|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 12
[1] Ks. Frans Bacon teosta tieteiden arvosta ja kasvannosta (De
dignitate et augmentis scientiarum. Juxta exemplar Londini impressum.
Parisiis, Typis Petri Mettayer, Typographi Regij. 1626) 2:n kirjan 4
lukua, s. 97 ja ss.
3:ksi Kirjallisuuden ymm�rrys.
Mit� Suomen kirjallishistorialla on kertomista ja esitt�mist�,
selitet��n toisessa kohdassa. T�ss� otetaan likemp��n tutkintoon, mit�
kirjallisuudella yleisesti ymm�rret��n. Mutta kun kaikkein kansain
kirjallisuudella ei saata p��-asiallisesti olla muu kun sama ymm�rrys ja
sama tarkoitus, niin t�lle kysymykselle voidaan hakea vastausta muidenki
maiden kyn�ilij�ilt�. Esimerkin vuoksi lainaan t�m�n suhteen joitakuita
m��rityksi� Ruotsin ja Saksan kirjallishistorioitsijoilta.
P. Wieselgren, jonka ainerikas ja Suomenki kirjallisuutta koskeva
historia on maassamme tunnettu, johtaa mainitulle kysymykselle
vastauksen seuraavaisesti: "Kirjoitus on sanoille, mik� soitin ��nelle.
Niinkuin ei soiton uusi voima ole h�vitt�nyt luonnollista ��nt�, niinp�
ei kirjoituskaan ole anastanut valtaa runolta ja puheelta. P�in vastoin
on se rakentanut niille istuimen, joka tekee silm�nr�p�yksen
mielituotteet vuosisatain omaisuudeksi. Valitut kirjoitukset ovat
synnytt�neet kirjallisuuden"[1].
[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunista kirjallisuutta (Sveriges sk�na
Litteratur) 1:n osa, 2:n painos. Tukholmi. s. 3.
T�m�n mukaan saattaisi kirjallisuutta sanoa valituiksi kirjoituksiksi,
joiden joukkoon ei siis voitaisi lukea muita kuin kansain hyvi�
kirjallisia tekoja. Niin on kielt�m�tt� teht�v�kin. Samoin kuin
puutarhan hoitaja kitkee ja leikkaa kaikki huonot kasvut ja hedelm�t
lakastumaan, niin tiedemiehenki t�ytyy historiasta sulkea kaikki
mit�tt�m�t ja kunnottomat kirjoitukset; h�n heitt�� ne unohduksen
haudalle katoomaan, ja korjaa muiston temppeliin ainoasti semmoiset
kirjoitukset, jotka sen ansaitsevat.
Jos taas kysyt��n, miss� huonoin ja hyv�in kirjoitusten raja on, ja kuka
sen m��r��, niin siihen on vastaus aivan selv�. Taitavuus sen m��r��, ja
hyv�t kirjoitukset ovat semmoiset, jotka tavalla eli toisella ovat
vaikuttaneet kansan tahi kansain sivistyksen menoa ja edistyst�
tieteellisess�, taiteellisessa, vallallisessa ja uskonnollisessa
katsannossa. T�h�n on my�s suljettu kansain vapauden riento ja hakemus,
sill� sivistys korkeimmassa merkityksess�ns� ei ole muu kun vapaus
kaikesta pahasta. Semmoisilla kirjoituksilla, jotka eiv�t ole ainoasti
huvittaneet aikalaisiansa, Vaan my�s vaikuttaneet hyv�� tuleville
miespolville, on lakastumatoin historiallinen arvo. Suurien nerojen,
n�iden kansain ja ihmiskunnan sankarien teot ovat historiassa etunen�ss�
katsottavat. Niiden sivistytt�v� ja vapauttava voima ei lopu
milloinkaan. He ovat Jumalan l�hetysmiehet kansain seassa, ja niinkuin
he itsetki, niin ovat heid�n tekonsaki kuolemattomat.
Kaikki eiv�t kuitenkaan, niinkuin Wieselgren, ota puheeksi miten ja
mist� kirjallisuus syntyy, eiv�tk� my�sk��n niin tarkoin rajoittele,
hyvi�k� vaiko huonompiaki kirjoituksia siihen kuuluu. Semmoiset
m��ritykset, joiden mukaan valitut kirjoitukset tekev�t kirjallisuuden,
ovatkin itsest��n v�h�nsanovat ja enemmin ulkopuoleisia; niist� ei tulla
tietoon, mik� kirjallisuuden ymm�rrys oikiastansa ja mik� sen merkitys
el�m�ss� on. Sama on laita, jos kirjallisuutta sanotaan "kansain
kirjalliseksi taideteoksi", joksi sit� saksalainen
kirjallishistorioitsija Vilmar lausuu[1]. H�nen maamiehens� T. Mundt
annaikse sit� vastaan selvitt�m��n t�t� kysymyst� oikein
viisaustieteelliselt� kannalta ja saaki sille semmoisen oppineen
vastauksen, jossa on yht� paljo saksalaista tummuutta kun my�s
saksalaista syv�mielisyytt�. H�n lausuu melkeitt�in n�in:
"Kirjallisuudesta saamme tuta kansain hengellisen olennon, kaiken heid�n
mielens� pidon maailmasta ja ihmisel�m�st�", joka on jotensaki totta ja
selv�nlaista. Vaan kun siihen lis��, ett� kirjallisuus my�s on "kansain
kaiken tiedon ja toimen kohteellinen muoto"[2], niin siin� on jo liikaa.
Kansain mielipidot ja ajatukset n�hd��n kyll� t�ydellisimm�sti ja
selkeimm�sti heid�n kirjallisuudestansa; mutta heid�n hengellinen
toimensa on, paitse kirjallisuutta, etsinyt ja l�yt�nyt muitaki muotoja,
joista heid�n mielipitoja ja aivotuksia voidaan tutkia. N�ist�
otettakoot esimerkin vuoksi taiteen tuotteet puheesen.
[1] Ks. A. F. C. Vilmarin johdantoa h�nen tekem��ns� Saksaa
kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. deutsch.
nationalliteratur), 6:s lis�ily painos. Marpori 1886.
Previous Page
| Next Page
|
|