|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 11
[1] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja
esitt�j�ist� (Bidrag till Finska h�fdeforskningars historia). Suomi
1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. -- Pyh�ss� Raamatussa (luom. kirj. 10 l.)
kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta on tieto
saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli noin 260
ennen Kristuksen syntym��.
T�llaisista naurun-alaisista hankkeista ovat tiedemiehet k��ntyneet
tarkemmin katsomaan kunki maan ja kansan sis�llist� tilaa ja luontoa,
huolimatta tutkinnoissansa muusta kun selv�st� totuudesta. T�ss� ovat
seuranneet kansallisen hengen voimallista her�tyshuutoa, vaikka eiv�t
sent�hden ole unohtaneet tieteiden ihmiskunnallista tarkoitusta ja
yleist� kasvantoa. Mik�s tutkijalle saattaa ollakaan hempi�mpi ja
rakkaampi kun sen maan ja kansan asiat, jonka keskell� h�n itse el��, ja
jonka suojassa tieteet kukoistavat. Pisarakin j�rvess� on vett� ja monta
pisaraa tekee meren. Kotimaallisista aineista saavat tieteet elatusta ja
ravintoa yleiselle kasvannollensa ja edistyksellens�.
Mahdotoin on tarkalleen seurata joka askelmaa sivistyksen ja
kansallistunnon kasvannossa maissa ja kansoissa. Mutta mainitunlainen
kansallinen her��minen, eli oikeimmin sen itu havaitaan Suomen
tiedoitsijoissa ja oppineissa jo alussa viimeist� vuosisataa; se kasvoi
historialliseen itsetietoon saman vuosisadan loppupuoliskolla. V��rin on
sent�hden lukea kansallisuuden tunnon her��nt�� maassamme vuoden 1809
per�st�, niinkuin er�s Suomen historian tutkija on tehnyt[1], ottaen
siihen tukeeksi muutamia v��rin tulkituita lauseita Hegelin tekem�st�
historian viisaustieteest�[2]. T�ss� ei ole tilaisuus t�t� asiaa
laviammin selitt��; olkoon vaan sanottu, ett� mainittu uudemman ajan
suurin viisaustieteen tutkija ja esitt�j� (k. 1831) lausuu historiallisen
kertomuksen alkavan silloin kuin varsinaisia historiallisia tekoja ja
tapauksia ilmautuu. Suomen kansa olisi siis vuoteen 1809 maanut, jos sen
historia vasta siit� alkaa. Totta se kyll� on ollut uneliainen ja on
osittain viel�ki, mutta ei sit� kuitenkaan saateta verrata 7 unikekoon.
Suomen historia alkaa tuntemattomasta vuosiluvusta muinasaikana. Niin
Suomen kirjallishistoriakin.
[1] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189--191 ja ss.
[2] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian viisaustieteess�
(Vorles. �ber d. Philos. d. Gesch. Vollst�nd. Ausg. 9 B.). Berlin 1837,
s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin k��nn�st� samojen luentojen 2 painoksesta
(1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.
N�in paljo tieteist� yleisesti. Mit� eritt�in kirjallishistorialliseen
tieteesen tulee, niin senkin ensim�isi� hentoja juuria voidaan johtaa
Kreikkalaisista ja Romalaisista. N�iden kirjoittajani teoksissa l�ytyy,
niinkuin tunnettu on, otteita ja arvosteluja vanhempain kyn�ilij�in
tuotteista, niinkuin esm. Kallimakon, Kikeron, Plutarkon j. n. e.
kirjoituksissa. Mutta vasta kirjapainon keksitty�, jonka kautta
kirjallisuuden tuotteita oli helppo saada ilmiin, aljettiin niit�
likemmin tarkastaa, siin� aivotuksessa, ett� j�rjest�� niit�, ja ehk�
my�s ett� antaa niist� tietoja yleis�lle. Ensin tapahtui t�m� aivan
ulkonaisesti; kirjoista tehtiin vaan kuivia luetteloita, niin ett�
semmoista tieteellist� tointa saattaa verrata nykyisiin
kalunkirjoituksiin. Nekin olivat tarpeelliset, kunne huomattiin
kirjallisuuden tuotteista voivan synty� erityinen, suuriarvoinen
tiedehaara. N�ist� luetteloista saivat oppineet osoitusta ja kiihoitusta
kansain kirjallisuuden tutkintoon useissa Europan maissa. Semminkin otti
t�m�n asian suuresti ja syv�sti Verulamin paroni Englannissa, tieteiden
historiassa kiitetty Frans Baco, joka ehk� kaikista aikalaisistansa
selkeimm�sti havaitsi ja ymm�rsi kirjallisuuden korkian merkityksen
kansain ja ihmiskunnan el�m�ss�. T�m� syv�mielinen mies, jonka nero
vaikutti puhdistavasti melkein kaikkein tieteiden kasvantoon, vertasi
maailmanhistoriaa yksisilm�seen muinasj�ttil�iseen Sisilian saarella,
nimelt� Polyfemos, niin kauvan kuin sen lehdill� ei puhuta
kirjallisuudestakin[1]. Uudempi aika on selkeimm�sti ja selkeimm�sti
ymm�rt�nyt Bacon vertauksen ja ottanut oppia h�nen neuvostansa. Ei nyt
en�� tavata uudempia yleisi� historioita, joissa ei kerrottaisi kansain
kirjallisistaki seikoista. N�ill� niinkutsutuilla maailmanhistorioilla
on kuitenki se hankala vaillinaisuus, ettei niihin mahdu muuta kun
enemmin eli v�hemmin p��llinpuoleisia silm�yksi� suurempienkaan
valtakansain, saati sitte pienempien torpparikansain rauhallisista
toimista ja omaisuuksista. Sent�hden on ollut tarpeellinen toimittaa
erityisi� historioita kustaki kansasta. Mutta n�ill�ki niinkutsutuilla
kansallishistorioilla on se vika, jos sit� viaksi saattaa sanoa, ett�
niiss�k��n ei k�y muuta kun sivuuttamalla koskea kansan kirjallisia,
keinollisia, kaupallisia j. n. e. asioita. Sent�hden ovat tiedemiehet
ottaneet n�m�t kaikki erityiseen tutkintoon, josta on kasvanut uusia
historiallisia tiedehaaroja, niinkuin esm. kirjallishistoria, ja
niinmuodoin on syntynyt runsaita lisi� historialliselle tieteelle
yleisesti. Jopa kirjallishistoriaki jakaikse yleiseen ja erityiseen,
joista edellinen antaa tietoja kaikkein kansain, j�lkim�inen kunkin
erikansan kirjallisuudesta; ja jopa kirjallisuuden eriosillaki, niinkuin
esm. tieteill�, runollisuudella j. n. e., on oma historiansa. Minulla on
aikomus voimiani my�ten toimittaa historian kaikista Suomen
kirjallisuuden osista.
Previous Page
| Next Page
|
|