tunne sulopuheliaisuuden korkiaa arvoa
ja ankaraa voimaa? Sana on yleisesti v�kev�mpi v�kevimpi� sotajoukkoja,
ja sulopuhe on maailmassa monesti kukistanut orjuuden juonet, ja avannut
kansoille sile�n tien vapauden majoihin. Eiv�tk� sen tuotteet siis
kuuluisi kirjallisuuteen! -- Mit� kansain runoihin ja lauluihin t�m�n
suhteen tulee, niin Muistotar on taannut niiden kirjallishistoriallisen
arvon. Sen kauvas loistava kynttil� ei turhaan pala aikain ja kansain
keskell�. Mit� se on vuosisatojen ja tuhansienki kuluessa pit�nyt
elossa, ansaitsee lehtens� historiassa yht� hyvin kun nykyisemm�tki
kirjallisuuden tuotteet. Suomen kirjallishistoriassa esm. ottaa kansan
vanhat runot, laulut, sananlaskut, arvoitukset ja sadut sangen
arvollisen sian.
[1] Ks. W. Zimmermannin johdantoa Saksan suorakielisen ja runollisen
kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. pros. und poet. deutsch.
nationallitteratur), 2:n painos. Stuttgart 1856.
Vaikia ei olisi lis�t� mainittuja esimerkki� muidenki kirjoittajain
lauseilla. Mutta niist�ki jo n�hd��n, miten eritiedoitsijat antavat
erim��rityksi� kirjallisuuden ymm�rryksest�. Se todistaa kirjallisuuden
olevan jotaki niin yleist� ja liikkuvaa ainetta, ett� jokainen voi
k�sitt�� sen eritavallansa.
Katsoessa kirjallisuuden nykyist� suurruutta ja laajuutta kaikissa
sivistyneiss� maissa, voidaan sit� ehk� paraite m��ritt�� kaiken el�m�n
ja olon kuvastajaksi ja kertojaksi. Sen piiri on niin kasvanut, ett�
kysy� saattaa: mit� l�ytyy, josta kirjallisuus ei kertoisi, mit�, josta
se ei antaisi tietoa? Sen yh�t laajentuva verkko piiritt�� taivaan ja
maan, ja melkein kaikki, mit� niiss� on n�kyv�ist� ja n�kym�t�int�.
T�m�n todistukseksi otettakoon muutamia osia kirjallisuuden alalta: mik�
on esm. uskon tiede ja kirjallisuus muu kun ijankaikkisuuden side
Jumalan ja ihmisten v�lill�; mik� runotaide muu kun sanoihin puettu
kauneus; mik� historia muu kun kunki kansan ja ihmiskunnan el�m�n
juoksun ja edistyksen kertoja; mik� niinkutsuttu romanikirjallisuus
muuta kun kuvauksia ihmisel�m�st�; mik� sanomakirjallisuus muu kun
p�iv�n tapausten historia kussaki maassa, jonka lis�ksi sen pit�isi my�s
olla valvovan omatunnon kussaki kansassa.
Previous Page
| Next Page
|
|